1200-luvun Jeesus ja Maria.

1200-luvun Jeesus ja Maria.

Spotify -soittolistassa kuultavissa suurin osa mainituista lauluista alkukielisine ja suomenkielisine versioineen.

Kristinuskon alkuvuosina joulu jäi sitä merkityksellisempien pääsiäisen ja helluntain varjoon ja alkoi saavuttaa nykyisenkaltaista asemaansa vasta keskiajalla. Varsinaisten joululaulujen kultakautta on eletty 1800-luvulta lähtien. Suurin osa tutuimmista lauluista on teemoiltaan kristillisiä, mutta erityisesti uudemmista lauluista löytyy myös uskonnollisesti vähemmän kantaaottavia vaihtoehtoja. Joulun pitkäaikainen asema nimenomaan suurena kristillisenä juhlapyhänä selittää suosituimpien laulujen hartaat sanoitukset.

Reijo Pajamo luettelee Joululaulujen kertomaa -kirjassaan yleisimmiksi joululaulujen aiheiksi mm. Jeesus-lapsen, Joosefin ja Marian, Betlehemin tähden, jouluseimen, jouluaskareet, lahjat, joulukirkon, maiseman, ruoan, tontut ja joulupukin, joulun odotuksen ja joulun sanoman, mutta huomauttaa, että joulusaunasta ei kerrota lainkaan. Suomessa on julkaistu arviolta noin kolmisentuhatta joululaulua, mutta vain harvat julkaistut kappaleet jäävät elämään radiosoitossa ja levylautasilla – noin 30 tunnetuinta, perinteistä joululaulua pitävät pintansa ihmisten mielissä vuodesta toiseen.

Gloria in excelsis Deo

Gloria in excelsis Deo

Maailman ensimmäiseksi joululauluksi on kutsuttu Raamatun jouluevankeliumista löytyvää enkeleiden ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa / Gloria in excelsis Deo” -laulua. Nuotinnoksia kirkollisista Gloria -versioista löytyy varhaisimmillaan 200-luvulta, mutta 700-luvun italialaisten kristillisten joulunäytelmien, mysteerien, musiikkia ei valitettavasti ole säilynyt. 1200-luvulla Fransiskus Assisilainen nosti joulun uuteen arvoon korostaen mm. eläinten asemaa ja Jeesuksen syntymistä seimeen. Fransiskuksen oppilaiden tekemiä joululauluja levitettiin ja vanhoja, jouluun liitettyjä lauluja alettiin kirjoittaa vähitellen muistiin. Kirkkolauluja laulettiin kirkollisten toimitusten yhteydessä ja ne levisivät vähitellen kansankin keskuuteen.

Cantiolauluja ja jouluvirsiä

Martin Luther

Martin Luther vuonna 1529

Saksan- ja latinankieliset jouluvirret juontavat monasti juurensa keskiajan lauluperinteeseen. Milanon piispa Ambrosiuksen 1400-luvun lopulla säveltämä Veni redemptor gentium löytyy myös nykyisestä suomalaisesta virsikirjasta (virsi 22), tosin alkuperäiseen verrattuna jopa hieman huvittavasti suomalaistuneena versiona. Jouluvirsistämme tutuin, numero 21 eli Enkeli taivaan, on sen sijaan peräisin suoraan luterilaisen kirkon perustajan Martin Lutherin kynästä (Vom Himmel hoch). Luther kirjoitti sen luultavasti maallisen laulumelodian pohjalle oman perheensä joulunviettoa varten vuonna 1534. Yhäkin suurin osa suomalaisen virsikirjan joulunaikaan liittyvistä virsistä on peräisin 1500- ja 1600-luvuilta. 1970-luvun virsikirjauudistuksen myötä virsiin lisättiin myös tuolloin perinteisiksi joululauluiksi vakiintuneita lauluja, kuten En etsi valtaa, loistoa (Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt) – joskin uudella vuoden 1987 suomennoksella Ei valtaa, kultaa, loistoa -, Maa on niin kaunis (Dejlig er jorden) ja Juhlimaan tulkaa (Adeste Fideles).

Piae Cantiones

Vuoden 1529 Piae Cantiones

Vuonna 1582 Turussa julkaistu kokoelma Vanhojen piispojen hurskaita kirkko- ja koululauluja (Piae Cantiones ecclesiasticaeet scholasticae veterum Episcoporum) levisi laajalle Eurooppaan. Teinit eli nuoret opiskelijat kiersivät loma-aikoina keräämässä varoja opintojaan varten. Piae Cantiones -kokoelman pääsiäiseen, helluntaihin ja jouluun liittyvät 74 laulua kuluivat  myös suomalaisten opiskelijapoikien suissa sekä oppitunneilla, kirkollisissa juhlissa, merkkihenkilöille esitettävissä juhlapäivätervehdyksissä että rahankeruutarkoituksessa. Suosituimpia joulunajan lauluja 1500-luvulla olivat mm. Ecce novum gaudium, Puer natus in Bethlehem ja Angelus Emittitur. Monet suosituista lauluista päätyivät ensimmäiseen suomenkieliseen virsikirjaan vuonna 1583. Cantioperinne jatkui siihen asti, kunnes latinan merkitys kouluopetuksessa väheni. Laulut löydettiin uudelleen 1900-luvun alkupuolella, kun Heikki Klemetti sovitti niiden 1700-luvun melodiaversioita sekakuorojen käyttöön.

