Tämä postaus on omistettu sinulle, joka haaveilet veganismista, mutta jokin, esimerkiksi juusto, estää sinua ottamasta viimeistä askelta. Yleensä se jokin on nimittäin juusto. ”Voisin olla vegaani, jos vegaanijuustot olisivat yhtä hyviä kuin oikea juusto” on fraasi, jonka olen kuullut monen vegetaristin suusta. Olen luultavasti sanonut sen monta kertaa itsekin ennen viimeisen askeleen ottamista ja vegaaniksi ryhtymistä. Se ”jokin” voi toki olla kananmuna tai vaikka jokajouluinen After eight -suklaapaketti (toinen kipeä paikka minulle). Tässä postauksessa kerron ensin, mikä omalla kohdallani oli viimeinen niitti juustojahkailuun, sen jälkeen kerron omat suositukseni, mistä hakea motivaatiota viimeiseen askeleeseen, ja lopuksi jaan kaksi meidän perheessä hyväksi havaittua vegaanista pizzajuusto-ohjetta.
Mutta ennen kuin hypätään syvään päätyyn, tarkennetaan yhtä juttua: Vegaanit eivät pelasta maailmaa. Vaikka vegaaniksi ryhtyminen on isoin yksittäinen ilmastoteko, jonka yksilö voi tehdä, vegaanien osuus väestöstä on sen verran pieni, etteivät vegaanit keskenään pysty estämään ilmastokatastrofia tai tuomaan oikeutta eläimille. Todellinen muutosvoima on niissä ihmisissä, jotka päättävät vähentää omaa eläintuotteiden kulutustaan edes vähän. Tarkoitukseni ei siis ole syyllistää sinua, hyvä lukija, jos vielä tämänkin jälkeen juustosta luopuminen tuntuu liian vaikealta. Jos juusto (tai after eight tai paistettu kananmuna silloin tällöin) on ainoa käyttämäsi eläintuote, teet jo hurjan hyvää työtä! Hyvä sinä!
Olen ollut kasvissyöjä vuodesta 2015. Vietin tuon vuoden syksyllä monta viikkoa TAYSin vastasyntyneiden osastolla esikoiseni kanssa, ja köyhänä opiskelijana kävin mieluummin syömässä viereisen ammattikorkeakoulun opiskelijaruokalassa kuin sairaalan kalliissa ravintolassa. Meneillään oli lihaton lokakuu, ja linjastolta löytyi lähes pelkästään kasvisruokia. Olin jo pitkään haaveillut kasvissyönnistä, mutta mitään konkreettisia tekoja en ollut tämän haaveen toteuttamiseksi tehnyt. Nyt työ oli tehty valmiiksi puolestani. Kun sairaalointi loppui, kasvisruokailu lähti kotiin mukaan. Haaveilin alusta asti vegaaniksi ryhtymisestä, mutta kun se juusto! En vain kerta kaikkiaan nähnyt, miten pääsisin siitä eroon, kun kaikki kokeilemani vegaanijuustot olivat maistuneet lähinnä oksennukselle (huom. tästä on 7 vuotta aikaa, vegejuustojen maku on petraantunut huomattavasti sen jälkeen).
Jos ensimmäisen lapsen sairaalareissulta jäi kotiinviemisiksi vauvan lisäksi vegetarismi, veganismi tuli osaksi perheemme elämää kolmannen lapsen myötä. Tässä välissä ehdin monta kertaa kokeilla veganismia kuuriluontoisesti. Olin mm. vegaani käytännössä koko sen ajan, kun odotin toista lastani. Vegaanikokeiluja helpotti tieto, että kun tämä on ohi, voin taas syödä juustoa. Joka kokeilun ja taklatun vegaanihaasteen jälkeen vähän suurempi osa ruokavaliostani muuttui vegaaniksi. Mutta juusto jäi. Tästä touhusta tosin on hyvä oppia, että vegaaniksi ryhtymisen ei tarvitse olla kertarysäys sen enempää kuin lihan pois jättämisenkään. Kokeilut ja pitkä siirtymäkausi antavat eväitä opetella uusien ruoka-aineiden käyttöä ja totuttaa oma makuaistinsa uuteen ruokavalioonsa.
