Pidin pienenä paljon hulavanteesta. En tietenkään osannut tehdä sillä mitään ihmeellisiä temppuja mutta silti vanteen kanssa leikkiminen oli kivaa ja jotain yksinkertaisia temppuja teki kavereiden kanssa. Nyt käteni ovat mustelmilla. Olkapäihin ja vatsaan sattuu. Olohuoneen sohva on painettu nurkkaan ja kattolamppu on vaaravyöhykkeellä. Eteisen peili pelkää joka päivä. Seinän vieressä lepää ihana pinkki glittervanne. Seuraavaksi musa vain päälle ja pyörimään. Kyseessä on ei ole enää lasten leikki vaan vannetanssi eli hoopdance.
Törmäsin Hoopdanceen ensimmäistä kertaa jo muutama vuosi sitten muistaakseni jonkun nettiartikkelin kautta. Tällöin omaksi surukseni luulin että hoopdancea pystyi harrastamaan vain Oulussa Hoop-a-trixin kautta. Todellisuudessa Helsingistäkin olisi löytynyt, mutta vasta viime marraskuussa pääsin kokeilutunnille. Rakastuin ensikokeilulla ja puolitoista tuntia myöhemmin olin jo ilmoittautumassa kevään alkeiskurssille.
Sain myös ensimmäisen hoopdancevanteeni tammikuussa. Ainoa ongelma harrastuksen aloittamisessa tammikuussa oli se, että ulkona oli 10 astetta pakkasta. Himo oli kova päästä hooppaamaan ja kokeilemaan, mutta ulos ei voinut mennä. Tämän seurauksena yritin mahtua kaikkialle kotona ja huonekalujen siirtely tuli päivittäiseksi hommaksi. Vihdoin pääsin kuitenkin harjoittelemaan.
Opetustunneilla pyöritetään vannetta suuntaan jos toiseen. Itse mennään mukana ja fiilistellään musiikkia. Alkeiskurssilla opetellaan myös paljon temppuja, joita sitten voi opetella yhdistelemään. Hooppauksessa tärkeintä on se, että pitää siitä mitä tekee ja mikään ei ole oikein eikä väärin. Hoopatessa saa tehdä kaikkea ja ihmisiä kannustetaankin yrittämään ja kokeilemaan rajojaan, se on ainoa oikea tapa oppia. Jo ihan peruskuvioita saa yrittää satoja kertoja ennen kuin ne onnistuvat mutta se onkin lajin luonne ja kärsivällinen yritys kyllä kantaakin hedelmää.
Ohjattuja tunteja löytyy ainakin Oulusta ja Helsingistä, mutta ei kannata masentua jos omalla paikkakunnalla ei ole opetusta. Monet ovat aloittaneet hooppauksen vain nettiä tuijottamalla ja kokeilemalla itse, mikä tuntuu hyvältä ja näyttää hienolta. Hooppausta on vaikea ikuistaa kuvissa, joten lajiin kuuluukin tehdä videoita. Youtube on täynnä videoita ja tutoraleja, joissa ihmiset opettavat temppuja kuten FunlandTricks.
Hoopdancen voi aloittaa kuka vain ja nyt kesä onkin otollista aikaa siihen. Ainoa mitä tarvitaan on vanne. Hooppauksessa vannetta ei kannata ostaa lähimmästä tarjoustalosta, koska siellä myytävät vanteet ovat tarkoitettuja lapsille ja vaikka toki niilläkin voi tehdä temppuja niin aloittelevan hooppaajan on syytä hankkia kunnollinen aikuisille tarkoitettu vanne. Lasten vanteet ovat usein vähän liian kevyitä ja niissä on usein sisällä vettä, joka myös voi hämmentää. Hoopdance vanteen voi hankkia netistä, ostaa opettajilta tai tehdä itse. Netistä löytyy kasapäin ohjeita vanteen tekemiseen itse ja silloin saakin persoonallisen vanteen. Myös hooppauksen opettajilta voi tilata vanteet juuri haluamillaan väreillä (itselläni tietenkin pinkki ja ihana sateenkaari). http://www.hooping.org/2006/08/how-to-make-a-hula-hoop/
Hooppaus ei tosissaan ole mitenkään sidonnaista mihinkään paikkaan tai aikaan, vaan sitä voi tehdä milloin itselle sopii. Siksi kesä onkin parasta hooppausaikaa. Kesällä hooppauspäiviä pidetään usein kerran viikossa jossain ennalta sovitussa puistossa. Nämä ovat myös hyviä paikkoja tulla katsomaan ja kokeilemaan miltä hooppaus tuntuu. Mikään ei myöskään estä vain ottamasta omaa vannetta ja menemästä omalle pihalle työpäivän päätteeksi. Itse ainakin huomasin, että 8 tunnin tietokoneella istumisen jälkeen tekee ihmeitä ryhdille pyöritellä vähän vannetta. Myös hartiat kiittää 🙂
Hooppauksessa järjestetään myös jameja eli tansseja, joissa on varattu joku sali ja paikalla soi musiikki ja kaikki pystyvät itse harjoittelemaan omia hooppauskuvioita sekä katselemaan muiden tekemiä kuvioita.
