Suhteeni liikuntaan on lähtökohtaisesti hyvin samankaltainen kuin Tiina Laineella, joka kirjoitti nörttikuntoilusta blogiimme viime viikolla. Itse tosin harrastin kouluvuosina nörttimäisellä innolla balettia ja nykytanssia 1-3 kertaa viikossa. Koululiikuntaa kuitenkin inhosin, ja olin siinä surkea. Viimeisen lukionliikuntatunnin jälkeen vannoin pakkoliikunnan olevan osaltani ohi. Valitettavasti myös aktiivinen tanssiharrastukseni lopahti juuri samoihin aikoihin.

Parikymppisenä uskoin pärjääväni ihan hyvin hyötyliikunnalla, kuten koulumatkojen pyöräilemisellä, ja satunnaisella pomppimisella rock-keikoilla ja yökerhoissa. Kolmenkympin lähestyessä kulman takaa, olen kutienkin joutunut myöntämään, että hieman säännöllisempi treeni voisi tehdä veltostuneelle ja kremppaiselle keholle hyvää.

Tykkään edelleen tanssiliikunnasta, ja olenkin vuosien varrella kokeillut niin flamengoa, capoeiraa kuin zumbaa. Elämänrytmini on kuitenkin niin epäsäännöllinen, että uudet liikuntaharrastukseni ovat aina kaatuneet siihen, etten yksinkertaisesti ehdi (tai jaksa ja viitsi) käydä treeneissä tarpeeksi säännöllisesti. Jopa uimahalliin “ehtiminen” tarpeeksi usein tuntuu tuottavan minulle ongelmia. Lenkkipolulle sentään voisi periaatteessa mennä vaikka keskellä yötä liikuntainnon iskiessä – mutta lenkkeily on minusta ärsyttävää.

Kinect-sensori on Xbox 360 -pelikonsolin lisälaite, joka mahdollistaa pelaamisen ilman erillistä ohjainta. Kinect on lyhyessä ajassa mullistanut liikuntapeliteollisuuden.

Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin vihdoin alkanut kuntoilla säännöllisen epäsäännöllisesti – omassa olohuoneessani. Personal trainerinani toimii television yläpuolelle seinään kiinnitetty pieni kamera nimeltä Kinect. Kinectin ansiosta jään liikuntaan välillä suorastaan koukkuun – en aina malttaisi lopettaa kuntoilusessioitani, vaikka alkaa jo väsyttää ja huipata. On vaan niin hauskaa!

Käytän itse tätä nykyä treenaamiseen säännöllisimmin Kinectin Dance Central 2 ja Your Shape: Fitness Evolved -pelejä, joiden arvioimiseen keskityn tässä jutussa. Kinectille on toki olemassa iso joukko muitakin tanssi-, liikunta- ja kuntoilupelejä. Olen itse kolunnut läpi melkoisen kasan erilaisten tanssipelien demoja, ja pidän Harmonixin Dance Centralia näiden perusteella toimivimpana. Eteenkin liiketunnistuksen tarkkuus on Dance Centralissa aivan omalla tasollaan. Itse olen miellistynyt myös Dance Centralin animaatioon ja koreografioiden monipuolisuuteen ja mielenkiintoisuuteen.

Fitness Evolved -pelin talouteemme on puolestaan hankkinut aviomieheni. En ole kauhean perehtynyt Kinectin fitness-pelien kirjoon, mutta käsittääkseni Ubisoftin Fitness Evolved on markkinoiden kärjessä – ei toisin varmaan vähiten siksi, että peli ehti vallata tämän peliteollisuuteen ilmestyneen uuden “biologisen lokeron” ensimmäisenä.

Dance Central ja Dance Central 2

Kokeilin Kinectiä ja Dance Central -peliä itse ensikerran Digimessuilla syksyllä 2010. Olin heti myyty. Olin toki lukenut Kinectistä jo tuolloin paljon ennakkotietoja, mutta ällistyin silti liiketunnistimen tarkkudesta.

Dance Central -pelissä ei riitä, että pelaaja huitoo tanssiliikkeitä vähän sinne päin, vaan peli vaatii käsi- ja jalkaliikkeiden toistamista hyvin täsmällisesti ja oikeassa rytmissä. Esimerkiksi käden asennossa jopa 15 asteen virhe suhteessa oikeaan käden kulmaan voi johtaa siihen, ettei liike mene läpi parhaalla arvioinnilla. Myöskään askeeleen ottamista vasurilla, kun vuorossa on oikea jalka, ei anneta anteeksi. Dance Cental kykeneekin itseasiassa antamaan pelaajalle tarkempaa palautetta kuin ison tanssiryhmän opettaja – joka ei millään ehdi tsekata tanssin pyörteissä, tekevätkö kaikki tanssijat liikkeet koko ajan piirulleen oikein.

