Atelieri O. Haapala on kahden helsinkiläisen ammattilaisvalokuvaajan, Saara Salmen ja Marco Melanderin, valokuvataideprojekti, joka alkoi vuonna 2008 ja joka jatkuu yhä edelleen kesällä 2012. Projekti on ollut huomattava yleisömenestys ja jokaisen valokuvauksesta, historian elävöittämisestä, menneisyyden estetiikasta, nostalgiasta ja roolihahmoista kiinnostuneen kannattaakin heti jatkaa lukemista.

Atelieri O. Haapala: Helmut’s Delight, 2009.

Atelieri O. Haapala -projektin nostalgia ja maailmansotia edeltäneen anglo-amerikkalaisen maailman ja viktoriaanisen kulttuurin ihannointi on nostalgiaa aikakaudesta, josta Saara Salmella tai Marco Melanderilla ei ole omakohtaista kokemusta. Atelieri O. Haapalan historiallissävytteiset valokuvat ovat pääasiassa saaneet inspiraationsa 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon ja ennen toista maailmansotaa edeltäneen aikakauden väliin sijoittuvasta ajasta, jonka yhtenä tunnuspiirteenä oli vahva usko optimismiin ja teknologisen kehityksen ylivertaisuuteen.

Projekti ei pyri historialliseen tarkkuuteen vaan keskiössä on historiallisen tyylin mahdollistama eskapismi nykyhetkestä ja leikittely paitsi menneiden aikakausien estetiikalla myös yhteiskunnallisten ja moraalisten arvojen muutoksella. Monissa Atelieri O.Haapalan valokuvissa on havaittavissa 1800-luvun visuaaliselle kuvastolle tyypillisiä tyylipiirteitä ja kuva-aiheita on tuotettu eksotismin hengessä. Saara Salmen ja Marco Melanderin alter egot, valokuvaaja Onyxei Haapala ja hänen kaukainen serkkunsa Helmut Schweinstein, ovat keskeinen osa Atelieri O. Haapalan narratiivia ja projektin lumoa.

Roolihahmojen merkitys kuvaustilanteessa on enemmänkin luoda kuvattavalle kohteelle illuusio menneen ajan maailmasta kuin tuottaa autenttinen kokemus roolihahmon uskottavuudesta. Muu projektin rekvisiitta, kuten käsinmaalattu taustakangas ja daguerrokameralaatikko, jonka sisällä on nykyaikainen kameralaitteisto, tuottaa holistisen elämyksen siitä, että kuvattava kohde todella astuu toiseen maailmaan ja aikakauteen.

Alter egojen merkitys Salmelle ja Melanderille on myös kehollinen, sillä historialliseen teemaan sopiva puvusto vaikuttaa valokuvaajien liikkumiseen ja oman kehollisuuden kokemiseen. Hahmon immersio on tärkeä osa Salmen ja Melanderin roolihahmojen Onyxei Haapalanja Helmut Schweinsteinin ilmentymistä sekä projektin kuvaustilanteessa että lopullisissa valokuvissa.

Kabinettikuvat

Helsinki Burlesque Festival 2011.

Ranskalainen Louis-Jaques Mandé Daguerre julkaisi vuonna 1839 valokuvauksen mullistavan keksinnön, dagerrotypian, ja valokuvaustekniikan nopean kehityksen myötä niin sanotut kabinettikuvat yleistyivät potrettivalokuvauksen tyyppinä vuonna 1870 saavuttaen erityisesti suosiota 1880-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa.Kabinettikuvalla tarkoitetaan valokuvaa, jonka mitat ovat noin 11,4 cm x 16,5 cm. Tyypillisessä kabinettikuvassa kuvattava kohde seisoo tai istuu hyvin formaalissa asennossa taustakankaan edessä. Kuvattava kohde katsoo yleensä suoraan kameraan eikä kabinettikuvissa hymyillä. Kabinettikuva noudattaa maalaustaiteen traditiota ja kuvassa on havaittavissa tietty jäykkyys ja kuvaustilanteen arvokkuus. Kuvattavat kohteet ovat myös yleensä pukeutuneet parhaimpiin vaatteisiinsa, naiset saattoivat esimerkiksi kuvauttaa itsensä pukeutuneina hääpukuun. Varhaisten muotokuvapotrettien formaali ote ja valokuvauksen muotokieli ennen niin sanottua snap shot-kulttuuria toimi myös Atelieri O. Haapala-projektin innoittajana.

