20.-30.9.2012 Helsingissä järjestetään Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit. Käsittelen tässä artikkelissa lyhyesti, mistä festivaaleissa on oikein kyse, sekä omasta historiastani festivaalien parissa. 5.10. on tiedossa katsaus festivaalin elokuvallisiin kohokohtiin.

20.9. potkaistiin käyntiin järjestyksessään jo 25. Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit virallisemmin Helsinki International Film Festival. Kyseessä on Suomen suurin elokuvafestivaali, jonne tulee tarjontaa eri puolilta maailmaa. Festivaalit perustettiin vuonna 1988 ja pääpaino tuolloin oli aasialaisessa elokuvassa. Nykyisin festivaalit tarjoavat katsojille elokuvataiteen teoksia esimerkiksi Kroatiassta ja Thaimaasta, eli alueilta, joita ei muuten levitetä Suomen teattereihin. Elokuvia esitetään 14 salissa; vuonna 2011 festivaalivieraita oli yli 54 000.

Itse olen ollut menossa mukana jo neljä vuotta. Helsingissä asuessani (talvella tulee seitsemän vuotta täyteen) olen aina halunnut käydä kyseisillä festivaaleilla, mutta jotenkin se aina aikaisemmin jäi. Sitten talvella 2009 sain sähköpostiini ilmoituksen, jossa etsittiin DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleille vapaaehtoisia. Pääsin mukaan ja näin keksin itselleni uuden harrastuksen. Saman vuoden loppukesästä aloitin vapaaehtoistyöt ensimmäistä kertaa myös R&A-ympyröissä.

Vapaaehtoistöihin kuuluu erilaisia tehtäviä. Olen tehnyt julisteiden jakelua, lehtien jakelua, istunut festivaali-infossa jakamassa festivaalipasseja vieraille sekä tehnyt kohdemarkkinointia. Olen jopa esiintynyt zombina vuoden 2010 festivaalitrailerissa:

Tänä vuonna minun oli tarkoitus tehdä sekä kohdemarkkinointia että istua festivaali-infossa. Niin valitettavaa kuin se onkin, minulla on myös koulua ja töitä festivaalien aikaan. Jotain piti pudottaa pois, tällä kertaa se oli festivaali-infossa työskentely. Kieltämättä outo olo, kun ei tule istuttua Lasipalatsilla tänä vuonna ollenkaan.

Minä vuoden 2011 R&A-festivaali-infossa. Kuva: Lea Hult.

Miksi kannattaa mennä elokuvafestivaaleille vapaaehtoiseksi? Yksinkertaisesti sen takia, että se on mukavaa. Ihmiset ovat kaltaisiani elokuvafaneja, joten heidän kanssa on helppo keksiä keskusteltavaa. On mukava kuulla, mitä joku toinen on käynyt katsomassa, ehkä se voisi kiinnostaa itseäni. Aikaa festivaalityöskentely ei ole minulta koskaan vienyt liikaa. Hyvin ehtii käydä elokuvissa, oma ennätykseni elokuvien katselussa taitaa olla vähän yli 20 elokuvaa. Olen kuullu, että jotkut ovat ehtineet käydä katsomassa sen 30-40 elokuvaa.

Festivaaleille pääsee helposti vapaaehtoiseksi, sillä suurissa tapahtumissa kaikki apu on aina tarpeen. Aikaisempien vuosien vapaaehtoiset kontaktoidaan touko-kesäkuussa. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi alkaa hieman myöhemmässä vaiheessa kesää. Itseä kiinnostavat tehtävät voi valita jo hakuvaiheessa. Halutessaan vapaaehtoisen ei tarvitse tehdä yhtään vuoroa festivaalien aikana, jolloin jää enemmän aikaa elokuville. Tällöin kyllä jää helposti myös paitsi siitä suurimmasta festivaalihumusta, joka käy etenkin festivaalin alkuvaiheilla kuumana.
Festivaalit ovat tämän vuoden osalta jo voiton puolella. Vielä on muutama päivä aikaa elokuvalle. Nostan pari kiinnostavaa tapausta esille, jos tarjontaan ei ole aikaa tutustua:

Perjantai 28.9. klo 18:30 Kino Engel 1: 18 Meals-leffaillallinen. Liput ovat hieman normaalia kalliimmat (49 euroa), mutta hinta sisältää elokuvan sekä illallisen leffan jälkeen. Erilaisesta elokuvakokemusesta on siis kyse.

Lauantai 29.9. klo 14:00 Orion: Clip. Serbialainen elokuva Jasnasta, joka rakastaa itseään, itsensä kuvaamista ja poikaa nimeltä Djole. Elokuva aiheutti ilmestyessää kohua Serbiassa, sitä väitettiin sovinistiseksi teinipornoksi.

Sunnuntai 30.9. klo 16:00 Kino Engel 1: Bully. Dokumenttielokuva Yhdysvaltojen koulukiusatuista.

Lisätietoa ja elokuvien näytösajat: http://hiff.fi/
Vuoden 2011 Rakkautta&Anarkiaa-festivaaliblogi: http://rakkauttaanarkiaa.blogspot.fi/
Rakkautta&Anarkiaa Facebookissa: http://www.facebook.com/helsinkifilmfestival