Aloitin nukkekotiharrastukseni vuonna 2000. Kaveripiiristäni ei löytynyt muita harrastajia, joten lähdin nettiin harrastuskavereita etsimään ja sillä tiellä ollaan. Vuosien kuluessa harrastuksessani on ollut paljon erilaisia vaiheita:
- keräilyä (ostan valmiita minejä kaupoista ja markkinoilta käsityöläisten tekemiä juttuja, kirppareilta taas etsin mm. McDonaldsin Happy Meal -nukkeja tuunailtavaksi) ja swappailua eli minien vaihtoa pareittain tai ryhmissä
- itse tekemistä yksin ja yhdessä kerhokavereiden kanssa erilaisilla käsityötekniikoilla: helmitöitä, massailua, virkkausta, kutomista, maalausta, metallitöitä, ristipistoa, decoupagea, puutöitä jne
- tuunailua ja roskien kierrättämistä, olen järjestänyt myös aiheeseen liittyviä kilpailuja, kuten mitä tehdä karkkipakkauksista, ja osallistunut niihin itse (esim. jäätelötikkukisa)
- valokuvausta, kotisivujen tekemistä, bloggausta, jopa kirjan kirjoittamista (Nukkekotielämää, WSOY 2005)
- some-palveluihin tutustumista – ylläpidän nyt sekä suomenkielistä Nukkekotiwikiä että sen seuraajaa, Mini treasures wikiä, joka on maailman suurin nukkekotiaiheinen sivusto n. 1200 sivullaan.
Tärkeä juttu harrastukseni kannalta oli nukkekotiaiheisen keskustelufoorumin perustaminen 2002. Nukkekotielämä-ryhmä on pitänyt mm. näyttelyitä, rakentanut yhdessä nukkekodin ja kirjoittanut em. kirjan. Tätä bloggausta varten haastattelin kavereitani Nukkekotielämästä, kysyin heiltä, mihin kysymyksiin he “aina” joutuvat vastaamaan ja mitä he haluaisivat ihmisten harrastuksestamme tietävän. Kiitos kamut!
Seuraaviin kysymyksiin nukkekotiharrastajat joutuvat vastaamaan hyvin usein:
- Kuinka monta nukkekotia sulla on?
Nukkekoteilua voi harrastaa myös ilman ensimmäistäkään nukkekotia, osa harrastajista tekee pienoishuoneita, eli yhden huoneen kokonaisuuksia. Mutta jos käytössä on tilaa, harrastus vie usein mennessään ja taloja voi kertyä useampia.
- Mitä sä teet kaikilla niillä nukkekodeilla? Leikitkö sä niillä?
No osa tekee ns. valokuvatarinoita siitä, mitä nukkekodeissa tapahtuu tai koristelevat niitä esimerkiksi jouluksi. Nukkekoteihin liittyy usein tarinoita, joita napataan vaikka oman suvun historiasta tai populaarikulttuurista, ja nämä tarinat ohjaavat talojen sisustusta. Esimerkiksi yhdessä minun talossani asuu nuoripari nimeltään Iines ja Aku, ja he keräilevät kotiinsa Disney-krääsää. Mutta eivät aikuiset taloilla samalla tavalla leiki kuin lapset: tää tekis nyt ruokaa… Sisustusintoilijat voivat kokeilla nukkekodeissaan erilaisia tyylejä, joita omaan kotiinsa ei voisi tuoda, vaikka rokokoota tai viktoriaanista tyyliä (mikä on pitkään ollutkin se suosituin tyyli).
- Miten sulla on aikaa tehdä tollaisia?
Nii-in, miten aikuisella naisella on aikaa harrastaa jotain ihan omaksi ilokseen? Harrastus on paitsi käsillä tekemisen iloa myös jonkin sortin rentouttavaa eskapismia, mielikuvituksellista ja luovaa toimintaa, joka vie ajatukset pois työelämästä.
- Sulla on varmaan mennyt paljon rahaa noihin?
Nukkekotiharrastukseen, kuten lähes mihin tahansa muuhunkin harrastukseen voi kyllä upottaa halutessaan kaikki rahansa. Vähemmälläkin selviää. Osa meistä on innostunut kierrätyksestä eli roskamineistä – oletko huomannut, että virvoitusjuomapullojen korkkeihin on piilotettu muovisia nukkekodin lautasia tai että oluttölkin aukaisuklipsu on melkein valmis valokuvakehys?
- Mikä sai sut innostumaan nukkekodeista?
