Maija Haavisto
Älykäs, eksentrinen, intohimoinen, sisäänpäinkääntynyt… Mitä nörttimääritelmää sitten käytetäänkään, siihen harvoin lukeutuu eksplisiittisesti sanaa “varakas”. Riippuu tietysti, keneltä kysyt. Joidenkin mielestä nörtti = (tuleva) diplomi-insinööri. Keskustelin kerran Suomessa asuneen tiibetiläisen selvänäkijän kanssa, joka oli sitä mieltä, että jokainen suomalaisnainen haluaa naida nörtin diplomi-insinöörin.
Käytännön nörttistereotypiat kuitenkin edellyttävät, että rahasta ei ole pulaa. Teknologiaintoilu, elektroniikalla rakentelu, useimmat keräilyharrastukset, valokuvaus järjestelmäkameralla tai filmille… Kaverini reissaa fantasiakirjatapahtumiin ja coneihin Kanadaa ja Australiaa myöten. Demoskenessä on yleistä matkustaa ulkomaisille demopartyille jopa toistakymmentä kertaa vuodessa.
Lukemattomat nettikaupat vetoavat kaikenlaisiin giikkeihin, oli sitten innostunut fysiikasta, scifielokuvista, ruoanlaitosta tai retropeleistä. ThinkGeek, Pulju.net ja vastaavat ovat tavarataivaita, joissa huomaa himoitsevansa esineitä, joita ei koskaan tiennyt tarvitsevansa. Sääasema, minikasvihuone, unimonitori, leijuva radio-ohjattava kala, dinosauruksen luuranko -jääpalamuoti… Erään kaupan nimi Mulletoi.com kuvaa hyvin vempainten lumoa. Kaverilla oli lapsena hienommat tekniikkalegot, mutta nyt löydät maailman siisteimmän vempaimen ennen häntä.
Oletko aina halunnut hämähäkkirobotin? Kuva: ThinkGeek
Jos jotain on olemassa, sen voi löytää ja tilata heti. Usein tulee houkutus ostaa jotain vähemmän tarpeellista, kun riittävällä summalla tilaamalla saa alennusta tai ilmaiset postikulut. Monissa kaupoissa voi vieläpä yhdellä napilla jakaa ostoksensa sosiaaliseen mediaan. Kaverit kateellisiksi samaan hintaan.
Toki on edullisiakin nörttiharrastuksia, vaikkapa matematiikka, ohjelmointi (jos ei tarvitse koko ajan uusinta rautaa), retropelit, ropettaminen ja kirjoittaminen – sekin voi kyllä käydä lompakolle, jos tekee taustatyötä samassa määrin kuin minä. Joitain voi tehdä halvalla tai kalliilla, kuten lautapelit, larppaaminen, kuvataide, lukeminen, vaeltaminen ja matkailu. Toisilla harrastuksilla voi jäädä nollille tai päästä voitollekin, esimerkiksi käsitöillä. Roskisdyykkausta, kirjastoissa luuhaamista ja kirppareiden kiertämistäkin voisi pitää nörttiharrastuksina. Parhaimmillaan nörtteilystä tulee ammatti, kuten etenkin IT-alalla usein käy, ja onnekkaimmille muillakin aloilla.
Rahankäyttö ei tietysti itsessään ongelma, jos rahaa kerran on, mutta kaikilla sitä ei ole. Jos jotain ei osta, muut harrastajat ylenkatsovat tai vähintäänkin saattaa tuntea itsensä huonommaksi. Pahimmillaan ajautuu käyttämään rahaa, jota ei oikeasti olisikaan.
Monissa nörttiharrastuksissa piilee vahvaa merkkitietoisuutta ja elitismiä. Tietokonenörttipiireissä Windows/Mac/Linux, sitä ennen Amiga vai Atari, on nostanut pintaan kuumia tunteita jo vuosia. Assembyillä kärhämöitiin Cokiksen ja Pepsin paremmuudesta, kauppojen omille merkeille nyrpisteltiin.
Nykyään peistä väännetään parhaasta älypuhelimesta ja tabletista. Valokuvaajat kiistelevät: Canon vai Nikon (paitsi ne, jotka ovat tämän yläpuolella Mamiyoidensa kanssa). Hyvän Canon-putken tunnistaa valkoisesta väristä tai punaisesta viivasta, onhan se noloa, jos kuvaajalla ei ole sellaista. On vaikkapa kittilinssi eli kameran mukana tuleva objektiivi. Jotkut fiksoituvat objektiiveihin niin, että itse kuvaaminen unohtuu.