Atelieri O. Haapalan tulkinta kabinettikuvista jäljittelee kabinettikuvien perinnettä, ottaen kuitenkin vapauksia kuvien muotokielen ja kuvattavien mallien positioiden suhteen. Kabinettikuvat ovat Salmen ja Melanderin ottamia valokuvia useissa eri yleisötapahtumissa, kuten Halloween Horror Cabaret -tapahtumassa Helsingissä 2009, Taiteiden Yössä Helsingissä elokuussa 2011 ja Vapriikki Vintage-tapahtumassa Tampereella tammikuussa 2012. Kabinettikuviin voi malliksi tulla kuka tahansa halukas tapahtumaan osallistuva henkilö.

Monella kuvattavaksi hakeutuvalla on kiinnostusta ja sidoksia roolihahmoihin, historialliseen pukeutumiseen, esiintymiseen ja burleski-kulttuuriin. Monet myös työskentelevät jollain luovalla alalla ja ompelevat itse valokuvassa käyttämänsä asukokonaisuudet. Valokuvattujen kohteiden suhteen historiallinen tarkkuus ja detaljien autenttisuus voi olla erittäin huomattava mutta historiallinen tarkkuus ei ole vaatimuksena ja Atelieri O.Haapalan kabinettikuvaan voi tulla kuvattavaksi myös nykyaikaisessa vaatetuksessa. Myös eri aikakausien esteettisten elementtien ja visuaalisten tyylilajien yhdisteleminen on sallittua ja myös erittäin yleistä.

Helsinki Burlesque Festival 2011.

Salmi ja Melander tarjoavat myös tapahtumissa Atelieri O. Haapalan esteettiseen tyyliin sopivaa rekvisiittaa halukkaille kuvauskohteille ja valokuvaajat myös ohjaavat kabinettikuvien hakeutuvien henkilöiden poseeraamista, jotta historiallinen tyyli ja kabinettikuvalle tyypilliset konventiot säilyvät valokuvassa. Selkeä enemmistö Atelieri O. Haapala-projektin tuotoksista on kabinettikuvia, ja kabinettikuvat ovatkin projektin eniten näkyvyyttä saanut kuvausulottuvuus.

Onyxein ja Helmutin omakuvat

Atelieri O. Haapala-projektin illuusio menneen maailman lumosta ja sen nostalgisesta arvosta näkyy parhaiten projektin toisessa kuvausulottuvuudessa, jossa Salmen ja Melanderin roolihahmot Onyxei Haapala ja Helmut Schweinstein poseeraavat erilaisissa 1800-luvun lopun aikalaiskontekstiin sopivissa tilanteissa. Valokuvataiteilijat ovat esimerkiksi lavastaneet kuvia, joissa roolihahmot metsästävät jääkarhuja, ryöstävät hautoja Egyptissä ja vierailevat bordellissa. Nämä omakuvat rakentavat Salmen ja Melanderin alter egoja ja persoonaa ja tuottavat Atelieri O. Haapalalle ominaista visuaalista kuvastoa nostalgisesta menneisyydestä ja 1900-luvun vaihteen estetiikasta.

Atelieri O. Haapala-projektin nostalgia ei kuitenkaan ole pelkkää menneisyyden estetiikan ja eksoottisten elementtien implementoimista valokuvataiteeseen vaan myös menneen ajan arvomaailmalla leikittelyä. Vaikka projektilla ei ole varsinaista poliittista agendaa, voidaan kuitenkin todeta, että valokuvataiteilijat haluavat työllään herätellä katsojaa vertaamalla nostalgisen aikakauden arvomaailmaa suhteessa nykyisyyteen, jolloin menneen ajan arvomaailman mielettömyys ja aikakausien fundamentaalinen ero korostuu.

