Ensimmäinen tietokoneeni Texas Instrumentsin TI-99/4a ja kaksi ensimmäistä peliäni Princess & Frog 1 (1982) ja TI Invaders (1981).
Melkein kaikki tuntemani naiset ja miehet pelaavat video- tai tietokonepelejä, mutta pelikonetta valitessa usealla valinta menee mututuntumalla. Itse aloitin tietokonepelaamisen jo 1980-luvun alussa ensimmäisillä kotikoneilla, ja peliharrastus on rakas edelleen. Pelaajana pääasiallinen tarkoitukseni on nollata aivot, nauttia pelikokemuksesta ja jännittävistä tarinoista tai kutkuttavista aivopähkinöistä. Tekniset ominaisuudet sinänsä eivät minua kiinnosta – vähän kuin autolla ajaisi. Ihan sama mitä pellin alta löytyy kunhan se kulkee, on luotettava käytössä ja sillä on hyvä ajaa.
Katsaus taaksepäin: Peli-PC:n kilpavarustelusta konsolisotaan
Pelaaminen on muuttunut paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta monet vuosia vanhat totuudet tuntuvat edelleen kummittelevan harrastajapelaajan mielessä siinä vaiheessa, kun ollaan hankkimassa uutta pelikonetta. Siksi on paikallaan kerrata hieman pelikoneiden lähihistoriaa.
Kymmenisen vuotta sitten PC:t olivat jokaisen himopelaajan ehdottomia ykkösvarusteita. Vaikka pelikonsoleista PlayStation 2 oli markkinoilla käytännössä ilman kunnon kilpailijaa, sen tehot eivät mitenkään pystyneet kilpailemaan huippuunsa viritetyn peli-PC:n kanssa.
PlayStation 2 Slim ja peliohjain.
PC:iden kilpavarustelu sai alkunsa, kun tietokoneiden tehot ja teknologia saavuttivat tason, jossa aiempaa luonnollisempien 3D-hahmojen ja ympäristöjen luominen oli mahdollista. Pian tilanne meni siihen, että jokainen uusi peli halusi komeilla entistä näyttävämmillä grafiikoilla, jotka tietysti vaativat hirvittävästi tehoja PC:iltä. Samaan aikaan tietotekniikassa edettiin harppauksittain, ja osien hinnat tippuivat nopeaa tahtia uusien vyöryessä markkinoille. Nopea kehitys johti siihen, että pelintekijät alkoivat tehdä pelejä mielessään tulevaisuuden PC, joka tulisi hyvällä tuurilla markkinoille joko juuri samaan aikaan pelin kanssa tai puolen vuoden sisään. Ja kun kaikki halusivat viimeisimmät pelit, seurauksena oli se, että omassa kodissanikin PC:tä päivitettiin puolen vuoden välein yhä kovempaan kuntoon opintolainan ja joulupukin avulla.
Tilanne muuttui ensimmäisen Xboxin tullessa markkinoille.
Xbox ja peliohjain.
Microsoft oli päättänyt tuoda oman kilpailijansa Sonyn PlayStationille, ja käytti pitkän pennin markkinointiin valloittaakseen konsolimarkkinat Sonyltä. Xbox oli tehokkaampi kone kuin PS2, joka oli ollut markkinoilla jo pitkään. Ensihätään Sony keksi tuoda PS2:sta uuden linjakkaamman version myyntiin, mutta samaan aikaan se alkoi kiirehtiä varmasti jo pitkään suunnitelmissa olleen PlayStation 3:n julkaisua. PS3 tulisi tietysti olemaan huippuunsa viritetty pelikone, joka pyyhkisi ensimmäisellä Xboxilla pöytää, joten Microsoft alkoi myös kiireen vilkkaa kehitellä uutta Xboxia. Konsolisota oli kovimmillaan, mistä kertoo jo konsolien nimeäminenkin. Koska PlayStation oli jo päässyt numeroon kolme asti, ja Xbox taas vasta numeroon kaksi, Microsoft päätti nimetä konsolinsa Xbox 360:ksi, etteivät he vain jäisi kakkosiksi Sonylle.
Uudet PS3 ja Xbox 360 rynnivät markkinoille kovalla käsirysyllä taistellen siitä, kumpi olisi markkinoilla ekana. Tuloksena oli kaksi konsolihirviötä. PlayStation 3 oli kova kuin mikä, ja sisälsi erittäin hyvän BluRay-soittimen, jonka vuoksi moni ei-pelaajakin kävi ostamassa PS3:n. Huonoa: hinta. Aivan uutena PS3:n hinta oli Suomessa yli 700 euroa! Microsoft taas lähestyi tilannetta kukkaroystävällisemmin ja laittoi Xbox 360:nsä markkinoille huomattavasti halvempaan hintaan. Tosin halvan hinnan syynä olivat huipputehokkaat, mutta halvat ja helposti rikkoutuvat komponentit, ja jokainen Xbox 360 myytiin tappiolla.
GameCube ja peliohjain.
Konsolisodan sähköistämässä ilmapiirissä konsolit myivät kuin juomavesi Saharassa, mutta kun molemmat yhtiöt ilmoittivat heti perään uusien konsolien kehittämistyön olevan vauhdissa, käyttäjät saivat sodasta tarpeekseen. Moni oli polttanut proppunsa viimeistään siinä vaiheessa kun kävi ilmi, että Xbox 360 ei ollutkaan taaksepäin yhteensopiva ensimmäisen Xboxin peleihin (sama juttu PlayStationilla). Lisäksi ensimmäisen Xboxin tukeminen oli lopetettu kuin seinään uuden 360:n tultua markkinoille, sillä kyseinen konsoli ei ollut koskaan ehtinyt vakiinnuttaa asemaansa samalla tavalla kuin PS2, joka oli ollut markkinoilla jo vuosia, ja jolle edelleen julkaistaan pelejä PS3:n rinnalla. Lisäksi valtavat mainoskulut, tappiolla myydyt koneet, ja ne huonot komponentit (tästä lisää myöhemmin) olivat tulleet valtavan kalliiksi sekä Microsoftille että Sonylle, joten molemmat yhtiöt päättivät haudata hetkeksi sotakirveensä.
Nykytilanne: kolme konsolia ja läppäriarmada
Nykyisen konsolisukupolven koneet (PS3, Xbox 360 ja Wii) ovat olleet markkinoilla viisi vuotta, ja jokaisella suurella konsolivarmistajalla eli Microsoftilla, Sonylla ja Nintendolla on tulossa uusi konsoli ulos noin kahden vuoden kuluttua – Nintendolla jo tänä tai ensi vuonna. Lisäksi edellisen sukupolven konsoleista PS2 on edelleen mukana, vaikka hiipumassa.
