Kirjoitin lauantaina siitä, että J. R. R. Tolkienin Hobitti on vihdoin tulossa elokuvateattereihin. Seuraavaksi haluan kertoa jotain miehestä, joka loi Keski-Maan. Tämä on varmasti tuttua huttua jokaiselle itseään kunnioittavalle fantasianörtille, mutta olkoon. Opiskelin muutama vuosi takaperin Helsingin yliopistolla teologiaa ja uskontotiedettä pääaineena, ja kirjoitin kandidaatin tutkielmäni Tolkienin Silmarillionista. Käytän tätä tutkielmaa pääasiallisena lähteenä tälle bloggaukselle. (Ja jos jotain kiinnostaa, kandin työn lähteenä käytin Humphrey Carpenterin kirjoittamaa teosta J. R. R. Tolkien – Elämänkerta. Kuvat wikipediasta.) Olen tässä blogikirjoituksessa keskittynyt pääasiassa hänen työhönsä Keski-Maa-aiheisten teosten parissa. Yhteen bloggaukseen ei mahdu millään kirjailijan koko elämä.

John Ronald (joka oli hänen kutsumanimensä) Reuel Tolkien syntyi 3.1.1892 Bloemfonteinissa, Etelä-Afrikassa ja vietti siellä varhaislapsuutensa. Helmikuussa 1894 Tolkienin äiti, Mabel, synnytti toisen pojan, Hilary Arthur Reuel Tolkienin. Kuuma ilmasto ei sopinut Ronaldille, sillä hän sairasti siellä paljon. Huhtikuussa 1895 Mabel muutti poikineen takaisin Englantiin ja odotti miehensä, pankkiirina työskennelleen Arthurin, seuraavan perässä. Arthur kuitenkin kuoli helmikuussa 1896 kuoli. Arthurin kuoleman jälkeen kristinuskosta tuli tärkeä osa Mabelin elämää. Hän sai katolista opetusta St. Annen kirkosta, jossa hän kävi siskonsa Mayn kanssa. Kesäkuussa 1900 heidät otettiin katolisen kirkon jäseniksi.

Aluksi Mabel antoi pojilleen kouluopetusta kotona, ja Ronald oppi lukemaan ja kirjoittamaan jo nelivuotiaana. Erityisesti hän piti kielten opiskelusta, varsinkin latinasta. Hän oli erityisen kiinnostunut siitä, miltä sanat kuulostivat ja mitä ne tarkoittivat. Syyskuussa 1900 Tolkien aloitti koulun King Edwardin koulussa. Koulun kausimaksut kävivät köyhälle perheelle kalliiksi, joten muutaman vuoden päästä Mabel siirsi poikansa edullisempaan, katoliseen St Philipin kouluun. Ronald oli nopea oppimaan ja sai säätiöstipendin, joka mahdollisti hänen paluunsa King Edwardiin syksyllä 1903. Vuonna 1904 Mabel kuoli diabeteksen aiheuttamiin komplikaatioihin, ja poikien huoltajaksi nimettiin hänen ystävänsä Isä Francis.

Joulukuussa Ronald Tolkien haki Oxfrodin yliopistoon ja onnistui saamaan avoimen klassisten kielten apurahan Exeter Collegeen. Hän sai myös King Edwardin koululta stipendin ja Isä Francisilta avustusta, joten hänen oli mahdollista lähteä Oxfordiin opiskelemaan. Syksyllä 1911 Ronald aloitti opinnot Oxfordin Exeter Collegessa. Aluksi hän opiskeli pääaineena antiikin kieliä ja kirjallisuutta, mutta kyllästyi siihen nopeasti. Hän oli enemmän kiinnostunut germaanisesta kirjallisuudesta. Häntä kiinnosti vertaileva filologia, johon hänet tutustutti opettaja Joseph Wright. Vuonna 1912 Tolkien löysi Exeter Collegen kirjastosta suomen kieliopin. Hän opetteli kieltä ja luki osan Kalevalasta alkukielellä. Suomen kielellä oli suuri vaikutus hänen myöhempiin töihinsä ja quenyaan, eli kehittelemäänsä suurhaltiakieleen.