Kinect liittyi perheeseemme uutenavuotena 2011, mutta itse en silloin ehtinyt sitä pitkään testailla, sillä lähdin melkein samantien vaihtoon Englantiin. Palattuani kotiin hankin pian Kinectille Dance Central -pelin. Pelin kakkososa oli tuolloin jo ilmestynyt, mutta koska ykkönen oli halvempi, aloittelin sillä. Aika pian aloin kuitenkin kaivata kakkososaa.

Dance Central 1 on ihan kelpo tanssipeli sekin, mutta kakkososa ottaa entistä paremmin huomioon nimeomaan kuntoilijat. Dance Central 2:ssa on pitkä lista valmiiksi laadittuja “kunto-ohjelmia”, joihin pelin biisejä ja koreografioita on koottu eri teemaisiksi soittolistoiksi. On esimerkiksi 10 minuutin ohjelma, jossa joutuu hyppimään ja pomppimaan oikein olan takaa ja toisaalta yli puolentunnin kokoelma temmoltaan hieman rauhallisempia kappaleita. Itse en ole vielä edes uskaltanut kokeilla pisintä yli 45 minuutin kuntoiluohjelmaa, vaan koostan oman treenini yhdistelemällä lyhempiä ohjelmia.

Kuntoilijan kannalta selkeä parannus suhteessa Dance Centralin ykkösosaan on se, että kakkososassa kalorilaskurin voi laittaa raksuttamaan pelin myös “Break It Down” -harjoitusmoodissa, jossa koreografioiden liikkeitä opetellaan yksitellen. Itse olen sen verran nörttimäinen perfektionisti, että haluan oppia ne simpuran liikkeet just eikä melkein, joten saatan tahkota biisejä tässä harjoittelumoodissa montakymmentä minuuttia putkeen. Kyllä siinä kuulkaas hiki tulee.

Dance Central 2:ssa on myös kaksinpelitila, jossa kaksi pelajaa voi mitellä taitojaan toisiaan vastaan samanaikaisesti. (Dance Centralin ekaosassa kaksinpeli toimi vuorotellen, mikä on huomattavasti tylsempää.) Kaksinpelin aikanakin kalorikulutusta mittaavaa laskuria voi pitää päällä. Itse en ole tästä ominaisuudesta vielä suuremmin hyötynyt, sillä olen taloutemme ainoa tanssiliikuntaan hurahtanut henkilö. Joissain bileissä pelin kaksinpelimoodin voisi kuitenkin pistää kunnon testiin.

Fitness-moodissa Dance Central 2 tosiaan arvioi koko ajan pelaajan kalorikulutusta ja myös ilmoittelee edistyksestä säännöllisin väliajoin. Toki kalorilaskurin saa päältäkin, jos haluaa vain nautiskella tanssimisen riemusta. Itse koen tanssipeliä pelatessani ensisijaiseksi motivaattorikseni pelin antaman arvion siitä, kuinka hyvin osasin koreografian. Dance Central antaa osaamisesta sekä välitöntä palautetta (esimerkiksi peli ympäristö muuttuu ja yleisö hurraa, jos pelaaja tanssii hyvin), että tähtiä ja pisteitä, jotka kertyvät biisin aikana, ja jotka esitellään vielä biisin lopuksi.

Dance Centralissa pelaaja voi valita mieleisensä useista pelihahmoista. Oma suosikkini on nukkemaisen kaunis diiva miss Aubrey, jota voisin cossata vaikka koko ensikesän. 😉

Pelatessa mielialaani nostaa hyvä suoritus, mutta tarkkailen myös kalorimittaria. Pidän tavoitteena, että poltan yhden session aikana esimerkiksi 200 tai 300 kaloria – en siis anna itseni lopettaa, ennen kuin ennalta päättämäni kalorikulutustavoite on täynnä. Mikäli Dance Central 2:n kalorilaskuriin on luottamista, noin puolen tunnin tanssisession aikana palaa noin 150 kaloria ja 45 minuutissa rikki on yleensä jo noin 225 kaloria. Kalorikulutukseen vaikuttaa jonkin verran valittu pelin vaikeusaste sekä tietysti valittujen koreografioiden vaikeusaste ja rytmi. Laskelmassa ei käsittääkseni ole otettu huomioon, että airobisen liikunnan jälkeen kalorikulutus jatkuu vielä noin 30-60 minuuttia.