PlayStation 3 ja peliohjain.
Ja tosiaan, Nintendo! PlayStationien ja Xboxien lisäksi markkinoilla on tietysti myös Nintendon pelikonsoleita. Ensimmäisen Xboxin tullessa markkinoille Nintendo kilpaili GameCubella, jonka suosio ei kuitenkaan koskaan noussut merkittäväksi. GameCube jäi altavastaajaksi, jolle tehtiin vain “lasten pelejä” kuten eräs meille GameCubensa myynyt perheenäiti siteerasi poikaansa. Nintendo teki viisaasti ja jättäytyi konsolisodan ulkopuolelle, keksien itselleen oman markkinarakonsa koko perheen pelikoneena, jota edustaa nykyään huippusuosittu Wii.
Pelaamisen painopiste siirtyi pääasiassa konsoleille ja samalla PC-koneiden päivitysvillitys laantui. Ja koska ihmisillä ei enää ollut niin valtava kiire päivittää koneitaan, läppärien myynti alkoi kasvaa. Läppärien päivittäminenhän ei onnistu kuten pöytäkoneiden, ja niiden komponentit ovat aina kalliimpia ja tiukempaan pakattuja, joten läppärit pelikoneina eivät vain ole koskaan olleet kovin fiksuja valintoja. Nykyään monessa kodissa asuukin pelikonsoli tai kaksi sekä läppäri, joka kulkee mukana koulussa ja töissä. Tosin viime aikoina PC:llä pelaaminen on taas lähtenyt kasvuun mm. Steamin suosion myötä, mutta nykyään PC-koneiden enemmistö on läppäreitä, joten pelitkin suunnitellaan “heikkotehoisilla” läppäreillä pyöriviksi.
Asiaan! Kumman hankin: läppärin vai konsolin?!
Nyrkkisääntönä sanoisin, että pelikoneeksi kannattaa aina hankkia pelikonsoli, mutta pelikoneen valinta on yksilöllinen päätös, johon vaikuttaa monta seikkaa:
1) kuinka paljon pelaat,
2) millaisia pelejä,
3) paljonko olet valmis laittamaan rahaa pelikoneeseesi ja
4) kuinka paljon olet valmis käyttämään aikaa pelikoneeseesi?
Kuinka paljon pelaat?
Xbox 360 ja peliohjain.
Jos olet satunnainen pelaaja, ja hankkimassa pelikonetta vain yhden tai kahden pelin vuoksi, kannattaa kone hankkia tietysti sen mukaan, minkälaisen koneen peli vaatii. Toisaalta kannattaa miettiä, oletko valmis panostamaan useita satoja euroja vain yhden pelin vuoksi? Jos haluat pelata vaikka jotain uusinta seikkailupeliä, joka on julkaistu vain konsoleille, kannattaa kysellä olisiko jollakulla ehdottaa vastaavaa peliä, joka toimisi myös läppärillä. Maailmassa on monia aivan mahtavia vanhoja pelejä, jotka voivat hyvinkin olla parempia kuin joku nykyinen listahitti, jos niitä vain tietää etsiä. Kaksi palvelua, jotka myyvät vanhoja (ja uusiakin) huippupelejä, jotka pyörivät peruspöytäkoneella tai nykyläppärillä ovat Steam (http://store.steampowered.com/) ja Good Old Games (http://www.gog.com/).
Jos taas olet innokas pelaaja ja aikeissa tarjota pelikonsolille pysyvän kodin, lue eteenpäin.
Millaisia pelejä pelaat?
Se, millaisista peleistä pidät, on oleellinen asia pelikonetta valitessa. Jos pidät “pikkupelien” (esim. Angry Birds, Tetris) pelaamisesta voit tehdä sen varsin hyvin kännykälläsi tai läppärillä nettiselaimessa. Mutta todennäköisesti jos harkitset konsolin hankkimista, puhe on aivan eri kaliiberin peleistä.
Wii ja peliohjain.
Mitä tulee Xbox 360:iin ja PS3:een, niin niiden pelit eivät juuri eroa toisistaan. Molemmissa koneissa riittää vääntöä vaativien pelien pyörittämiseen ja suurin osa kaikista peleistä julkaistaan kummallekin pelikonsolille. Näiden välillä valinta meneekin ehkä sen mukaan kumman imagosta pitää enemmän. Myös peliohjainta kannattaa käydä hypistelemässä, koska sen kanssa tulee vietettyä aikaa. Omaan käteeni Xboxin ohjain tuntuu paljon paremmalta ja pidän enemmän sen selkeästä “palautteesta” eli tiedän aina, olenko painanut nappulaa vai en. PlayStationin ohjain taas ei asetu millään käteeni, eikä taida muidenkaan, koska siihen myydään paljon lisäosia, jotka parantavat ohjaimen käytettävyyttä. Pidän myös enemmän Xboxin selkeästä ja raikkaasta käyttöjärjestelmästä, joskin se on vaihtunut muutaman kerran eikä aina parempaan suuntaan. PlayStation taas noudattaa Sonyn standardia käyttöliittymätyyppiä, joka on Sonylla käytössä mm. Blu-ray/DVD-soittimissa ja se on pysynyt aika lailla samanlaisena alusta asti. Molempia koneita voi myös käyttää DVD:iden katsomiseen. Xboxin ohjaimella käytettävä leffa-käyttöliittymä on paljon helpompi käyttää kuin PS3:n. Toisaalta ostettuani erillisen leffojenkatselukaukosäätimen PS3:ni olen hiljalleen lämmennyt PS3:lle sen aikoinaan huipputason Blu-ray-soittimen vuoksi.
Wiin ohjaimia.
Wii sen sijaan on hyvin erityyppinen laite verrattuna kahteen edelliseen. Vaikka Wiille tehdäänkin versiot monista peleistä, Wiin ohjain on niin erityyppinen ja kone tehoiltaan sen verran heikompi, etten suosittele sitä ainakaan talon ainoaksi pelikonsoliksi – elleivät sen pelit ole juuri sitä, mitä sinä haluat pelata. Wiin vahvuus on sen helppokäyttöisyydessä ja liikkumiseen kannustavassa ohjausmekanismissa. Wiin ohjainhan on sellainen mökkylä, joka toimii välillä golfmailana ja välillä onkena tai vaikka auton rattina ja tietenkin sillä osoitellaan asioita TV-ruudulla.