Usein luullaan, että harrastajilla ei ole ollut lapsena nukkekotia, joten aikuisena piti korvata tämä puute. Joskus toki niinkin, mutta usein harrastajat ovat olleet lapsesta asti kiinnostuneet miniatyyreistä. Minä tiesin kauan, että “sitten joskus” alan harrastaa nukkekoteja, lopullinen sysäys tuli siitä, kun ostin halvalla kalusteet 5 huoneeseen.
- Onks sulla sellainen Lundby-talo?
Ruotsalainen Lundby on Suomen yleisin nukkekoti, mutta harrastajilla on yleensä isompi koti, johon on helpompi tehdä esineitä. 1:12-mittakaava (lue: yhden suhde 12:een) on maailmalla ja Suomessa yleisin mittakaava, Saksassa tehdään myös 1:10-mittakaavaa ja erityisesti jenkit ovat erikoistuneet todella pieniin taloihin (1:24, 1:48 ja 1:144). Pienimmät talot ovat niin pieniä, että ne sopisivat pienoisrautatiemaisemaan. Mittakaavoista moni matematiikkakammoinen saa näppylöitä, mutta heitä rauhoittelen: ei niitä ole pakko noudattaa. Omassa nukkekodissa saa tehdä mitä haluaa, ja laittaa sinne “väärän kokoisia asioita”. Itse noudatan “hyvältä näyttää” -periaatetta, eli käytän mittatikkuna nukkea, ja katson miltä esineet näyttävät suhteessa siihen. Nukke mahtuu helposti käsilaukkuunkin, joten messuilla voi kokeilla käytännössä kävisikö esim. tämä tuoli nukkekotiini.
- Minkä kokoiset kädet sulla on kun pystyt tekemään tuollaista?
Tavallisilla käsillä pärjää ihan hyvin, tekemällä harjaantuu ja käytössä on erilaisia työkaluja ja tekniikoita, joilla saa tosi pieniä juttuja aikaiseksi. Moni on luullut, että kudon juttuja hammastikuilla, mutta helpompaa se kutominen ihan oikeilla, pitkillä, mutta ohuilla puikoilla on.
- Mistä saat kaikki ideat?
Sehän tässä harrastuksessa hauskaa onkin, että mikään ei rajoita inspiraatiota. Voimme tehdä historiallisia projekteja, fantasiaa tai tehdä pienoismallin omasta kodistamme tai kesämökkimme huussista! Ideoita saa toisilta harrastajilta, sisustuslehdistä, elokuvista, kirjoista… Esimerkiksi Harry Potter -aiheesta ammentaa moni.
- Paljonko harrastajia on, onko miehiä?
Nukkekotiharrastajien määrää on vaikea arvioida, ehkä meitä voisi olla jopa 10 000?
Kymmenisen vuotta sitten nukkekotiharrastaminen oli aika haastavaa, ei ollut tietoa, tarjontaa eikä tapahtumia. Nyt niitä kaikkia on liikaa :). Netistä löytyy paljon harrastajien ylläpitämiä blogeja ja muita sivustoja, nukkekotitavaroita voi ostaa lähes jokaisesta kaupungista ja nukkekotitapahtumia järjestetään ympäri vuoden ja ympäri Suomea – kaikkiin ei ehdi osallistua, eikä kaikkia harrastajia enää tunne nimeltä. Tavallaan tämä on vienyt osan harrastuksen viehätyksestä ja löytämisen rieumusta, kyseessä ei ole enää pienen piirin juttu ja asioita, joita oli ennen pakko tehdä itse voi nyt ostaa lähimmästä askartelukaupasta. Ehkä siksi etsin yhä pienten piirien juttuja harrastuksestamme, ihmisiä, jotka kasaavat sushi-ravintoloita kuten minä, ihmisiä, jotka tekevät Muumitaloja tai ihmisiä, jotka keräilevät mininaamioita. 🙂 Nautin myös siitä, kun saan tuotua yhteen muita miniatyristejä, jotka tekevät jotain erikoista.
Jos nyt innostuit harrastuksestamme, niin aloitapa vaikka kurkistamalla ylläpitämiini wikeihin:
Ja jos jo olet nukkekotiharrastaja, ala laittaa itsellesi tärkeitä linkkejä talteen wikiin, jotta muutkin harrastajat ne löytävät.
