Nörttitytöt

ärsyttää

ja kaikki nää mietteet turhauttaa,

et pitäis muka löytää joku

mut ei jaksa eikä kukaan kiinnosta,

ei kiinnosta myöskään olla yksin

ja ois kiva löytää joku

ja joka paikassa toitotetaan eri keinoja

pinnalliseen kelpaamiseen,

yksinäisyyden selättämiseen

ja onnen löytämiseen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ärsyttää

mut tulee silti laitettuu kortti näkyviin,

ja kun on pelannu hetken Tinderii

ei kulu swaippiikaan kun vastaan tulee

dick picit

ja jo esittelyteksteissä

kootut selitykset ja seksistiset läpät

sekä ehkä ihan ookoot tyypit,

joista kuitenkaan ei saa selvää

pelkkien emojien ja tunnusbiisien perusteel

 

ärsyttää kans tyypit

joita ei kiinnosta missä menee raja,

ja joilla on paha tapa

valittaa huumorintajuttomuudesta

ja siitä ettei “mitään saa enää sanoo”

kannattaisko vaikka kysyä?

mut jos kysyt mätsääkö verhot mattoon

niin kannattais vielä miettiä,

ja jos on liikaa vaadittu

peruskunnioitus muita kohtaan

niin suunnata katse omiin etuoikeuksiin

 

ärsyttää

myös kaikki muut joista Siri, Open Tinder ja Paskat Tinder-tyypit varoittaa,

joistain pseudo-feministeistä puhumattakaan

joiden puheilla ei oo sisältöö,

pelkkii esineellistävii läppii ja odotuksii tunnetyöstä,

“oon feministi, mutta –”

ne on vaa sanoi ilman tekoi

jotka sotii sanoi vastaan,

sun kiinnostus kohta lakkaa

ja on turhaa tuhlata suhun aikaa

 

nettideittailussa

kokemuksii kertyy

mut ne ei vielä riitä

koska on pakko saada tietää

keitä kaikkia on tarjolla,

vaikka seuraavaksi vastaan tulee salirotta,

jolla on kuvissaan pelissä vain yläkroppa,

ootko se sä?

mikset näytä sun naamaa?

ja jos näytät

niin onko sekään sun?

ulkonäkö pettää eikä varmaksi voi tietää

mut selvää on et sä et yhtään pelkää,

mieti nyt vähän mätsääkö tatuoinnit sun kuvis sun tatuoimattomaan kehoon!

jos tosta pääsee yli

sun kaa voi ehkä kerran pitää hauskaa,

ja jättää siihen kertaan

tai ainakin selittää itelleen

et ei siin oo mitää pahaa,

mut parempi ois varmaan jättää väliin

kävellä pois ettei tarvii pelkää murhaa

tai miettii pitäiskö pyytää kavereit

turvaa selustaa

 

ärsyttää

mut ehkä tällä kertaa nappaa

luulis et kaikki paskat tinder-tyypit

ja räkälätreffit koettu jo on

mut väärässä oon

sillä on vielä narsisti,

sussa kulminoituu kaikki tää paska,

jos kerta huijaa ni sä huijaat sitten kunnolla,

sä luikertelet sydämeen ja oot elämäni syöpä,

niin kauan kuin annan sun olla

ja annan aina anteeks

suljen silmäni sun sanoille ja teoille

tyhjille lupauksille ja kiertelylle,

sä imet mut kuiviin etkä anna mitään tilalle

sun tyhjyys ei oo mun mut sä peilaat sitä muhun,

kunnes tuntuu et jäljellä on vain varjo entisestä,

uskon sun juonen

ja mietin mikä mus on taas vikana,

kaipuu on kova mut en saa ajatuksista kiinni

halusin uskoo et mun rakkaus voi parantaa sut

mut totuus on et ei se voi,

koska narsisti ei rakasta, ei välitä kuin itsestään

sä tiedät mitä sä teet

etkä kuitenkaan haluu päästää irti enää,

pidät hirressä ja osallistut leikkiin kun sulle sopii

ja vaik sä ghostaat ni et oo mikään haamu,

sä tuut vielä takaisin

joku aamu

 

ärsyttää ja ahdistaa,

helppo luulla et oot “se oikee”

kun vedät oikeista naruista

ja sanot mitä haluun kuulla,

mut parempi hyväksyy ettei sun aikeet oo aitoi,

vaik vaikeeta on

miettii näit kaikkii haittoi

sitä et sun rakkauspommituksen takana piilee joku muu

joku toinen ihminen, täysin tuntematon

joka vaatii uskollisuutta ja on itse uskoton,

mut on hyvä muistaa

et sun teot ei johdu musta

 

roskiin vaan

ei pidä antaa sulle valtaa,

ettet manipuloinnilla ja valheilla

tuhlaa enää mun aikaa

tai vie mun mielenterveyttä,

pitää antaa olla vaan

antaa pahan olon tulla ja mennä

blokata sut, estää sut mun elämästä

ja kun sä menetät otteen

mä oon voittanut

 

ärsyttää

mut koska katkeruus kuihduttaa,

on hyvä olla toivoa

myös nettideittailussa,

on hyvä muistaa olla avoin ja uskaltaa,

olla oma ittensä ja pitää siitä kii,

arvostaa niitä

joiden kanssa on kivaa ja rentoa,

joiden kanssa huolet unohtuu,

on turvallinen fiilis,

hyvä olla

ja sydän täyttyy lämmöstä,

ilman paineita siitä

et jostain pitäisi löytää se oikea.

 

© Riina Pesonen / kuva: Konsta Vuori