Joulunviettoa säätyläisten tapaan

Opettajaseminaari Jyväskylässä 1878.

Opettajaseminaari Jyväskylässä 1878.

Suomalaisille tutut jouluperinteet ovat pitkälti meille 1800-luvulla säätyläisten joulunviettotavoista vakiintuneita joulukuusineen, -lahjoineen, -pukkeineen ja -lauluineen. Kodeissa ryhdyttiin virsien rinnalla laulamaan myös ns. maallisia joululauluja, joita erityisesti Suomessa alkoivat ajan mittaan tehdä myös valtakunnallisesti arvostetut säveltäjät ja runoilijat Jean Sibeliuksesta, Erkki Melartinista ja Leevi Madetojasta Valter Juvaan, L. Onervaan ja Zacharias Topeliukseen. Kansakoulujen syksy päätettiin joulujuhlaan ja lauluja opeteltiin koulujen musiikinkirjoista. Kansanopetuslaitos ja opettajaseminaarit levittivät joululauluja laajalle, ja monien tuttujen, koulujen kuusijuhlissa laulettujen laulujemme takaa paljastuvatkin kansakoulunopettajat, kuten J.H. Erkko, Immi Hellén ja Alpo Noponen. Sävellyksiä tekivät monet seminaarien musiikinlehtorit, mm. P.J. Hannikainen, Wilho Siukonen ja Otto Kotilainen. Monissa joululauluissa käytettiin suomalaisia kansansävelmiä pohjamelodioina: tälläisiä ovat mm. No onkos tullut kesä, Joulupuu on rakennettu ja Joulu, joulu tullut on.

1800-luvun lopulla julkaistiin ensimmäiset joululaulukokoelmat vihkomuodossa. Näihin kuului mm. Suomalainen Lauluseppele, jossa ilmestyi vuonna 1883 Euroopassa nopeaksi jouluhitiksi muodostunut itävaltalaisen papin ja kanttorin sävellys Jouluyö, juhlasa yö (Stille Nacht, heilige Nacht). Myös skandinaavisia lauluja saapui lauluvihkosten myötä suomalaisten suihin. Mm. tanskalainen Maa on niin kaunis -laulu saavutti nopeasti suurta suosiota Hilja Haahden suomennettua sen vuonna 1906 Toivioretkellä -nimellä. Sen melodia pohjautunee vanhaan, mahdollisesti jo keskiaikaiseen sleesialaiseen kansansävelmään ja saksalaisvirteen Schönster Herr Jesu. Laulun on väitetty olevan 1200-lukuinen ristiretkeläisten marssi, mutta todisteita tästä ei ole löydetty. Nykyisin tunnetun sanoituksen on tehnyt vuonna 1850 tanskalainen kirjailija Benrhardt Severin Ingemann. Luterilaiseen virsikirjaan Maa on niin kaunis päätyi Suomessa vasta vuonna 1986 numerolla 30. Muita suosittuja käännösjoululauluja ovat mm. kansakoulunopettaja Martti Korpilahden mahdollisesti saksankielisestä versiosta vuonna 1923 kääntämä 1600-lukuinen Heinillä härkien kaukalon (Entre le bœuf et l’âne gris), jota meillä lauletaan nykyisin “alkuperäisemmässä” muodossa kuin 1800-lukuista muunnosta suosivassa Ranskassa, sekä saksalainen ylioppilaslaulu O Tannebaum. Lukuisten käännösjoululaulujen joukosta ainoastaan Maa on niin kaunis ja Heinillä härkien kaukalon ovat säilyttäneet alkuperäiset käännösasunsa ilman myöhempiä muutoksia.

Muutosten tuulet

Ns. “perinteiset” joululaulut ovat säilyttäneet vankan suosionsa myös viime vuosikymmeninä, vaikka vuosien varrella on julkaistu huikea määrä joulumusiikkia. Harva laulu on kuitenkaan säilynyt täysin muuttumattomana, sillä niiden rakennetta on usein muokattu, kieltä on uudistettu ja tekstiä lyhennetty. Suoraan käännökseen on usein vaikea päästä kielemme pitkien ja pitkätavuisten sanojen vuoksi. Tonttujen jouluyön Tulet sammuu, kaikki väki nukkuu – fraasi päätyi ensisanan vaihtoon soihduiksi, sillä melodiassa pitkäksi muuntuva vokaali muuttaa tekstin hieman omalaatuiseksi. Useimmiten lyhennettynä kuultavista hyvä esimerkki lienee Tonttu. Viktor Rydbergin ruotsalaiseen Tomten -runoon (julkaistu 1881, säv. Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi luult. v. 1945) on tehty kaksikin suomennosta, joista Valter Juvan vuonna 1945 tekemä vanhempi käännös lienee useimmille lauluna tuttu. Myöhemmän käännöksen on tehnyt Yrjö Jylhä.

Suomi Venäjän kynsissä

Onko Sylvia Suomi Venäjän kynsissä?

Kauneimmat joululaulut -tapahtuman vuoden 2011 äänestystuloksen mukaan suosituin joululaulu ei kuitenkaan ollut yksikään 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun teoksista, vaan Vexi Salmen sanoittama ja Kassu Halosen vuonna 1988 säveltämä iskelmällinen Sydämeeni joulun teen. Salmi on kertonut sanoittaneensa laulun yhdeltä istumalta sävellyksen saatuaan. Laulun teki tutuksi sen ensimmäisenä levyttänyt Vesa-Matti Loiri. Sen sijaan seuraavat sijat menivät perinteisemmille lauluille: Zacharias Topeliuksen vuonna 1859 ruotsiksi kirjoittama ja Otto Kotilaisen vuonna 1913 säveltämä runo Varpunen jouluaamuna (Sparven i julmorgonen) saavutti kakkostilan. Topeliuksen myöskin vuonna 1853 sanoittama ja Carl Collanin säveltämä kotimaataan kaipaavan, vangitun muuttolinnun valitukseksi ja myös Venäjän vangitseman, mutta autonomisen Suomen vertauskuvaksi tulkittu Sylvian joululaulu (Sylvias hälsning från Sicilien, nyk. yleensä Sylvias julvisa) päätyi kolmanneksi, vaikka 1960-luvulla pitikin Ylen vastaavassa äänestyksessä ykkössijaa hallussaan. Vuoden 2005 Ilta-Sanomien äänestyksessä ensimmäiset kolme sijaa menivät samassa järjestyksessä ylläkerrotuille lauluille, mutta neljännen paikan sai Oi jouluyö (Minuit, chrétiens!), ranskalainen vuonna 1843 sanoitettu, 1847 sävelletty ja 1952 suomennettu ikisuosikki. Minuit, chrétiens! on toinen koskaan radiossa esitetty musiikkiteos – se kuultiin keksijä Reginald Fessendenin viululla soittamana 24.12.1906 maailman ensimmäisessä AM-radio-ohjelmassa. Vanhimpia yhä kuultavissa olevia levytyksiä monille kielille käännetystä laulusta on huipputenori Enrico Caruson vuonna 1916 levyttämä versio. Viidentenä Ilta-Sanomien äänestyksessä oli Maa on niin kaunis.

Suomen Lähetysseuran organisoiman Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuuden johdosta hiljalleen vakiintuvia uutuuksia tuntuu olevan mm. suositun hengellisten laulujen säveltäjän Pekka Simojoen Tulkoon joulu (1989), jonka tekstissä Simojoki on sanonut palaavansa lapsuuden joulujen tunnelmaan. Kauneimpien joululaulujen laulamiseen osallistuu maamme seurakunnissa vuosittain noin miljoona henkilöä, joten vuonna 1973 alkanut tapahtumaperinne levittää uudempiakin lauluja tehokkaasti.

Juicen Kuusessa ollaan

Juicen Kuusessa ollaan

Joululaulujen voittokulkua edistävät myös mm. perinteeksi muodostuneet, heavydiggareita viehättävät Raskasta joulua -klubikeikat ennen joulua, muutama vuosi sitten julkaistu ja televisioitu rokkareiden Tiernapoikanäytelmäversio, iskelmä- ja rock-artistien jokavuotiset joululevyt klassikkoversioineen ja uudet sovitukset vanhoista ja tutuista lauluista – kukapa nörttityttö ei olisi tutustunut ainakin välillisesti H.P. Lovecraft Historical Societyn cthulhuisiin versioihin tutuista amerikkalaisen perinteen jouluviisuista. Turhaa kiirettä, kristinuskon rauhansanoman väärinkäyttöä ja muuta joulun hulinaa kritisoivat laulut John Lennonin, Hassisen koneen ja Juice Leskisen hengessä kuulunevat myös nykyiseen jouluperinteeseen yhtä lailla kuin vanhat veisut ja rallatuksetkin. Joulun kristillistä sanomaa karttavat eivät silti helpolla löydä valmiita musiikkikokoelmia ilman Jeesuslasta tai hartaita säveliä – keskitalven juhlan pitkä kristillinen tausta ja keskitalvinen hiljentyminen hartaisiin tunnelmiin on erityisesti kotimaisessa joulumusiikissa hyvin näkyvässä roolissa.

Luettavaa:
Reijo Pajamo (2011): Joululaulujen kertomaa. Repale-kustannus.
Kauneimmat joululaulut – laulujen taustaa  
Marja Räihä: Joululaulujen aiheet melko muuttumattomia

(edit 7.12.2012 klo 10.45: Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuudet korjattu Suomen Lähestysseuran organisoimiksi.
Edit 12.12.2013: korjattu virheellinen julkaisuvuosiluku Piae Cantionesin yhteydestä.)