En itse tähtää kuntoilulla laihtumiseen – olen sitä onnekasta “luonnostaan hoikkaa” ihmistyyppiä – mutta kalorikulutuksen seuraaminen auttaa minua kuitenkin arvioimaan treenin tehokkuutta. Olen nörttinä kiinnostunut siitä, miten kalorikulutus varioi pelin eri vaikeusasteilla ja erilaisissa moodeissa. Myönnän joskus kirjoittelevani näitä tietoja muistivihkoon treenin päätteeksi. 😉

Dance Centralin koreografiat ovat monipuolisia ja haastavia, mutta kuntoilua ajatellen heikkoutena voisi pitää niiden yksipuolista lihasrasitusta. Tanssi tapahtuu pää osin “ylätasossa suorilta jaloilta” eli koregrafioissa kyykistellään vain vähän, eikä lattiatasossa tapahdu mitään – koska Kinectin kamera tuskin pystyisi vielä seuraamaan tämän tyyppisiä liikkeitä. Lihasrasitus kohdistuukin siis pääosin pohkeille ja jonkinverran vatsalihaksille kun taas yläreisien, pakaroiden ja käsilihasten rasite jää vähäiseksi. Lihaskuntoa ajatellen Fitness Evolved onkin huomattavasti parempi vaihtoehto.

Your Shape: Fitness Evolved

Itse yleensä aloitan Kinect-treenisessioin Dance Centralin hauskan tanssiliikunnan parissa ja lihasteni lämmettyä lopettelen treenin Fitness Evolvedin parissa. Fitness Evolved jakautuu kolmeen pelimoodiin, joista keskeisin on Personal Trainer -osio (kunto-ohjelma). Tässä osiossa pelaaja joutuu ensin vastailemaan joukkoon omaa kuntoaan ja tavoitteitaan kartoittavia kysymyksiä ja tekemään pienen kuntotestin. Tällä perusteella peli tarjoaa pelaajalle joukkoa kunto-ohjelmia, joista pelaaja valitsee mieleisensä. Ohjelmilla on vähän korneja, mutta kieltämättä vetoavia nimiä, jotka lupailevat esimerkiksi täydellistä farkkupeppua tai bikinivartaloa. Ohjelma koostuu esimerkiksi kymmenestä päiväsessioista, ja ideana on, että pelaaja palaisi suorittamaan niitä säännöllisesti kunnes tavoite on saavutettu. Toki ohjelmaa voi vaihtaa myös kesken “treenikauden”, jos aina samanlaisena toistuva harjoitus alkaa tympiä ennen kuin maagiset kymmenen treenikertaa ovat kasassa.

Pelaaja näkyy Fitness Evolvedissa “hologrammimaisena” hahmona, josta “haihtuu” pelinaikana pikseleitä – ikään kuin energiaa palaisi. Valmentajakseen voi valita joko miehen tai naisen – paitsi fitness class -moodissa, jossa valmentajan sukupuoli on ohjelmakohtainen.

Personal Trainerin lisäksi pelissä on Fitness Classeja (kuntoilutunteja), joista löytyy muun muassa rankkaa cardio boxingia ja joogaa muistuttavaa zen-treeniä. Kolmas osio koostuu pienistä liikuntapeleistä, joissa kootaan pisteitä hakkaamalla rikki virtuaalisia kuutioita, pyörittämällä virtuaalista hula-hula-vannetta ja niin edes päin. Kalorimittari raksuttaa tietysti kaiken aikaa ja ilmoittelee pelaajalle edistyksessä aivan kuten Dance Central 2:n fitness-moodissakin.

Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan Fitness Evolvedissa kalorimittari tuntuu juoksevan hitaammin kuin Dance Centralissa – esim. puolessa tunnissa onnistun Fitness Evolvedin laskelmien mukaan polttamaan vain noin 110 kaloria, kun taas Dance Centralin kanssa samassa ajassa kuluu noin 150 kaloria. Kummankaan pelin kalorilaskuria tosin tuskin voi pitää täysin luotettavana, joten ero voi mahtua virhemarginaaliinkin.

Niin tai näin, Fitness Evolved pistää lihakset rutkasti kovemmalle kuin Dance Central. Siinä missä Dance Centralin koreografioihin sisältyy vähän kyykkyjä, Fitness Evolved ei joissain kunto-ohjelmissa paljon muuta teetäkään. Lisäksi ohjaimettomuus mahdollistaa käsipainojen käyttämisen Fitness Evolved -treenin tehostamiseksi. Monet kunto-ohjelmista on myös suunniteltu sillä ajatuksella, että käsipainoja käytettäisiin. Itse treenaan tyttömäisillä puolentoista kilon painoilla, mutta jo kymmenen minuutin Fitness Evolved -treenin jälkeen löydän hauislihakset hentoisista käsivarsistani aivan eri tavalla kuin normaalisti.