Oman kokemukseni mukaan Wiin ohjaimen liikkeentunnistus ei kuitenkaan ole tarpeeksi herkkä, ja muistan aikoinani melkein heittäneeni koko koneen ikkunasta ulos ajaessani miljoonatta kertaa sateenkaaritieltä jorpakkoon, kun ratti ei vaan käänny. Myös golfissa puttaaminen vaati pitkää pinnaa, kun ohjain ei ottanut vastaan kevyitä näpäytyslyöntejä. Ohjaimeen on tosin saatavilla lisäosa Motion Plus, joka tekee siitä herkemmän. Wiille on tehty myös kuntoilupelejä, jotka käsittääkseni vetoavat naisiin kuin vampyyri-Eric puolialastomana sängyllä. Hiki virtaa, kunto kasvaa ja peli kannustaa yhä uusiin suorituksiin pitäen kirjaa kaikesta. Myös pienten lasten kanssa pelatessa Wii on varmasti mainio, sillä sen ohjaimen ymmärtää helposti pikkulapsikin. Tosin, aivan kuten GameCube, Wiin pelit ovat ns. “lapsellisia” joten teini-ikäisen ampumapeleistä haaveilevan pojan sydäntä sillä ei voiteta.
PC-koneiden melkeinpä suurin ongelma on se, että ne eivät enää ole pelinkehittäjien prioriteettilistan korkeimpana pelialustana, joten sen pelit on todennäköisesti tehty ensisijaisesti konsoleille ja vasta sitten muokattu PC-koneilla toimiviksi. Tosin on edelleen pelityyppejä, jotka toimivat parhaiten vain PC:llä. Strategiapeleissä PC:n näppäimistö- ja hiirivetoinen käyttöliittymä toimii huomattavasti paremmin. Samoin jotkin pelit tarvitsevat hiiren nopeuden ja tarkkuuden, jotta niistä voi nauttia tarpeeksi. Ja tietysti on edelleen olemassa pelisarjoja, jotka on tehty vartavasten PC:lle kuten huippusuosittu Sims-pelisarja. Simsistä on tietysti tehty konsoliversiotkin, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vannoa, että ne eivät ole pelikokemuksellisesti eivätkä pelinautinnollisersti lähelläkään aitojen PC-Simsien tasoa.
PSP.
Markkinoilla on myös käsikonsoleita eli Nintendo DS ja Sonyn PSP (molemmista on saatavilla useita eri versioita). Japanissa, jossa ihmiset viettävät pitkiä aikoja junissa, Nintendo DS on kovin suosittu, mutta muualla ei niinkään. Kun kotona on tietokoneet ja konsolit, ja tien päällä voi hyvin pelata tehokkaalla kännykällä, käsikonsoleille ei oikein ole tarvetta. Jälleen jakauma on samantyyppinen kuin “oikeilla” konsoleilla: Nintendon DS:n pelit ovat enemmän “lapsellisia” ja seikkailupelejä (mm. huippuhyvä Professor Layton -sarja) ja Sonyn PSP taas enemmän “tosipelaajan” valinta, joka pyrkii olemaan “oikea” pelikonsoli, vaikka PSP:nkin peleissäkin on enemmän viihteellisiä pikkupelejä (esim. hauskat LocoRocot ja nokkelat, mutta yllättävän vaikeat Patapon-pelit).
Yksi oleellinen seikka parhaan pelikoneen valinnassa on tietysti se, että osa peleistä tehdään vain ja ainoastaan yhdelle pelikoneelle. Jos haluaa pelata Nintendon pelejä kuten Mario-pelejä tai Legend of Zeldaa, ne ovat saatavilla vain Nintendon omille koneille. Vastaavasti Halo-pelisarja on tehty vain ja ainoastaan Xboxille. Heavy Rain ja moni muu peli on saatavilla vain PlayStationille.
Täältä löydät listat kullekin pelikoneelle rajatuista peleistä: PlayStation 3, Xbox 360, Wii.
Nintendo DS:n viimeisin versio 3DS.
Jälleen kannattaa muistaa, että osalle peleistä on olemassa vaihtoehtoja. Esimerkiksi SingStar, joka on vakiinnuttanut asemansa laulupelinä, on saatavilla vain Sonyn konsoleille ja PC:lle, mutta toisaalta Xboxilla on vastaava peli Lips, josta itse pidän enemmän ja jota voi käydä testaamassa esim. Helsingin Cuba Barissa etukäteisvarauksella. Singstarin ja Lipsin vaihtoehdoksi voi harkita myös Rock Band -pelisarjaa, jossa laulamisen lisäksi (nykyään jopa kolme yhtäaikaista laulajaa) voi soittaa kitaraa, bassoa ja rumpuja. Guitar Herokin on tuonut oman bändipeliversionsa markkinoille, mutta omasta kokemuksesta kyseinen peli on enemmän suorittamista kun RockBand enemmän rentoa kimppakivaa, jota alle kouluikäisetkin osaavat pelata. Lisäksi RockBandin biisivalikoima on laajempi aina Bodomista Ghostbustersiin siinä missä Guitar Heron popein biisi lienee Michael Jacksonin Beat it. Sekä RockBand että Guitar Hero ovat saatavilla kaikille pelikonsoleille. Muistaakseni Xboxilla kuitenkin eri pelisarjojen kitarat toimivat paremmin pelien välillä kuin PlayStationissa, mutta asia on saattanut korjaantuakin sen jälkeen kun pelit aikoinaan hankin.
Paljonko olet valmis laittamaan rahaa pelikoneeseesi?
Kivointa olisi tietysti ostaa kaikki pelikoneet ja läppäri ja pöytäkone ja lisälaitteet ja ja ja… Mutta kun tilillä on rajattu määrä rahaa on aika tehdä valintoja.
Tammikuun 2012 alussa pelikonsolien hinnat ovat halvimmillaan seuraavat suht nopealla googlaamisella:
- PlayStation 2- n. 80 € (Play.com)
- PlayStation 3 + 320 GB muisti*- n. 250 € (Markantalo)
- Xbox360 + 250 GB muisti* – n. 220 € (Markantalo)
- Wii – n. 140 € (BR-lelut)
- PSP – n. 110 € (Play.com)
- DSi – n. 120 € (Play.com)
* Konsoli käyttää omaa muistiaan pelien tallentamiseen. Xbox360:iä saa myös halvemmalla 4 GB muistilla, mutta se ei riitä mihinkään. PlayStation 3:sta saa halvemmalla 160 GB muistilla, mutta sekin loppuu helposti kesken.
Sims 3:ssa on muumioita! \o/
Jokaisesta konsolista on saatavilla myös erilaisia bundleja eli kokoonpanoja, joihin kuuluu peli tai pari tai jokin lisälaite, jotka kannattaa myös käydä läpi, sillä ne saattavat tulla suhteessa paljonkin halvemmaksi kuin jokaisen ostaminen erikseen.
Lisäksi, jos olet harkitsemassa pelikonsolin ostamista vaikka Singstaria ajatellen, niin pelihän on saatavissa myös PS2:lle, joka on selvästi muita konsoleita halvempi. PS2:n huono puoli on kuitenkin se, että sitä ei saa nettiin, joten pelaaminen saattaa mennä levynvaihteluksi. Lisäksi uusien biisien ostaminen voi olla kalliimpaa, sillä uusia biisejä saa vain kokoelmalevyinä siinä missä uudemmilla konsoleilla biisejä voi ostaa yksittäin pelin omasta nettikaupasta.
Peli-PC:n hankkiminen onkin sitten monimutkaisempi kaavio. Kukaan tuskin hankkii tietokonetta vain pelaamiseen vaan sillä tehdään muutakin. Siinä missä pelikonsolien kaikki kompoinentit on tehty ja rakennettu vain pelaamista varten, tietokoneiden komponentit on tehty yleistä käyttöä varten. Saadaksesi yhtä tehokkaan peli-PC:n kuin mitä markkinoiden konsolit ovat (muista myös, että konsoleita myydään tappiolla, koska suuret rahat tulevat yrityksille pelimyynnistä), joudut poikkeuksetta maksamaan peli-PC:stäsi huomattavasti enemmän kuin konsolista.
Lisäksi jos olit ajatellut hankkia pelaamiseen kelpaavan läppärin, paitsi että se maksaa enemmän kuin pöytäkone niiden pienempien komponenttien vuoksi, se myös menee rikki muutamassa vuodessa. Läppärin kestoon ei oikeastaan voi vaikuttaa mitenkään, edes kohtelemalla niitä silkkihansikkain. Kun liian pieneen tilaan tungetaan huipputekniikkaa ja liikaa lämpöä, se vain pettää jossain vaiheessa. Rikkimennyttä komponettia ei edes voi helposti korvata uudella tai paremmalla osalla samalla lailla kuin pöytäkoneisiin, koska tilaa ei välttämättä ole. Lisäksi kannettavat tulevat lähes aina vakiopaketteina, siinä missä pöytäkoneen osat voi valita lähes vapaavalintaisesti ja koota kone joko omin avuin tai pientä hintaa vastaan vaikka jonkun tietokonekorjaajan, joka myös myy koneita, avulla. Itse koottu peli-PC voi tulla jopa halvemmaksi kuin valmispaketit hinta-laatu-suhteeltaan.
The Elder Scrolls V: Skyrim.
Peli-PC:tä hankkiessa kannattaa kuitenkin muistaa, että pelien kyljessä olevia minimivaatimuksia ei pidä kuunnella. Minimivaatimuksilla pelisi saattaa pyöriä niin huonosti, että se pilaa koko pelinautinnon. Hanki siis pelikoneesi vähintään suositeltujen vaatimusten mukaan.
Peli-PC:n hinta riippuu monesta tekijästä, mutta esimerkiksi upouuden Skyrim-pelin pelaamiseen, niin että peli pyörii kivasti ja on suhteellisen nätti, tarvittava pöytä-PC-paketti maksaa noin 600 euroa ja läppäri yli tuhat euroa. Sitä voi sitten miettiä viitsiikö parin vuoden välein panostaa tuhat euroa uuteen läppäriin kun esimerkiksi pöytäkoneesta voi helposti käyttää näytön, kuoret ja virtalähteen uuteenkin koneeseen. Jos kaikesta huolimatta haluat läppärin, niin eräs nettituttuni vinkkasi, että vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan Lenovon ja Macin läppärit olisivat kestävimpiä. Tietysti aina voi hankkia perusläppärin ja pelikonsolin.
PlayStation ja ohjain.
Myös konsolit menevät rikki, mutta kokemukseni mukaan aniharvoin. Kuten konsolien historiikissa jo viittasin, Xbox 360:llä oli ensimmäisinä vuosina suuria ongelmia konsoliensa kestävyyden kanssa ja lähes kaikki Xboxit menivät jossain vaiheessa rikki halpojen osien pamahdellessa. Oma ensimmäinen Xbox 360:kin taisi hajota ensimmäisenä elinvuotenaan kolme kertaa. Microsoft kuitenkin myönsi mokanneensa pahasti ja korjasi Xbox 360:n komponentit laadukkaampiin ja nykyiset Xbox 360:t toimivat ja kestävät ihan normaalisti. Koska uusimmat konsolit ovat olleet käytössä vasta viisi vuotta, niiden kestosta on paha sanoa vielä mitään pitkällä aikavälillä. PS2:t ainakin ovat hyvin pitkäkestoisia, joskin niiden levysoitin saattaa jossain vaiheessa väsähtää. Myös lankoni PlayStation 1 toimii edelleen ja se on ostettu joskus 90-luvulla. Perheeni ensimmäinen Xbox on viettänyt jo pari vuotta hiljaiseloa, mutta viime tarkistuksella sekin toimii. Käsikonsoleista Nintendo DS:ni on ensimmäistä erää vuodelta 2005 ja PSP vuoden 2008 mallistoa ja molemmat toimivat hyvin vaikka ovat kulkeneet mukana maailmalla.
Paljonko olet valmis laittamaan aikaa pelikoneeseesi?
No tietysti paljon, koska aiot sulkeutua kotiisi ja pelata maailman tappiin asti uutta peliäsi! 😀
Valitettavasti se peli pitäisi saada myös toimimaan sitä ennen. Itse rakastan konsoleilla pelaamista, koska voin olla varma, että kun ostan pelin se myös toimii! Paitsi, että konsolivalmistajat vaativat, että pelien on toimittava, niihin tulevat päivitykset ja korjaukset tulevat automaattisesti peleihin jos konsoli vain on nettiin yhteydessä. Mahtavaa! Tosin jostain syystä PlayStation 3:n päivitykset ovat kokemukseni mukaan todella hitaita latautumaan ja niitä tulee usein. Harmittavaa jos pelaa harvoin ja aina joutuu odottamaan puolesta tunnista ylöspäin pelipäivityksen lataantumista, koska ilman sitä peli ei käynnisty. Xbox 360:n päivitykset tulevat ainakin meillä nopeasti.
Minä yrittäessäni asentaa peliä PC:lle.
Sen sijaan, koska tietokoneita voidaan koota ties millaisista kappaleista, et voi koskaan olla aivan varma toimivatko ostamasi PC-pelit koneellasi. Esimerkiksi Simsissä, jonka suurimmat markkinat kuitenkin ovat PC-puolella ja joka varmasti tekee kaikkensa tehdäkseen peleistään mahdollisimman laajasti toimivat, on koko ajan yhteensopivuusongelmia jonkin kokoonpanon kanssa. Minimoidakseen mahdolliset ongelmat kannattaa hankkia luotettavista ja suosituimmista komponenteista koottu PC. Mutta vaikka mitä tekisi on aina mahdollista, että näytönohjaimesi ajurit vaativat päivitystä, jokin asetus siellä sun täällä ei sovikaan pelisi kanssa ja vietät pari päivää kiukkua itkien PC:si ääressä. Toisaalta moniin peleihin on saatavilla fanien tekemää lisämateriaalia vain PC:illä, mikä lisää pelien käyttöikää.
Johtopäätös
Jatkaakseni autovertausta, on turha hankkia limusiinia kauppakassiksi ja sama pätee pelikonsoliin. Monet pelaajat ovat henkeen ja vereen joko Xboxin tai PlayStationin puolustajia toista puolta dissaten ja joidenkin harvojen paukuttavan edelleen PC:tä ainoana todellisen pelaajan koneena. Ihan sama! Jokainen meistä aloittaa yhdellä pelikoneella, mutta lopulta merkitystä on vain hyvin valituilla olohuoneen kalusteilla, joihin saa sijoitettua kaikki pelikonsolit ja TV:t siististi riviin.
Todella kiinnostavasta aiheesta tehty kirjoitus ja hyvin käsiteltykin. Minulla pitäisi olla kiire, mutta en malttanut lopettaa kesken ja teksti vaan jatkui ja jatkui 😀 Itsekin olen päätynyt tuohon päätelmään, että ei ole olemassa huonoja konsoleita, on vain erilaisia pelaajia. Todennäköisesti tulen tutkailemaan tätä tekstiä vielä myöhemmin, kuin on paremmin aikaa.
Näin off-topicina: en tiedä onko tämä blogi tarkoitettu pelkästään naispuolisille lukijoille vai kaikille jotka ovat naispuolisten nörtteilyharrastuksista kiinnostuneita? Jos nimittäin tuo ensimmäinen vaihtoehto, niin sanokaa vaan rohkeasti hus hus!
Meiltä löytyy kotoa sekä pari peli-PC:tä että nuo kaikki kolme suurinta pelikonsolia ja täytyy kyllä sanoa, että XBox näkee kaikkein eniten pelikäyttöä. PS3 toimii lähinnä leffojen katseluun ja Wii on kerännyt pölyä käyttämättömänä viimeiset puoli vuotta. PC:t taas toimivat pääasiassa muussa kuin pelikäytössä.
Meillä XBoxin suurimmaksi eduksi on todettu toimiva moninpeli. PS3 toimii hyvin käytännössä vain verkon yli pelaamiseen, kun taas XBoxilla voimme miehen kanssa pelata yhteistoiminnassa ja kavereiden kanssa. PS3:lla ei toistaiseksi ole tullut vastaan peliä, jossa yhdellä laitteella olisi kivaa pelata yhteistoiminnallisia pelejä (poislukien Housemarquen Dead Nation).
Välttämättä tuo “läppäri pelikoneena maksaa yli tuhat euroa” ei aina pidä paikkaansa. Oma _huipputehokas_ pelikone-läppärini maksoi vain 650 euroa Veikon Koneessa. En ole vielä törmännyt yhtenekään (uuteen) peliin (esim. Skyrim, Batman…), jotka eivät pyörisi täysillä grafiikoilla erinomaisesti 🙂 Ja toisaalta nykyisin myös hyvä pöytäkone pelikoneena saattaa maksaa yli tuhat euroa… Mutta – kuten sanoit – PC pelikoneena on varsin monimutkainen juttu.
Kiitos todella informatiivisesta ja hyvin kirjoitetusta artikkelista – taas – Mialle! Näitä on ilo lukea.
Kuten aiemmin Mialle sanoinkin, mun vaakakuppiani Xbox 360:n puolelle kallistaa nykyisin vahvasti myös Kinect. Tokihan PS3:llekin löytyy Move, mutta kapuloiden heiluttelu on pelikokemuksena kuitenkin jotain ihan muuta, kuin se, että Kinect ihan oikeasti reagoi kaikkiin kehon liikkeisiin päästä varpaisiin. Xbox Kinectin tanssi- ja kuntoilupelit ovat tällä hetkellä aivan omalla tasollaan, ja Kinectille pukkaa koko ajan uusia mielenkiintoisa “perinteisempiä” pelejä. Nythän Kinect on tosin tulossa PC:llekin, saa sitten nähdä, miten hyvin se toimii.
Olen samaa mieltä Ninan kanssa myös siitä, että Xboxin “paremmuuteen” vaikuttavat myös hyvät moninpelit. Mulle lähes 80% pelaamisesta on “parisuhdepelaamista”, koen esimerkiksi Gears of Warin örkkien mättämisen oikeasti mukavaksi yhteiseksi rentoutumismuodoksi. Yksin jaksan pelata huomattavasti lyhyemmän aikaa. Xboxia (ja yhä useammin juuri Kinectiä) käytetään tietysti myös vieraiden viihdyttämiseen.
Pienenä lisäkommenttina mainittakoon, että itse pelailen jonkinverran myös MacBookillani – vaikkei sitä missään nimessä voikaan minään pelikone ena pitää. Konstit on kumminkin monet, sanoi Nörttityttö, kun mascillensä peliä latasi. Esimerkiksi suloiseen Machinariumiin kannattaa kaikkien mac-käyttäjien tutustua. http://machinarium.net/demo/ (Toimii toki PC:lläkin, eikä tarvi hurjia tehoja.)
Mikko, miespuoliset lukijat ovat toki blogiimme tervetulleita – kelpuuttaisimme miespuoliset kirjoittajatkin, mutta kukaan ei vielä ole uskaltanut ilmoittautua.
(Valta)osassa blogiteksteissämme naisnäkökulma on tavalla tai toisella mukana, mutta emme tietenkään tunge sitä väkisin artikkeleihin, joissa sille ei ole tarvetta. Mukaan Nörttityttöjen menoon ovat tervetulleita kaikki, joita ei ärsytä, että nörttiaiheiden ohessa kirjoitamme myös naiseuden ja tyttöyden suhteesta nörttiyteen – aina kun siltä tuntuu.
Mikko: Kiitos palautteesta. Ja joo, meikäläisellä tota tekstiä tuppaa syntymän. 😉 Vastauksena kysymykseesi, tätä blogia saavat ehdottomasti lukea ja kommentoida muutkin kuin naiset. 🙂
Maru: Oho, hyvä löytö! Kiitos jaosta! 😀 Tein tosiaan hyvin pikaisen haun netissä artikkelia kirjoittaessa tammikuussa, joten varmasti missasin monta hyvää tarjousta. Lisäksi joulun alla monet elektroniikkaa myyvät firmat myyvät hyviäkin koneita suurilla alennuksilla. Harmi, että joulu ehti juuri mennä, mutta ehkä seuraava alennuskausi sattuu valmistujaisten aikoihin. 🙂
Anitta: Jep. Kinect on omien vähäisten kokemuksieni mukaan myös hurjan hyvä laite verrattuna esimerkiksi aiempaan Xboxin kameraan, joka meiltä löytyy ja jonka kanssa saa jatkuvasti säätää kun koskaan ei ole valo tai tausta hyvin. Kinectin hahmontunnistus on aivan valtavan hyvä ja kuulemani mukaan se osaa mm. lukea ihmisten ruumiinkieltä aivan loistavasti ja tunnistaa sen perusteella onko kohde väsynyt vai energinen. Peleissä tätä ominaisuutta ei ainakaan vielä olla tietääkseni käytetty hyväksi. Mutta kuten Anitallekin kerroin, en tosiaan kehdannut ottaa kantaa konsolien kameroihin, koska en itse ole niitä kovin paljoa käyttänyt.
Anitta; kumma kyllä, meilläkin peleistä eniten käyttöä saavat Gears ja uudemmat Halot (kolmosesta eteenpäin, poislukien Halo Wars), jotka samalla toimivat myös parisuhdeterapeutteina. 😀
Mia, itseasiassa Your Shape -kuntoilupeli osaa huomauttaa pelaajalle, että jos alkaa väsyttää, olisi aika pitää tauko. Ilmoitus ilmestyy näyttöön käsittääkseni n. 20 minuutin välein joka tapauksessa, mutta jos pelaaja vaikuttaa väsyneeltä (ei pysy tahdissa, poistuu usein kameran edestä jne.) ehdotus tauon pitämisestä saattaa tulla aiemminkin.
Nina, mä aina ihmettelen niitä tyttöystäviä (näitäkin olen valitettavasti jokusen tavannut), jotka vain nalkuttavat puolisolleen pelaamisesta, eivätkä itse pelaa koskaan. Sanon aina, että hei mene mukaan peliin, harva asia tekee parisuhteelle niin hyvää kuin virtuaalimaailman pelastaminen yhdessä. 😉
Toki pelin tuoksinnassa ainakin meillä kinataankin – meillä on välillä selkeitä strategisia erimielisyyksiä, ja välillä eteenkin minä immersoidun peliin siinä määrin, että saadan huutaa kurkkusuorana: “Ammu nyt, saatana, tai nää tappaa meidät” tms. Toisaalta olen huomannut, että pelissä voi kätevästi purkaa myös mahdollisesti kertyneitä paineita ja ärsytyksiä – ei sitä sitten pelin jälkeen enää viitsi riidellä.
Haha, meilläkin videopelit toimii parisuhdeterapeuttina. Mikään ei paranna parisuhdetta niin kuin se, että saa Wolverinena juosta ja pätkiä vihollisia aviomiehen kanssa (Marvel Ultimate Alliance -pelit) tai kun voi ylpeyttä tuntien katsoa, kuinka mies selvittää hitsin vaikean tasohyppelykohdan Little Big Planetissä. Tosin oma ego saa hivelyä kun vetää miestä lättyyn 16(!) kertaa putkeen(!) Soul Caliburissa. Tosin olen niin huono häviäjä, etten yleensä kykene vs.-peleisin ja kerran multa paloi lopullisesti pinna Katamaria pelatessa kun mies ei yhtään osannut lukea mun ajatuksia siitä, että mihin me oltiin sitä palleroa lykkimässä ja aika loppui kesken ja otti pannuun niin!!! 😀 Ja pahinta on tietysti se tappelu, kumpi saa pelata ja millä koneella ja sitä edeltävä varovainen tunnustelu mitä toinen osapuoli aikoo seuraavaksi tehdä ja samalla sitä toivoo, ettei se ainakaan ottaisi sitä konetta, jonka minä haluan. ;D
Kauhein esimerkki pelejä karsastavista naisista on eräs _pelialalla_ työskentelevä mies, jonka vaimoke vihaa ja inhoaa tietokonepelejä niin paljon, että mies voi pelata niitä vain peiton alla yöllä, koska ohjaimen äänet häiritsee vaimokkeen yöunia ja vaimokkeen hereillä ollessa pelejähän ei tietysti pelata lainkaan! o_O Aika järkyttävää! En voi ymmärtää miten toi parisuhde voi toimia!
Itse pelailin tietokoneilla ensialkuun (C64, Amiga ja sitten PC.t) mutta jossain vaiheessa kyllästyin siihen että PC:tä pitää rämpätä takaisin kuntoon kun joku peli on asentanut sinne omiaan ja sotkenut käyttiksen…
PS2 tuli pelilaitteeksi + DVD:soittimeksi ja palveli monta vuotta oikein hyvin tarpeessa. Nykyään on PS3 jolla pelaan ne isommat pelit, sitten jotain GOG+Stream pelejä tällä käyttöPC:llä joka ei varmaan ole huippupelien tasolla.
Terve Mia, olipas paljon asiallista tekstiä =D.
Minulta ei konsoleille heru paljon rakkautta (vaikka “kaikki kolme” löytyykin kotoa siistissä rivissä tv-tasolla =). Näen asian vain niin, että pelikehitys polkee paikoillaan noiden ikäloppujen matolaatikoiden takia.