Atelieri O. Haapala: Old School Arhcaeology II, 2009.

Vaikka 1800-luvun anglo-amerikkalaisessa kulttuurissa rasismi ja rotukysymykset olivat vahvasti läsnä imperialistisessa ilmapiirissä ja esimerkiksi orjien omistaminen oli hyväksyttyä Yhdysvalloissa, eivät taiteilijat kuitenkaan halua tuoda tätä puolta esiin projektissaan. Rasismi on liian herkkä aihe Atelieri O. Haapala-projektille, joka esittää historian mieluummin iloisessa valossa.

Atelieri O. Haapala: Lucky Hell, 2011.

Fiktiiviset historialliset kuvat Atelieri O.Haapalan kolmanteen kuvausulottuvuuteen Salmi ja Melander ovat kuvanneet malleja ja luoneet illuusion valokuvista, joita alter egot Onyxei ja Helmut olisivat ottaneet omassa aikalaiskontekstissaan 1900-luvun vaihteessa. Kyseessä on kuvasarjat, joihin valokuvaajat ovat valikoineet mallit, eli fiktiiviset historialliset kuvat eivät ole kuvia, joita otetaan Atelieri O.Haapalan yleisötapahtumissa kabinettikuvien tapaan.

Fiktiivisissä historiallisissa kuvissa on useita eri teemoja kuten esimerkiksi sirkus ja erotiikka. Eroottisen sarjan malleina toimii helsinkiläinen burleskiryhmä Itty Bitty Tease Cabaret ja sirkussarjan kuvat taas leikittelevät sirkusmaailman estetiikalla ja friikkishown ja tatuoitujen naisten kuvaston kuriositeetilla 1900-luvun vaihteen hengessä.

Aivan kuten eroottinen valokuvaus historiallisessa kontekstissaan, myös niin sanotun boudoir-sarjan eroottinen kuvasto pohjaa vahvasti odaliski-maalaustaiteeseen. Eroottisen sarjan naismallit esitetään objekteina ja miehisen halun kohteina sekä klassisissa 1800-luvun loppupuolen tyylille ominaisissa erotiikkakuvissa että hieman modernimmissa poseerausasennoissa, joiden kohdalla on havaittavissa inspiraatiota jo pin up-kuvastosta.

Atelieri O. Haapala: Missy Macabre, 2010.

Eroottisen kuvasarjan otokset ovat kuitenkin tarkkaan mietittyä ja tyyliteltyä erotiikkaa ja monet eroottiset kuvat ovat myös leikkisiä ja mallit jopa burleskimaisen hulluttelevia. Samoin kuin muissa Atelieri O. Haapalan kuvausulottuvuuksissa, myös fiktiivisten historiallisten kuvien lähtökohtana on tuottaa sekä esteettisesti miellyttävä kuva että antoisa kuvauskokemus mallille ja valokuvaajalle.

Atelieri O. Haapala -projektin laajan suosio tuleekin nähdä osana suurempaa visuaalista kokonaisuutta ja kulttuurihistoriallista kontekstia, jossa karnivaaliperinteen, burleskin ja steampunkin tyylikielestä on tullut osa jokapäiväistä visuaalista kulttuuria. Tämä burleskiperinteen arkipäiväistyminen ja 1800-luvun loppupuolen visuaalisen tyylin suosio esimerkiksi pukeutumisessa tarjoaa monia mielenkiintoisia tutkimuskohteita ja harrastusmahdollisuuksia ympäri maata.

Haluatko kuvauttaa itsesi aitoon Atelieri O. Haapala-tyyliin? Atelieri O. Haapala ottaa seuraavan kerran kabinettikuvia Rauman Pitsiviikolla Mustan pitsin yössä 27.7. ja Atelieri O. Haapala näyttely on esillä Lönnströmin taidemuseossa 17.7.-26.8.2012.

Kaikkien kuvien tekijänoikeudet: Saara Salmi & Marco Melander. Kirjoitus pohjaa osittain Maria Alatalon tekemään Saara Salmen ja Marco Melanderin haastatteluun Helsingissä 1.4.2011