Henriikka Rönkkösen Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä on kirjoittajan kolmas romaani. Se jatkaa edeltäjiensä tapaan sinkkuelämän ihmeiden ihmettelyä: on niin tinderiä, treffejä, seksiä kuin ystävyyssuhteita. Tämä sinkku sitten napsikin kirjan arvosteltavaksi kesäpäivien iloksi, henkiihän kirja kansiaan myöten mukavan kevyttä kesätunnelmaa.

Kuulin Määmatkasta jo ennen kun sain kirjan käsistäni. Ihmisten kommenttejen perusteella mielikuvani Määmatka kertoisi lomamatkasta, jolla harjoitetaan petipuuhia paljon ja roisisti. Olen lukenut Rönkköseltä ainakin Mielikuvituspoikaystävän ja muita sinkkuelämän perusasioita (2016), joten arvelin kirjan jatkavan samantyylistä menoa. Olin osin väärässä. Kirja on nimittäin myös muuta.

Kirja jakautuu lyhyehköihin lukuihin, joista osa nivoutuu yhteen, osa ei. Parhaimpina näin luvut, jotka linkittyivät toisiinsa ja kertoivat kertojan elämästä suoraan. Seksiä harrastetaan, mutta siitä myös pidättäydytään, kun ymmärretään, että tässä tilanteessa on nyt jotain epämiellyttävää. Tietynlainen ymmärrys itsestä ja omista tarpeista tuntuu paistavan kirjasta paremmin kuin hatarissa mielikuvissani Mielikuvituspoikaystävästä. Muutenkin kirjan parhaimmistoon kuuluvat kertomukset, joissa tajutaan itsestä jotain. Alussa olevassa kertomuksessa, jossa puhutaan elämää varjostavasta henkisestä kivusta, tuli olo, että ”en tilannut tätä, apua!”, kun kevyen samaistuttavasti mutta silti hiukan surullisesti kerrotaan huonosta olosta.

“Tässä vuodenajassa on myös jotain sellaista, joka saa ajatukset palaamaan nostalgisesti ajassa taaksepäin sen ihmisen luokse, joka olin ja jota hoivaan edelleen päivittäin.”

Rönkkönen taitavana kirjoittajana pääsee mielestäni paremmin esille tässä kirjassa kuin Mielikuvituspoikaystävässä. Vaikka Rönkkösen kirjat toimivat itsenäisinä teoksinaan, jäin kuitenkin pohtimaan, mahtaako tämä olla ikään kuin trilogian viimeinen osa, sillä lopetus voisi sellaiseksi sopia. Rönkköseltä voisi olla mielenkiintoista lukea jotain muutakin kuin sinkkuelämän ihmeitä, sillä hänen tekstinsä on herkullisen rehevää ja kevyttä.

Kirja ei ehkä jää kovin pitkäksi aikaa mieleen pyörimään, mutta miettelijäistä hetkistään huolimatta toimi oikein hyvin kevyen ja lyhyen kesäkirjan makuun. Se toiminnee parhaiten niille, jotka ovat (tai ovat lähiaikoina olleet) samantyylisessä tilanteessa: hiukan hukassa ja sinkkuna. Kaikille niille, jotka ovat omalla määmatkallaan.

Henriikka Rönkkönen: Määmatka (200 s.)
Atena 2020
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantamolta.