Vaikka videopelit, virvokkeet ja hyvä seura kulkevat käsi kädessä, harvalle tulisi mieleen lähteä illalla kapakkaan pelikavereita hakemaan. Jyväskylän keskustassa tämä kuitenkin onnistuu: Bar Launch mainostaa itseään uuden ajan pelikahvilana. “Palvelukonseptina tämä muistuttaa enemmän biljardisalia tai keilahallia kuin klassista pelikahvilaa”, Mikko Jokipii kuvailee ojentaessaan tiskin yli Xbox-ohjaimen ja -pelilevyn.

Tytöt vastaan pojat.

90-luvun lopulla nettikahviloiden synty mahdollisti myös pelikahvilat – nopea verkko ja suorituskykyinen rauta johti uuteen lanipelaamisen muotoon, jossa pelaajat tai kokonaiset klaanit ottivat toisistaan mittaa myös ulkoverkossa. Pelikahviloiden kulta-aikaa Suomessa oli kaksituhattaluvun puoliväli, kun taas laajakaistan yleistyminen, MMO-pelit ja yleensäkin verkkopelien muuttuminen maksullisiksi ovat viime vuosina ajaneet monta pelikahvilaa alas.

“Oon ite taustaltani PC-pelaaja, mutta en koskaan oikein tajunnut sitä meininkiä, että istutaan passiivisesti rivissä ja tuijotetaan näyttöruutua hämärässä huoneessa kuulokkeet päässä. Mä olin 2008 Aucklandissa, Uudessa Seelannissa GTA4:n julkaisun aikaan ja kävin siellä Red vs. Blue -baarin yötapahtumassa, ja innostuin siellä tästä ideasta”, Jokipii muistelee. “Se oli videopelibaari: ei selvästikään maailman tuottavin liikeidea, mutta jotakin kehitettävää siinä oli suomalaiseen ympäristöön.” Bar Launchin täytettyä kaksi vuotta mies on omien sanojensa mukaan “voipunut”. “Ei tällä hyvää liksaa tee, mutta mä oon humanistirenttu, ja tykkään tästä sosiaalisesta nuoriso- ja kulttuuripuolen aspektista, tässä pääsee jutteleen ihmisten kanssa ja vaikuttamaan hyvällä.”

Pelibaareille ja -kahviloille on oma kysyntänsä ja käyttäjäkuntansa, mutta silti keskeinen haaste on asiakkaiden houkutteleminen kotisohvilta liikkeelle. Videopelaaminen on vasta viime vuosina noussut esiin sosiaalisena ilmiönä. “Paras tapa karkottaa asiakkaat on hoitaa asiakaspalvelu huonosti”, Jokipii selittää. “Tärkeintä tässä on juuri se, että heti ovesta sisään kävellessä suurelle yleisölle aukeaa tää idea: täällä saa juoda kaljaa, jutella ja pelata videopelejä. Voihan sitä tehdä kotonakin, mutta tästä tekee erikoisen se kokonaisuus ja ne ihmiset jotka täällä viettää aikaa.”

Tyttöjen tiistai – Häikäilemätöntä markkinointia vai vilpitöntä tasa-arvoistamista?

Vilma Hakola ja Juulia Hakunti tutustuvat Bar Launchin pelivalikoimaan.

Yksi Launchin jäsenille suunnatuista teemapäivistä on nimeltään Tyttöjen tiistai. Baarin nettisivuilla komeilee kuvaus:”Tytöt pelaavat ilmaiseksi, kyllä – ilmaiseksi.” Tilastollisesti yli puolet videopelaajista ovat vielä miespuolisia, joten teemapäivän voi nähdä positiivisena diskriminaationa ja eriarvoisuuden torjumisena. “Mua suruttaa, kun on valtava määrä tyttöjä, jotka ei oo päässy sisälle siihen maailmaan. Peli mediana voi liikuttaa tavalla, jolla moni muu ei pysty. Monesti mä yritän tuputtamalla tuputtaa kavereilleni pelejä, jotka sai mut itkemään”, Jokipii kertoo.

“Silti se roolijako koetaan vielä niin itsestäänselvyytenä, että isät ostaa pojilleen pelikonsoleita ja tytöille sitten jotain muuta. Vaikka kyllä mulla on paljon kavereita joiden tyttäret pelaa ihan yhtä paljon kuin niiden pojat. Ehkä kun mennään kymmenen vuotta eteenpäin, niin tilanne on tasaisempi. Sitä virhettä ei silti saa tehdä, että typistää naiset satunnaispelaajien mielikuvan alle, koska ei ole mitään mitä pelaamisesta innostuneet naiset vihaa enemmän.”

Toisaalta Jokipii itsekin myöntää, että naisasiakkailla houkuttelu on maailman sivu kuulunut joka ikisen baariliikeyrityksen markkinointimenetelmiin. “Onhan se totta, että tyttöjen perässä tulee aina jostain jännästä syystä jätkiä, mutta en mä siinä mitään ihan suoraa syy-seurausvaikutusta näe. Aluksi oli teemasunnuntaipäiviä, silloin tällöin laitoin ihan kaikki pelit ilmaiseksi. Sitten tuli kokeitua Tyttöjen tiistaita, ja siitä on vähitellen kehittynyt perinne. Osallistujamäärä on paljon kiinni siitä, miten sitä tulee Facebookissa muistuteltua. Joskus unohtuu mainitsematta, kun ei se ole niinkään ansainnallista vaan enemmänkin kulttuuriteko. Joskus on talo täynnä tyttöjä pelaamassa, joskus ei yhtään.”

“Ehkä jopa yhdeksän kymmenestä kävijästä tulee kaverin kanssa. Jätkiä tulee enemmän yksin, mutta pääasiassa tulee jätkäporukoita ja tyttöporukoita. Jos tulee tyttö-poikapari, ne pyrkii yleensä valitteen jonkun vaarattoman pelin, jota kumpikaan ei oo koskaan pelannu, ettei se mee liian kilpailuksi. Mutta keskenään tytöt on valmiita opetteleen uusia pelejä ja käyttämään paljon aikaa vaikka Left4Deadin tahkoamiseen. Moni täällä Tyttöjen tiistaina käyvä on tosi HC-pelaajia.”

“Ja saattaa käydä niinkin, että ne poikakaverit hyppää pelaamaan änäriä omalla porukallaan ja tytöt jää sitten siihen pyörittelemään silmiä kädet puuskassa ilman mitään tekemistä. Silloin mä tarjoan niille vaikka Street Fighterin tai jonkun muun pelin, jossa on matala oppimiskynnys ja johon pääsee heti sisään. Sitten ne pelaa innoissaan sen tunnin ja lähtee täältä hymy naamalla.”

Lisää Mikko Jokipiin ja Bar Launchin väen ajatuksia ja kokemuksia baaritiskiltä voi lukea blogista http://barlaunch.blogspot.fi/