Aiemmin tietokirjoja (mm. Antiikin jumalattaret) kirjoittanut folkloristi ja filologi Liisa Kaski debytoi fiktion parissa julkaisemalla metsägotiikkaisen Marras-romaanin.
Marraksen kertojana toimii Valpuri, joka elää pienen kylän laitamilla ennen kristinuskon vakiintumista Suomeen. Syksyn viimeisten päivien aikana metsän reunaan ilmestyy tuntematon, heikossa kunnossa oleva mies, joka Valpuri pitää kierävänä kerjäläisenä, ja ottaa kestittäväkseen kuten tapana on. Mies kuitenkin puhuu omituisia, käyttäen sanoja joita Valpuri ei tunnista; hän ei myöskään vaikuta ymmärtävän aivan tavallisia sanoja, joita Valpuri käyttää. Onko mies sittenkin jonkinlainen henki, joka tullut häilyvän rajan toiselta puolen?
On ilo lukea romaania, jonka teksti on näin kaunista. Kirjan maailma avautuu heti silmien eteen. Sillä on kuitenkin pieni haittapuoli, sillä kirjan murre on ajoittain hitusen vaikeasti ymmärrettävää, vaikka teksti itsessään soljuu sujuvasti eteenpäin. Tätä ei kannata kuitenkaan pelätä, vaan ajatella, että ”ehkä luen tämän toistamiseen niin että tutkin näitä sanoja, joita en ymmärrä”. Kirjalla kun on pituutta alle 200 sivua, sen lukee nopeasti vaikka saman tien uudelleen.
Vaikka Marraksessa onkin välillä hämyisä ja aivan hyppysellisen kauhuisa tunnelma, on se lopulta lempeää luettavaa kahden henkilön väleistä. Olisin itse toivonut, että Valpuri ja tuntematon mies olisivat saaneet enemmän aikaa ja mahdollisuuksia väliensä rakentamiseen. Tämä olisi nostanut upeasti kirjoitetun kirjan täydelliseksi. Nyt tunnelmallinen kirja jää vielä hitusen raakileeksi, mutta lämmitti silti mieltä kauneudellaan.
Kirjan kielen lisäksi kansi on niin lumoava, ettei kirjan nähdessään voi juuri muuta kuin ottaa sen käteen ihasteltavaksi. Emmi Kyytsösen taideteoksen voisin ilomielin ottaa julisteena seinälle.
Marras on täydellistä luettavaa syksyn hämärtyessä.
Liisa Kaski: Marras (190 s.)
SKS Kirjat 2026
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