Huhujen mukaan merkkielitismiä esiintyy sellaisissakin ympyröissä, joissa siihen ei ehkä samalla lailla olettaisi törmäävän. Neulontapiireissä saatetaan karsastaa toisia lankamerkkejä. Kaikilla truu-raakaruokaharrastajilla on Excalibur-kuivuri ($259,95) ja Vitamix-tehosekoitin ($379,95). Useimpiin nörttiharrastuksiin saa upotettua loputtomasti rahaa.
Teininä herätin kummastusta tietokonepiireissä surffailemalla ja pelaamalla vuoteen 2000 asti 386-PC:llä, kun samaan aikaan muut ostelivat uusimpia 3D-kiihdyttimiä. Iänikuinen PC ei ollut samalla lailla coolin retro kuin vaikkapa vanhat Amigat. Kun halusin tehdä videoita, kamera lainattiin ja mentiin kaverin luokse editoimaan. Nettiyhteyttäkin käytettiin enimmäkseen kirjastossa. (Ei, sinne ei tarvinnut hiihtää 10 kilometriä pakkasessa susien keskellä, sentään.)
Nörttien kaveripiiri tapasi toisiaan usein Carrols-hampurilaisravintoloissa, jotka nekin tuntuivat turhan kalliilta pikkuriikkiselle vikkorahalleni. Aikuisten nörttiporukoiden miitit järjestetään yleensä selvästi kalliimmissa ruoka- tai juomapaikoissa, joissa osa kävijöistä saattaa tuskailla samanlaisen ongelman kanssa.
Hyvänä puolena nuoruuden kituuttamisesta on jäänyt päälle tietynlainen positiivinen pihiys. Minulla on kenties turhan monta kirjaa ja melkoinen rivi keittiökoneita, vaikka mehukone onkin niistä eksoottisin, mutta en koe tarvetta saada kaikkia uusia laitteita vain siksi, että ne ovat olemassa. Viimeiset kolme puhelintani olen perinyt pikkusiskoltani, kaverin pikkusiskolta ja isältä, viimeisimmän viisi vuotta sitten.
Tämä lankapuhelin oli aikoinaan kuuminta hottia. Kuva: Wikimedia Commons
Alkukesästä juttelin mökillä älypuhelimiin kovasti tykästyneen kymmenvuotiaan sukulaistytön kanssa, joka tiukkasi mieheltäni, mitä puhelimia tämä osaa käyttää (elämän olennaisia kysymyksiä). Sanoin, että paperimukipuhelinta. Tenava ei tietysti ollut tästä kuullutkaan, mutta kysyin, haluaisiko hän sellaisen. Toki, kukapa nyt ei haluaisi uutta tavaraa.
Rakensimme hänelle sellaisen kertakäyttömukeista ja narusta ja sehän toimi, voi sitä riemua. Ihmeekseni hän ei missään vaiheessa kysynyt, että miten sillä pelataan Angry Birdsiä. Nettikaupasta tosin varmaan löytyisi siihen soveltuva mukipuhelin.
Kyllä tuo raha ja kuluttaminen valitettavasti ovat jonkinlaisia nörtin määritelmiä. Vieläkin pistää sapettaen kun jostain Commodore 64:sta puhutaan jonain ammoisten aikojen koko kansan tietokoneena kun ei kaikilla perheillä todellakaan ollut siihen varaa. Tai jotkut Espoolaisten insinöörien pojat muistelevat firmansa vaatimatonta alkua jonkun isän autotallissa.
Meinasin lähteä kohkaamaan siitä, kuinka Wanhaan Kunnon Aikaan nörtit tapasivat tietokonekirppareilla ja osasivat paitsi ohjelmoida myös rakentaa omat rautansa, mutta Jonaksen kommentin jälkeen lähinnä nolottaa. Joo, Mac-kirppareilla on joskus tullut isin helmoissa pyörien käytyä, mutta ei ko. espoolainen kemisti kyllä osaa mtn ohjelmoida tai rakentaa. Ehkäpä nerd-meiningin kohtaama karsastus ja geek-meiningin hyväksyttävyys ei selitykään eroilla itse harrastuksen kaupallisuudessa vaan siinä, kuinka monen saavutettavissa hankinnat ovat. Silti tekisi mieli pyöritellä päätä nykyisen mulletoi-meiningin kaupallisuuskeskeisyyden edessä.