Moitittavinta Fitness Evolvedissa on paikoitellen heikko liikkeentunnistus. Itse koen, että esimerkiksi “Deadlift”:ksi pelissä kutsuttuja eteenpäin taivutuksia ei yksinkertaisesti voi tehdä niin oikeassa rytmissä ja oikealla tavalla, että peli hyväksyisi suorituksen täydelliseksi. Myös pelin antama palaute on paikoitellen pahasti jäljessä pelin todellisista tapahtumista. Fitness Evolvedistakin on tosin julkaistu jo toinen osa, jossa näihin ongelmiin toivottavasti on puututtu. Itse tyydin vielä vanhaan versioon – ja vakuuttelemaan itselleni, että kyllä ne kalorit palaa ja lihakset kasvaa silloinkin, kun tuo tyhmä peli ei sitä rekisteröi.

Riittääkö Kinect nörtin liikuttajaksi?

Jos Kinectin liikuntapelien kanssa jaksaa rehkiä tarpeeksi säännöllisesti, kunto nousee varmasti ja kroppa kiinteytyy. Omasta olkkarista löytyvä kannustava liikuntamahdollisuus alentaa varmasti liikuntatreenin ryhtymisen kynnystä myös kaltaisellani nörtillä, joka ei viihdy lenkkipolun varrella eikä jotenkin muka ikinä vain “ehdi” jumpparyhmiin. On kätevää, kun tanssitreenit tai jumppatuokio ovat juuri silloin, kun itse haluan, eikä matkalla koskaan kastu räntäsateessa.

“Vieläks muistat kun muksuina pelattiin Dance Centralii?” On vaikea kuvitella, millaisiksi liikuntapelit kehittyvät näiden pikkunörttityttöjen aikuistuessa. Kuva: Gamesradar.com

Omassa olohuoneessa ei myöskään tarvitse miettiä, näyttääkö tanssin pyörteissä kenties aivan naurettavalta,  stressata, onko oma jumppa-asu ihan mummomainen tai nolostella muiden reaktioita, vaikka tekisikin kaikki liikkeet aluksi aivan väärin. Kinectin liikuntapelit kannustavat ja tsemppaavat, mutta pelin valmentajaääni ei varmasti hauku ja nolaa kömpelöintäkään kuntoilijaa.

Toisaalta en itse haluaisi jättää liikkumistani aivan kokonaan Kinectin varaan. Tykkään kovasti esimerkiksi uimisesta, ja ihanasti kannattelevaa, syleilevää ja koko kehoa tasapuolisesti rasittavaa vettä ei elementtinä pystyttäne simuloimaan videopelikonsolille vielä pitkään aikaan. Kinect ei myöskään pysty välittämään sitä tunnetta, kun kauniina ja vähän tuulisena kesäpäivänä viilettää polkupyörällä hiukset hulmuten ja tuntee, että voisi polkea väsymättä vaikka maailman ääriin.

Kinectin kamera tunnistaa muutenkin lähinnä pystyasennossa tehdyt liikkeet. Toisinaan täydennänkin Kinect-treeniä tanssitunneilta tutuilla vatsalihasliikkeillä, punnerruksilla, niskaseisonnalla, spagaatin venyttelyllä ja niin edes päin. Näitä Kinect ei vielä osaa mitata ja pisteyttää, mutta itse tiedän, että kehon kannalta liikunnassa olennaista olisi monipuolisuus.

Kinect sopii kuitenkin erinomaiseksi täydennykseksi muutenkin liikunnalliseen elämäntapaan. Minusta tuntuu, että Kinect on jopa innostanut minua liikkumaan enemmän muutenkin. Jotenkin liikunta tuntuu ylipäätään sitä keveämmältä, mitä enemmän sitä tekee. Dance Central on myös saanut minut miettimään, että ehkä ensi kesänä tai syksynä voisi taas kerran ilmoittautua johonkin “oikeaan” tanssiryhmään. Olisikohan se tällä kertaa aikuisbaletti, tankotanssi vai Bollywood-tanssi (jota tosin voisi treenata myös Fitness Evolvediin onlinena myytävässä laajennusosassa).

Kinect on nörttikodin kuntovärkkinä vähintään “todellinen nörttityttö”. Suunnilleen saman arvosanan voisi antaa myös Dance Centralille ja Fitness Evolvedille.

Suosittelen Kinectiä tanssi- ja liikuntapeleineen kaikille kunnonkohotusta kaipaaville nörteille ja muillekin. Kinect hankinta kannattaa eteenkin, jos taloudesta löytyy jo muutenkin Xbox 360, ja jos telkkarin ja sohvan väliin jää sopivasti liikkumatilaa (noin 2,5 metriä lienee ehdoton minimi). Kinect on toki laitehankintana melko kallis – mutta niin on kuntosalikorttikin. Lisäksi Kinectille kehitetään koko ajan parempia ei-liikuntapelejä. Joskus myöhemmin voisin esitellä Nörttitytöissä esimerkiksi kauniin ja koukuttavan Child of Eden -pelin, joka taipuu oivallisesti Kinectille.