Oletko ainakin lievästi kiinnostunut tähdistä, maailmankaikkeudesta, Kuusta ja planeetoista? Asutko kenties kaupunkialueella, jossa valosaaste himmentää tähdet? Tai oletko kenties vilukissa, jota ei saa raahattua tähtikirkkaana pakkasyönä ulos kosmoksen ihmeitä pällistelemään? Jos vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen on valintasi nojatuoliastronomia! Se on minun valintani. Omalta kohdaltani tähtiharrastusta haittaa vielä köyhyys: kaukoputki olisi kiva, mutta kallis. Lisäksi olen (hui kauhistus sentään!) humanisti, jonka tiedot matematiikassa ja fysiikassa ovat lukioaikojen nukuttujen oppituntien varassa. Silti rakastan tähtitiedettä, erityisesti lähiavaruutta ja avaruustekniikkaa.

Mars planeettana

Tänään olen päättänyt tehdä nojatuolimatkan Marsiin. Mars on ”neljäs kivi auringosta” eli neljäs planeetta Auringosta katsoen (me täällä Telluksella olemme sen kolmannen kivenmurikan päällä). Mars muistuttaa oloiltaan eniten omaa kotiplaneettaamme: sillä on kiinteä kivinen pinta toisin kuin Aurinkokunnan suurimmilla planeetoilla (Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus), jotka muodostuvat pääosin kaasusta. Lisäksi Marsin keskilämpötila on noin -55 Celsiusta mikä on melko kohtuullinen lämpötila, vaikka Maan asukille kylmältä kuulostaa. Tämä mahdollistaa elämän olemassaolon kaikkein suotuisimmissa olosuhteissa. Vertailukohtana mainittakoon Maan sisarplaneetta Venus, jonka keskilämpötila on infernaaliset 460 Celsiusta! Lisäksi Marsin vuorokausi on vain hieman pidempi kuin omamme, 24 tuntia ja 37 minuuttia. Samaten Marsin ”maankaltainen” kallistuskulma saa aikaan omiamme muistuttavat vuodenajat, Marsissa ne vain kestävät tuplasti pidempään, Marsin vuosi kun on 687 päivää pitkä.

Olosuhteet ovat tutut ja luotaimien lähettämissä kuvissa näkyy aavemaisen tutunoloinen maasto. Ja samalla vieras: horisontti tuntuu olevan liian lähellä, sillä Mars on kooltaan noin kolmanneksen maasta. Lisäksi taivas on punertavankeltainen, sillä planeetan ilmakehä on ohut ja koostuu pääosin hiilidioksidista ja ilmakehä ja koko planeetta punertavat rautapitoisen marsperän johdosta.

Marsin maisemaa Viking 1- luotaimen kuvaamana vuonna 1978.

Mars matkakohteena
Jopas alkoikin kuulostaa mielenkiintoiselta tuo Mars. Sinnehän pitää päästä käymään. Ja sinne ollaankin yritetty aina avaruusajan alusta lähtien. Sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat lähettivät luotaimia punaiselle planeetalle ja ns. Marsin kirous tuli tutuksi. Planeettaluotainten lähettäminen on vaikeaa ja erityisen moni Marsiin matkannut luotain on epäonnistunut.

Mutta sitten kun onnistutaan opitaan jotain uutta joka kerta. Huimin menestys viime vuosina on ollut vuonna 2004 Marsiin laskeutunut mönkijäluotain Opportunity, joka on yhä toimintakuntoinen (sisaralus Spirit hiljeni vuonna 2010). Nyt jännitetään seuraavan sukupolven luotaimen Curiosityn menestystä: luotain on perillä elokuussa 2012 mukanaan suomalaiset paine- ja kosteusmittalaitteet.

Entä tulevaisuus? Lienee luontevaa, että luotainten jälkeen olisi ihmisten vuoro. Ja voitaisiin vaikka miettiä voisiko Marsissa asua ihan pysyvästikin. Tai vaikka maankaltaistaa: muuttaa Marsin olosuhteita ihmisille sopivammiksi. Mutta onko ihmiskunnalla oikeus toimia näin omavaltaisesti toisen taivaankappaleen suhteen? Tämä on eettisen pohdinnan kohteena, aina kun emme tee oikeutta edes tälle omalle kotipallollemme.

Maankaltaistettu Mars

Mars myyttinä

Mars on kiinnostanut ihmiskuntaa aina: verenpunaisen kiertotähden ilmestyminen taivaalle on ennustanut monesti sotaa. Ja avaruusoliot ovat yleensä aina “marsilaisia” eivät juurikaan vaikkapa Merkuriuksesta. 1800-luvulla planeetan pinnalla havaittiin jopa kanavia ja siitäkös alkoi Mars-kirjallisuuden kulta-aika. Ensimmäisenä Marsin kanaviin tarttui Tarzan- kirjailija Edgar Rice Burroughs, joka sijoitti sankarinsa John Carterin punaiselle planeetalle. Ja nyt tästä on olemassa oikein leffakin, John Carter saa Suomen ensi-iltansa 9.3.!

1990-luku toi tullessaan toisen Marsklassikon: Kim Stanley Robinson kirjoitti legendaarisen Mars-trilogiansa (Red Mars 1992, Green Mars 1993 ja Blue Mars 1996). Trilogia on huima kertomus Marsin asuttamisesta ja maankaltaistamisesta. Mutta varoituksen sanana kerrottakoon, että Robinson on teoksissaan TODELLA perusteellinen: välillä lukiessa tuntuu siltä kuin yhtäkään Marsin kiveä ei jätettäisi kääntämättä ja kuvailematta.

Itse odottelen kovasti ettei todellinen matka Marsiin muutu myytiksi vaan tulee todeksi vielä omana elinaikanani.

Apuvälineitä nojatuolimatkailuun

Kiinnostuitko? Tässäpä vähän vinkkejä loistavalle nojatuolimatkalle Marsiin!

Linkkejä:

www.nasa.gov (Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn sivut, seuraa vaikkapa Opportunity- ja  Curiosity-luotaimia)
Tähdet ja avaruus- uutiset (Tähtitieteellinen yhdistys Ursan uutissivusto)
The Mars Society – jokaisen Mars-hörhön ehdoton linkki!
Alnilam – kiva kauppa (ja nettikauppa), myy Mars-palloja!

Tietokirjallisuutta:

Hotakainen, Markus (2005): Mars – myytistä maisemaksi (kiva suomalainen perehdytys aiheeseen)
Zubrin, Robert: The Case for Mars (1996) – avaruusinsinöörin seikkaperäinen selostus siitä miksi meidän tulisi matkata Marsiin ja että se ei olisi edes kallista.

Kaunokirjallisuutta:

Burrough, Edgar Rice: Marsin prinsessa jne, lue vaikka koko sarja (Maanmies John Carterin seikkailuja omituisten otusten kansoittamassa Marsissa.)
Robinson, Kim Stanley: Mars-trilogia (lue jos innostuit Punaisesta Pallosta erityisen paljon)

Muuta:

Tähdet ja avaruus- lehden maaliskuun numerossa esitellään Marsin Top10 matkakohteet
John Carter- elokuva saa ensi-iltansa 9.3.