Kuten tekstissäsi kerroit, ennen pelikehittäjät yrittivät saada peleihinsä mahdollisimman hienot graafiset kilkkeet jotka vaativat aina uusinta rautaa. Nykyään kehittäjät yrittävät tuskailla peleistään versioita, jotka pyörivät boxin ja pleikkarin rajoitetulla muistimäärällä ja muutenkin vanhentuneella raudalla, ja näistä virityksistä sitten tehdään PC:lle joku versio, johon saa kyllä paremmat resoluutiot päälle, mutta mihin jätetään konsolien suttutekstuurit satuttamaan pelaajan silmiä x(. Tämän vuoksi nykykonsolien elinkaaren aikana ostettu peliPC ei helposti pääse vanhenemaan.
Konsolit olen hankkinut niille julkaistujen yksinoikeuspelien takia. Pleikkarilla Ratchetit ja Tekkenit, Boxilla Gears of War, Halo ja parhaillaan pelattavana oleva Alan Wake (tulossa kohta PC:lle, jee).
Läppäriä en itse hankkisi pelaamiseen, mutta tabletista olen kyllä haaveillut. Nykyisessä android-luurissa minulla on bussimatkojen iloksi snes emulaattori (zelda) ja scummvm (monkey3). Näitä olisi mukava pelata suuremmalta ruudulta.
Hei Masa ja kiitos kehuista. 🙂
Totta puhut mitä tulee siihen, että konsolit jarruttavat pelien vaatimia tehoja ja siten peli-PC:iden vaatimuksia. Toisaalta parin vuoden kuluttua siihen tulee muutos uusien konsolien myötä, joten silloin PC:tä voisi taas päivittää, mutta toisaalta kun ne uudet konsolit kuitenkin löytävät tiensä tuohon olohuoneen “palkintohyllyyn” niin enpä tiedä… 😉
Palikkakuluttajan näkökulmasta konsolien etu on – kuten Mia tekstissään sanoikin – että, kun pelin ostaa konsolille voi olla varma, että se myös toimii sillä konsolilla. PC-peliä hankkiessaan kuluttajan tulee olla huomattavasti tietoisempi oman koneen tehoista ja ominaisuuksista – ja tarvittaessa olisi hyvä myös osata päivitellä konetta (esim. näytönohjaimen ajureita jne.) pelin vaatimusten mukaan. Useimmille peruspelaajille tästä on liikaa vaivaa, ja näin ollen konsoleilla tavoitetaankin helpommin suurempi yleisö kuin PC-peleillä.
Hintana konsolien vaivattomuudelle on sitten tietysti, että se kaikken makein silmäkarkki jää tavoittamatta, kuten Masa totesikin.
Oleellista taitaa olla, mitä pelaamiselta hakee. Itse totesin esimerkiksi, ettei Sims 3:n pelaaminen Xboxilla jaksa innostaa juuri tuon riisutun grafiikan vuoksi – koko nukkekotipelin keskeinen idea kun ainakin minun mielestäni on tuunailla siminsä ja niiden kodit näyttämään ihanilta.
Sen sijaan kun pelaan esimerkiksi seikkalu-, sota- tai taistelupelejä, pikku tarkkaa grafiikkaa merkityksellisemmäksi nousee kokonaiselämys. Silloin konsolipelaamisen eduiksi nousevat vaivattomuuden ohessa mm. mahdollisuus pelata kaveriporukalla, omalla mukavalla sohvalla ja kotiteatteriäänillä (jotka muuten vaikuttavat ainakin minun peli-immersiooni aika tavalla).
Summasummarum, kuten Mikko jo totesikin, siihen, mikä itse kullekin on paras pelialusta vaikuttaa eniten se, millainen pelaaja on.
Voi ei, konsoli-Simsit mainittu! 😀
Kuten viittasinkin jo tuolla kirjoituksessa, en ole kovin suuri konsoli-Simsien fani. Olen tosin pelannut vain Sims Autiosaarta Wiillä, jotka molemmat meillä oli vuosia sitten arvostelukappaleina, mutta kokemus jätti jälkensä. Melkeinpä pahinta konsoli-Simsissä oli se, että kaikki käskyt jäivät aina konsolien muistiin siten, että kun ruudulla tapahtuikin jotain, mihin olisi tarvinnut nopeaa reagointia, niin jos simi oli ehtinyt aloittaa jonkin toiminnon sitä ei voinut keskeyttää ja reaktiota vaativa tilanne meni ohi. Lisäksi ainakin Wiin versiossa oli pelimuistia niin vähän, että parin myrskyn jälkeen koko taloni roihahti tuleen, koska peli ei kestänyt seinien paikkailua, mikä synnytti aina uuden “esineen” alueelle ja täytti alueella sallittavien esineiden määrän naurettavan nopeasti, mikä aiheutti siis muistia “puhdistavia” tulipaloja.
Lisäksi vaikka peli näytti Simsiltä niin pelikokemuksena se ei sitä ollut kun peli antoi selkeät tavoitteet mitä pelaajan pitäisi seuraavaksi tehdä siinä missä PC-Simseissä peli antaa simeille vain toiveita ja mielihaluja, joita ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa jos haluaa jotain muuta tehdä. Lisäksi konsoleissa pelimahdollisuudet olivat rajatummat, koska ainakaan Wiin Autiosaareen ei niihin aikoihin saanut mitään lisäosia yms. joilla peliä olisi voinut monipuolistaa.
Pohdin muutama päivä sitten, miksi olen jaksanut pelata Sims-pelejä ensimmäisestä Simsistä lähtien välillä jopa pakkomielteisesti. Veikkaan, että syynä on juurikin se, että PC-Sims muuttuu pelinä senhetkisen fiiliksen mukaan. Voin pelata sitä sosiaalisena saippuaoopperana tai voin jäädä vain tutkimaan pelialuetta tuntikausiksi, tai vaikka sisustaa asuntoja pari iltaa sisustussuunnittelijana. Tällä hetkellä olen yrittänyt Maailmanmatkaaja-lisäosan ilmestymisestä saakka ja kolmen sims-sukupolven ajan saada muumiota liittymään perheeseeni. Ja aina kun tuntuu, että nyt on kaikki mielenkiintoinen koettu tuleekin kauppoihin uusi lisäosa, jolla peliin saa taas uusia ominaisuuksia. Joulupukin tuoma Lemmikit-lisäosa on jälleen saanut minut pauloihinsa kun yritän lähes epätoivoisesti kouluttaa hevosta, koiraa, matkustella ulkomaille, saada sen muumion perheeseen ja saada “luonnollisia teitä” hengiltä perheen eläkkeelle jääneen isän ja vampyyriksi muuttuneen äidin. 😀
Tällaista ei varmasti voi kokea konsoli-Simsissä, eihän?