Jotkut hylkäävät juuston, tai mikä eläintuote sitten kenelläkin on se kompastuskivi, järkisyistä luettuaan tarpeeksi vakuuttavat perustelut, miksi maitotuotteet ovat ympäristölle myrkkyä ja terveydelle haitallisia, toiset vakuuttaa tunnekokemus. Omalla kohdallani tönäisy viimeiseen askeleeseen oli täysin tunnepitoinen. Olin kolmannen lapseni synnyttyä jo valmiiksi varsin herkässä mielentilassa, ja kaikki maitoon liittyvät jutut olivat muutenkin sillä hetkellä kipeitä ja henkilökohtaisia. Imetykseen liittyy usein suuria tunteita, ja ainakin omalla kohdallani kasa traumoja. Mussutin tyytyväisenä juustovoileipää ja selailin nettiä, kun silmiini osui kuvitettu runo vastasynnyttäneestä lehmästä, joka pesee vasikkaansa puhtaaksi ja itkee. Vasikka tiedustelee lehmältä, mikä äitiä itkettää. Lehmä ei vastaa. Se ei pysty kertomaan, että vasikka vietäisiin seuraavana päivänä pois, ”on vain yksi päivä aikaa rakastaa”. Siinä itkiessäni juustovoileipääni märäksi ajattelin, että jos piirroslehmän tuska vasikkansa menettämisestä sattui niin paljon, niin minun aikani maitotuotteiden käyttäjänä oli varmaankin ohi.
Tunnekokemuksen lisäksi veganismiin siirtymiselle on monia järkiperäisiäkin perusteluita. Jos olet etsinyt sitä omaa merkkiäsi, jossa lukisi kissankokoisin tulipunaisin kirjaimin, että nyt on aika jättää viimeisetkin eläintuotteet pois ruokavaliosta, eikä lehmäruno ole ihan sitä, mikä sinuun uppoaisi, suosittelen tutustumaan seuraaviin teoksiin: Risto Isomäen Ruoka, ilmasto ja terveys (linkki kirja-arvosteluun: https://geekgirls.fi/wp/blog/2021/11/15/kirja-arvostelu-risto-isomaki-ruoka-ilmasto-ja-terveys/), kirja jossa käydään tutkimuksiin pohjaten läpi eläintuotannon vaikutusta niin planeetan kuin ihmistenkin hyvinvointiin, Suvi Auvisen Lihan loppu, kirja jossa eläintuotantoa pohditaan paitsi terveyden myös etiikan näkökulmasta, sekä Netflixistä löytyvä dokumentti The Game Changers, joka tarjoilee tiiviisti ja perustellusti esityksen kasviperäisen ruokavalion hyödyistä.
Ja sitten ne lupaamani pizzajuustot. Kun olin päättänyt ryhtyä vegaaniksi, päätin, että kaksi asiaa pitäisi pystyä veganoimaan hyvin, jotta pystyisin pysyvästi vegaaniruokavalioa noudattamaan. Toinen oli brownie, joka osoittautui vielä varsin helpoksi, ja toinen pizzajuusto. Vegejuustoja on jo tarjolla joka lähtöön, mutta pizzan päälle mukavasti leviävä juustokorvike, joka ei vaikuttaisi negatiivisesti koko syöntikokemukseen, puuttui vielä. Usein paras vegejuusto on itse tehty juusto, ja siksi siirryin tässäkin asiassa nopeasti kokeilemaan, mitä blenderillä saisi aikaan. Vegejuuston tehtailijan kaksi salaista asetta ovat tapiokatärkkelys ja ravintohiiva. Näiden lisäksi varsinkin englanninkieliset vegeruokablogit kehottavat usein laittamaan pizza”vuustoon” valkosipulia, mutta omaan mozzarellamaista makua ja rakennetta etsivään makuuni valkosipuli ei oikein sovi.
Tofu-pohjainen moksarella
1 pkt maustamatonta tofua
1/2 sitruunan mehu
3 rkl tapiokatärkkelystä
2 rkl ravintohiivaa
kaurakermaa tai vettä
suolaa
Blendaa ainekset tasaiseksi. Lisää kaurakermaa tai vettä vain sen verran, että massa blendautuu kunnolla. Lusikoi pizzan päälle ja paista.
Cashew-pohjainen moksarella
2dl yön yli liotettuja tai 10min keitettyjä cashew-pähkinöitä
1/2 sitruunan mehu
3rkl tapiokatärkkelystä
2rkl ravintohiivaa
vettä
suolaa
Blendaa ainekset tasaiseksi. Lisää vettä, kunnes massasta tulee juoksevaa ja maitomaista. Kaada seos kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes seos alkaa paksuuntua. Jos jatkat kuumentamista, saat kiinteää moksarellaa, mutta pizzaa varten ota kattila liedeltä ennen kuin se on niin paksua, että sitä ei enää pysty kaatamaan tai lusikoimaan pizzan päälle. Paista pizzan päällä.