Ehkäpä keskeisin ero rahan kulutuksessa tai tienaamisessa perusmotiiveista tai nörttimotiiveista lähtien on, että nörttimeiningissä itse raha, sen tuoma asema tai näyttämisen kyky ei ole mitään itse kiinnostuksen kohteen rinnalla. Nörtti ohjelmoi tai maalaa figuja, sai siitä sitten rahaa ja kunnioitusta tai ei. Muistaakseni rikkaus tuottaa paljon enemmän onnellisuutta, jos sillä keskittyy tekemään kaikkea kivaa mieluummin kuin keskittyy rikkauksien kerryttämiseen. Siinä suhteessa on todella huolestuttavaa, jos “kenellä on hienoin lelu”-kilpailu ulottuu nörttikulttuuriin ja varsinkin, jos sitä ei tiedosteta.
-nti Täti
Rapakon takana pöytäroolipelipuolella eräänlainen kauniiden esineiden palvonta on saavuttanut mielestäni mielenkiintoisia mittasuhteita. Roolipelikirjoista otetaan kalliita erikoispainoksia ja ihmiset ostavat niistä jopa useampia kappaleita varianttikansien ym. vastaavien syiden vuoksi. Tämä johtuu varmaan sikäläisen harrastajakunnan ikääntymisestä (kasvaneet tulot) ja joukon kutistumisesta (on vain kannattavampaa tehdä pieniä erikoispainoksia). Niin ja siitä että ei harrasteta vaan keräillään.
Kuluttaminen on kuin tarkoitus itsessään. Harrastajat näkevät kuluttamisen tuen osoittamisena. Tämä on mielestäni hyvä silloin kun se kanavoituu johonkin rakentavaan kuten potkukäynnistyksiin yms. mutta on aika ihmeellistä vaikkapa silloin kun suositun pelin uuden version kaatuminen nähdään jonkinlaisena petoksena kun nörtit eivät kantaneetkaan jollekin yritykselle rahaa ovista ja ikkunoista sisään.
Toivon että sikäläinen kulttuuri ei leviä tänne Pohjantähden alle vaikka tunnistan itsessäni myös keräilijän vikaa.
Itselläni jäi lapsuuden ja nuoruuden kituuttamisesta perintönä anteliaisuus. Tietenkään ei vastikkeeton koska aina löytyy niitä jotka yrittävät vetää välistä ja pilata näin hyvän jutun. Se on kummallista kuinka joku tyyppi voi keksiä tusinan mielikuvituksellista selitystä sähköpostiinsa miksi minun pitäisi olla reilu ja antaa jotain mutta sama tyyppi ei voi osallistua kirjoituskilpailuun jossa suunnilleen jokainen joka yrittää pyritään palkitsemaan. Koen rakentavaksi toiminnan joka aktivoi porukkaa ja näin kasvattaa henkistä pääomaa harrastekentässä.
En sitten tiedä olenko itse jotenkin “erilainen” nörtti tai pihi, kun aika harvoin on tullut mitään turhia pakko saada -juttuja. Turhaa krääsääkin totta kai löytyy, mutta ovat hinnaltaan olleet täysin mitättömiä tai ilmaisia, niin eipä juuri missään tunnu. Saa ainakin omansa takaisin, kun laittaa kiertoon. Opintotuestakin jäi opiskeluaikana rahaa säästöön (kyllä, siitä 450 €/kk) ja työsuhteen alkamisen jälkeen ei vain keksi mihin sitä rahaa käyttäisi. Kaikki tarvittavat pelit ja vehkeet kuitenkin jo löytyy. Eikä niitä tarvi kovin usein edes uusia. Opiskelukavereilla taas on/oli suuria ongelmia saada rahojaan riittämään. Tiedä sitten mistä johtuu. Vahva arvaus on tosin alkoholi ja varmaankin nuo tuiki tarpeelliset ostokset.
Tietokoneeseenkin kun kuluttaa about tonnin ja uusii sen about 4-5 vuoden välein, niin ei tule sekään kalliiksi. Steamin aleista ja erinäisistä bundleista saa pelejäkin niin halvalla, että pelikokoelman kasvattaminenkaan ei ole mitenkään arvokasta. Nytkin minulla on käytössä vasta toinen känny, jollei työluuria lasketa.
Ja kuten Auntie sanoi “rikkaus tuottaa paljon enemmän onnellisuutta, jos sillä keskittyy tekemään kaikkea kivaa mieluummin kuin keskittyy rikkauksien kerryttämiseen.” Eipä tässä tarvita kuin enää naikkonen tai uusi harrastus, johon näitä rikkauksia voisi käyttää. :/
Mikä teidän edellinen suuri hankintanne sitten on ollut? Itse ostin rattipolkimet Jimmyltä satkulla kuukaisi sitten ja sitä ennen varmaan joskus viime vuonna.