Xbox 360:lle tehty Sims 3:n versio oli minusta aluksi itseasiassa yllättävän toimiva kopio pelin PC-versiosta. Jotenkin käsittämättömästi kaikki pelissä hiirellä toteutettavat toiminnot oli onnistuttu ymppäämään Xbox-ohjaimeen niin, että muutoksia pystyi itseasiassa tekemään melko näppärästi (esim. tuo etukäteen ohjelmoidun “tee nämä asiat” -ketjun katkaiseminen ei muodostunut isoksi ongelmaksi) kunhan ensin jakosoi opetella ja iskostaa sormimuistiin, mistä namiskasta mitäkin taas tapahtuikaan…
Suurin puute pelissä mielestäni oli se, että toisin kuin PC-versiossa oman Sim-perheen (toisin kuin kakkosessa kolmosessahan seurataan ensisijaisesti vain yhden perheen elämää ja kone pelaa muuta lähiötä) jälkikasvua ei voinut muuttaa jonnekin naapurustoon ja jättää koneen pelattaviksi (jolloin niitä olisi voinut kutsua kylään jne) vaan poismuuttavat simit vain yksinkertaisesti katosivat pelistä. Omasta mielestäni tämä oli äärimmäisen epämotivoivaa. Mitä järkeä on panostaa lasten kasvatukseen, jos lapsiaan ei voi tavata enää koskaan niiden kasvettua aikuiseksi?
Konsoliversioon oli myös sisällytetty monipuoliset mahdollisuudet tuunata simien asuja, huonekaluja ja koteja, mutta käytännössä muutosten näpytteleminen ohjaimella kävi vähän turhauttavaksi, ja hieman matalemman grafiikan vuoksi lopputulos ei kuitenkaan ollut ihan niin näyttävä, että olisi jaksanut vaivautua.
Loppujen lopuksi myin sitten konsolisimini raa’asti pois, kun eipä niitä tullut pelattua. Mulla ei tällä hetkellä ole sen tasoista PC:tä, että jaksaisin pelata Sims 3:sta (vois ehkä just pyöriä, mutta latausajat söisivät hermot), joten lapsuudesta asti kestänyt suhteeni simuloitujenihmisten maailmaan on vastentahtoisella katkolla. Tiedän kuitenkin, että tämä on vain väliaikaista. Juuri monipuolisuus tekee Simsistä pelin (tai maailman) johon haluaa palata aina uudestaan.
Se on kyllä PC-Simien ikuionen ongelma, että ne latausajat ovat ihan mahdottoman pituiset. Onneksi Sims 3:ssa on tehty se uudistus, että koko naapurusto latautuu kerralla. Sims 2:ssahan vielä piti ladata jokainen kuppila ja naapuri erikseen, jos niissä halusi vierailla, missä meni aina ikä ja terveys, minkä vuoksi rakensin aina naapurustoon yhden superpaikan, jossa oli kaikki mahdolliset palvelut, joita simi voi elämässään tarvita, jotta selviäisin mahdollisimman vähällä matkustelulla. Sims 3:ssa lataustaukoja tulee vain jos lähtee ulkomaanmatkalle ja tietysti peli aloittaminen kestää ikuisuuden. Myös pelin tallennustauon aikana ehtii kivasti jääkaapille. 😉
Minkä vahvuinen kone sulla on, Anitta?
Xboxinkaan konsoliversioon ei myöskään ole (ainakaan vielä) lisäosia tarjolla, mikä myös on – kuten totesitkin – iso miinus.
mahtavaa
mulla ei toimi xdox 360 red dead redmeption undead nigtmare…
Terve! Kirjoitus on täynnä asiaa! Täytyy nyt itsekin kommentoida tähän jotain. Valitsin aikanaan Playstation pelitoverikseni, koska en vain millään ikinä oppinut, missä on X ja mikä on RB. Xboxilla on tatit paremmassa paikassa kuin Playstationilla, aivan totta. Mutta minkäs teet, kun on vain oppinut muksusta asti pelaamaan Playstationin kapulalla. Onneksi Xboxille ja Playstationille on samoja pelejä, joten se on ihan sama kummalla pelaa.
Ihan totta! Itsekin vierastin pitkään PlayStationia, koska olin jo ehtinyt tottua XBoxin ohjaimeen, mutta sitten tuli Heavy Rain (yksinoikeudella PS3:lle) ja mun oli pakko opetella käyttämään PlayStationia. Edelleenkin konsoleilta toisille siirtyminen aiheuttaa vahinkolaukauksia kun A/X-nappula eli hyväksymisnappula on eri paikassa vähän joka koneella, mutta kyllä se siitä. 🙂
Ja kiitos kehuista! 🙂
minä pelaan surrimaksi osaksi koneella koska ei ole muuta konsolii ku wii. pc:llä on kumminkin parempi grafiikka kuin ps3/xbox 360 koska direct x11 on tullut myöhemmin kuin noi kaksi konsolia jolloin grafiikka koneella on parempaa. itell on direct x11 näyttis
Itse olen sitä mieltä, ettei sillä ole enää oikeastaan mitään väliä miten hyvään grafiikkaan pelikonsolit tai PC kykenevät, sillä ne ovat aika käsikädessä kehityksessä – paitsi Wiin ja käsikonsolien osalta tietysti. Pelien ulkonäköhän on aika pitkälle kiinni siitä miten hyvin pelintekijät ovat osanneet hyödyntää kunkin pelialustan ominaisuuksia. Yleensä pelit kuitenkin tehdään yhdelle alustalle ja käännetään siitä muille koneille mahdollisimman pienin muutoksin. Lisäksi vaikka PC:t ovat speksien mukaan parempia kuin konsolit, konsolien etuna on se, että ne on suunniteltu vain ja ainoastaan pyörittämään pelejä, siinä missä PC:t on suunniteltu mahdollisimman laajaan käyttöön ja siksi pelit eivät välttämättä saakaan hyödynnettyä kaikkia PC:iden voimia.
Tosin nyt kun tämä käytössä oleva konsolisukupolvi on jo useamman vuoden vanhoja niin PC:t ovat jo menneet ohitse kehityksessä. Onkin jännä nähdä mihin seuraavan sukupolven konsolit tulevat pystymään. 🙂