Hooppauksessa facebook on ehdoton verkostoitumisen ehto eri seutujen hooppaajille. En usko että missään muussa lajissa on lajin harrastajien verkostoitumista hoidettu niin hyvin kuin hooppauksessa. Itse taidan kuulua ainakin hoopdance helsinki, suomi, sandinavia ja europe ryhmiin, joissa kaikissa ihmiset linkkaavat useita erilaisia hooppasvideoita. Näin näkee mitä kaikkea muut muualla tekevät ja mitä eripuolella maailmaa esiintyvät ihmiset ovat keksineet.
Eli en usko, että lapsena koettu innostus vanteella leikkimistä kohtaan on muuttunut mihinkään. Vanhoja innostuksia voi löytää myös aikuisena uudelleen ja parasta on löytää myös ne muut henkilöt jotka jakavat innostuksen samaa asiaa kohtaan. Toivon, että muutkin innostuvat leikkimään ja kokeilemaan omia rajojaan. Hoopdance on siitä loistava, että se antaa vapauden ilmaista itseään juuri siihen musiikkiin mistä pitää.
Usein tuntuu, että monet nörttimäisiksi leimautuneista harrastuksista ovatkin sellaisia, jotka katsotaan olevan verrattavissa lasten leikkeihin. Tämmöisiä ovat vaikka larppaaminen, figut ja sarjakuvat. Monet pitävät näitä jotenkin arkisina asioina kun lapset leikkivät roolileikkejä, keräilevät nukkeja ja supersankarihahmoja sekä lukevat sarjakuvia. Todellisuudessa kaikki mitä lapset tekevät heijastelevatkin aikuisten maailmaa ja leikkimisen lopettaminen ei ole askel kohti aikuisuutta vaan uskon, että siihen pitäisikin kannustaa. Leikit ovat tietynlaista omaa aikaa ja todellisuuden pakoilua arjen askareista. Itselläni on vaikka kuinka monella videolla materiaalia siitä kun pyöritän vannetta 10-vuotiaana ja kukapa olisi uskonut että yli 15 vuotta myöhemmin, päädyn tekemään samanlaisia videoita itse J
Älkää pelätkö, vaan antakaa mennä, leikkikää ja tulkaa kokeilemaan hooppausta!
Hyvä paikka aloittaa on vaikka:
Pitkä kuuma hooppikesä http://www.facebook.com/events/336054356462779/
Summer special http://www.facebook.com/events/213670002082151/
Linkkejä:
Hooppausta Helsingissä http://moodforhoop.fi/
ja Oulussa
Samoilta sivuilta löytyy kauppa, mistä voi tilata vanteen.
Tampereella on myös helposti lähestyttäviä vannejameja Eteläpuistossa kesän ajan keskiviikkoisin klo 18-20 🙂 säävaraus. Matahoops tuo vanteita ja musiikkia paikalle. Se on hyvä paikka kokeilla vannetta ekaa kertaa!
Ihania kuvia! Itse en kyllä osannut pyörittää sitä vannetta edes lapsena. Kinectin urheilupelissä olen yrittänyt pyöritellä virtuaalivanteita (jopa monta kerralla), mutta ei sekään oikein suju. Taidan siis jättää tämän lajin suosiolla muille. Itse voisin sen sijaan vaikka hommata hyppynarun, josta tykkäsin muksuna enemmän. Kunto nousisi varmasti siinäkin. Mistähän niitä saisi aikuiselle sopivan pitkinä? Hmn.
Joo! Hyppynarua ja twistiä kans! Sitten kun vielä muistaisi kaikki ne lapsuudesta tutut lorut.
Melkein kaikista rautakaupoista saa köyttä metrimittana, joten siinäpä aikuisellekin sopiva hyppynaru. Pyörittäjä tosin täytyy hommata erikseen.
Hei, aikuisten hyppynaruja pitäisi saada urheilukaupasta tai tavaratalon urheiluosastolta! On tehty ihan kunnon hyppimiseen – sellaiseen, jossa hiki vaan lentää 🙂