Sieltä löytyy esimerkiksi työstämistä kaipaava MLP-sivu, vinkiksi Nörttityttöjen Ponifaneille…
Törmäsin eilen maailman suloisimpaan ideaan; joku oli rakentanut pari pientä nukkekotihuonetta puun koloon Tuomiokirkkoristeyksessä. Tosin kalusteet olivat jo vähän mädäntyneet. Saanko vaihtaa ne ehjiin? Vai pitäisikö jäädä odottamaan, että alkuperäinen askartelija käy sen tekemässä?
Kävin joku aika sitten pienoismallinäyttelyssä ihastelemassa etenkin rautateitä, mutta mieluusti olisin pieteetillä tehtyjä nukkekotejakin katsellut. Ei ole toinen toista parempi, vaikka omalla kohdallani junilla ja liikkeellä onkin oma vetovoimansa.
Joku kerta reissaan vielä Saksaan ihastelemaan Miniatur Wunderlandia, se lienee yhtä lailla pienoisrautatieläisten kuin nukkekotiharrastajien mieleen.
http://www.miniatur-wunderland.de/
@Anitta: Olen kuullut tuosta puutalosta ennenkin, mutta en ole sitä itse nähnyt. Ehkäpä joku voisi kuvata sen? 🙂 En tiedä, mitä alkuperäinen tekijä tykkää siitä, jos vaihdat hänen kalusteensa uusiin, mutta ehkä voisit jättää jonkin merkin itsestäsi sinne, vaikkapa maalipurkin ja siveltimen vihjeeksi siitä, että remontille olisi tarvetta? 😉
@Mikko, Miniatur Wunderland on minunkin To see -listallani, totta on, että miniharrastajia kiinnostaa kaikki pieni. Tanskassa Egeskovin linnassa on todella ihana Titanian palatsi-nukkekoti, ja lelumuseo myös. Kun olin siellä käymässä paikalle saapui paikallinen pienoisvenekerho, joka ajelutti lammessa kauko-ohjattavia veneitään muutaman tunnin ajan. Voit arvata, että olin myyty :).
Kivasti juteltu Johanna! Ihana tuo virkattu peitto! Täälläkin virkkausinto pikkuhiljaa heräilee …
Kiitos Tiina :). Pari tuollaista peittoa olen minikoossa virkannut. Ulkopuoliset luulee, että tuollaisen tekee nopeammin kuin oikean peiton, mutta uskallan olla eri mieltä :).
Hienoja juttuja olet tehnyt!:) Pari ystävääni on harrastanut nukkekoteja, joten itselleni tämä ei ollut mikään uusi tieto. Alkujaanhan nuo olikin aikuisten harrastus, aivan liian kalliita ja hienoja ollakseen lasten leluja. Näin Tukholman Nordiska muséetissa takavuosina näyttelyn vanhoista nukketaloista.
Itse olen vain pelannut Simsiä, joka käy virtuaalisesta nukketalosta.;)
Ah ja voih, olen pienestä pitäen harrastanut sitä “sitten kun olen isompi” ajattelua nukkekotiharrastuksen suhteen. Kaikkea muuta kyllä käsillä teen, mutta jostain syystä en ole vielä uskaltautunut muuten kuin etäältä ihailemaan miniatyyrimaailmaa. Ehkä vihdoin uskaltaisin antaa pikkusormen…
Ihana kirjoitus ja kiitos. Oma pieni ompelimoni on ollut vaiheessa jo pitkään, mutta nyt sain paljon informaatiota jolla saan taas innoituksen rakentaa se valmiimmaksi. 🙂
Kiitos Elina. Simsiä mullekin aikanaan suositeltiin, mutta käsillä tekeminen on se mun juttu, vaikka pääseehän Simsissäkin sisustussuunnittelijaksi :).
Riikka, aloita vain jos uskallat, sillä tämän hauskempaa harrastusta saa hakemalla hakea. 🙂 “Uskalla” siksi, että tämä kyllä vie koko käden…
Kiitos Cat. Pienoishuoneet ei kyllä tahdo koskaan tulla valmiiksi, aina niihin jotain pieniä lisäyksiä tai muutoksia voi tehdä.
Saatiin palkinto: http://minitreasures.blogspot.com/2012/04/mtw-award-2012.html
Mielenkiintoinen juttu, mulla on yksi vanhempi työtoveri joka harrastaa nukkekoteja ja hän oli aikanaan sangen yllättynyt kun en tuon lipsahdettua alkanut aukomaan päätäni. Tästä tuli hieman mieleen eräs toinen työtoveri joka on myöskin kuudenkympin hujakoilla ja hänellä taas on tuo spefipuolen kirjallisuus semmoinen synkkä salaisuus.