Kirjallisen työnsä Tolkien aloitti vuonna 1914, jolloin hän kirjoitti runon taivaan purjehtijasta, Earendelin matka. Vuonna 1917 Ronald alkoi työstää mytologiaansa tarkemmin, sillä hän halusi luoda pohjan, kokonaisen kielen ja kulttuurin keksimälleen kielelle. Hän hankki muistivihon, jonka kanteen kirjoitti “The Book Of Lost Tales”. Hän kokosi vihkoonsa tarinoita sekä kirjoitti oman näkemyksensä maailmanluomisesta. Vuonna 1923 tuo teos, joka myöhemmin tunnettiin Silmarillionina, oli viimeistelyä ja muutamaa lisäystä vaille valmis. Ronald kuitenkin aloitti koko kirjoitustyönsä uudelleen, sillä ei uskonut koskaan löytävänsä kirjalleen kustantajaa. 1930-luvulla hän sai idean teokselleen Hobitti, eli sinne ja takaisin korjatessaan oppilaansa koepaperia. Kustantaja Stanley Unwin piti teoksesta, joten se julkaistiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1937. Unwin halusi lisää teoksia Ronaldilta, joka lähetti kustantajalle sekavan kokoelman Silmarillionin käsikirjoituksesta. Ronald rupesi kuitenkin saman tien kirjoittamaan Unwinin pyynnöstä jatko-osaa Hobitille.

Vuonna 1949 Ronaldille tarjosi Silmarillionin käsikirjoitusta Milton Waldmanille, joka oli kiinnostunut julkaisemaan sekä Silmarillionin että Tarun Sormusten herrasta Collins-kustantamon kautta. Waldman hyväksyi varauksellisesti molemmat kirjat, mutta halusi varmistaa, ettei kirjailijalla ollut mitään juridisia velvoitteita Unwinin kustantamoon. Waldman oli puolestaan lähes varma, että saisi julkaista kirjat. Toukokuussa 1950 Sormusten herra oli valmis painettavaksi, Silmarillion oli yhä keskeneräinen. Teosten laajuudesta tuli ongelma kummallekin osapuolelle. Waldman halusi karsia Sormusten herran sivuja, mikä tyrmistytti Tolkienia. Hän puolestaan ilmoitti, että Silmarillionista tulisi yhtä pitkä teos. Teosten julkaisu Collinsin kautta lykkääntyi ja vuonna 1952 Tolkien otti uudestaan yhteyttä Unwiniin, joka oli edelleen kiinnostunut teosten julkaisusta. Taru Sormusten Herrasta julkaistiin Unwinin toimesta vuosien kolmessa osassa 1954-1955 välisenä aikana.

Vuonna 1959 Tolkien jäi eläkkeelle professorin virastaan. Tästä huolimatta hänellä oli vain vähän aikaa kirjoittaa Silmarillionia, joka oli edelleen keskeneräinen. Hän ei onnistunut noudattamaan säännöllistä työrytmiä, joten teoksen saaminen julkaisukuntoon oli hidasta. Vuonna 1971 hän ei ollut vieläkään täysin varma tarinan rakentumisesta. Hän hylkäsi alkuperäisen kehyskertomuksensa merenkulkijasta, joten hänen täytyi lisätä teokseen uusia hahmoja. Hänen oli myös tarkistettava ja pidettävä huolta, että yksityiskohdat olivat sopusoinnussa aiempien teosten kanssa. Ronald oli päättänyt jättää Silmarillionin lopullisen kokoamisen pojalleen Christopherille, mikäli hän ei saisi teosta ennen kuolemaansa valmiiksi. He olivat keskustelleet teoksesta ja pohtineet ratkaisuja ongelmiin. John Ronald Reuel Tolkien kuoli 2.9.1973, joten Christopher alkoi valmistella teosta julkaistavaan muotoon. Hän huomasi, että kaikkien kirjoitusten mahduttaminen yksien kansien väliin johtaisi sekavaan lopputulokseen. Hän päättikin valmistaa ensin yhden tekstin, jonka pohjalta voisi koota yhtenäisen ja loogisen kirjan. Christopher sai työnsä päätökseen vuonna 1977, neljä vuotta isänsä kuoleman jälkeen. Silmarillionin lisäksi Christopher toimitti julkaisukuntoon Keskeneräisten tarujen kirjan vuonan 1980, Húrinin lasten tarinan vuonna 2007 sekä runokokoelman The Legend of Sigurd and Gudrúnin vuonna 2009.

Kirjailijana J. R. R. Tolkien oli perfektionisti, joka ei ollut oikeastaan koskaan tyytyväinen omiin teoksiinsa. Jos jokin kohta kirjoituksissa ei miellyttänyt häntä, hän ei tyytynyt muuttamaan kyseistä kohtaa, vaan kirjoitti koko teoksen uusiksi. Hän myös otti vakavasti joka kerta kun kuuli fanin löytäneen ristiriitaisuuden teostensa väliltä. Hän sai vaikutteita teoksiinsa erilaisista mytologisista tarinoista, kuten Kalevalasta, Beowulfin tarusta sekä skandinaavisista sankaritarinoista. Esimerkiksi Húrinin lasten tarinassa näkyy selvästi Kalevalan Kullervon tarinan vaikutus. Uskonto oli Tolkienille tärkeä osa elämää etenkin hänen äitinsä kuoleman jälkeen, joten myös kristinuskon vaikutus teoksissa on selkeä.