Luvassa on toinen osa Nörttityttöjen Atorox-raadin mietteistä. Ensimmäisessä postauksessa kerroimme tarkemmin Atorox-palkinnosta ja raatimme toiminnasta ja käsittelimme ensimmäisen viikon luku-urakkaa. Olemme jakaneet finalistit kuudelle viikolle eli jokaisella viikolla on luettavana kolmesta neljään novellia. Kerromme aina lyhyesti novellin idean sekä keskustelussamme nousseita ajatuksia novellista. Pidemmittä puheitta (sisältää spoilereita):

Verkakin haluaa lukea Atorox-novelleja! kuva: Emilia Uusitalo
Marko Järvinen: Ratsumestari von Richthofenin perintö (Portti 4/2018)

Marko Järvisen Ratsumestari von Richthofenin perintö on vaihtoehtohistoriallinen novelli, jossa liikutaan ensimmäisen maailmansodan ja 1970-luvun lopun Saksassa. Novellista näkyy kirjoittajan vahva historian tuntemus ja monet yksityiskohdat ovatkin juuri oikein eivätkä vain sinnepäin. Vaihtoehtohistoriamiljöön lisäksi novellissa on vain pieni spefielementti, ns. aikakeijut, jotka muuttavat historian kulkua.

Novelli on raadin mielestä aika pitkä ja vaati sulattelua paitsi pituutensa myös monien historiallisten viittaustensa vuoksi. Se tuntui enemmän ehkä kirjan tai jopa sarjan aloitukselta kuin novellilta, sillä asiaa oli paljon ja vaikutti siltä, että sanottavaa olisi ollut vieläkin enemmän. Novelli on jo nyt varsin laaja, vaikka pitääkin lukijan hyvin otteessaan.

Kokonaisuutena novelli on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Erityisesti novellin kieli on ansiokasta. Osaa raadista sota-aihe ei oikein puhutellut, joten monien tunteet olivat hieman ristiriitaisia. Raatilaiset pohtivat myös, että aihepiiri taitaa nykyspefiromaaneissa olla melko vähän käytetty, vaikka maailmansotiin liittyvää vaihtoehtohistoriaa käytetään novelleissa jonkin verran.

Riikka Varonen: Varastettuja hetkiä (Portti 2/2019)

Riikka Varosen novellissa Varastettuja hetkiä mestarivarkaalle tarjotaan erikoista keikkaa. Hänen tehtävänsä on varastaa ihmisten tärkeitä hetkiä. Hän kuitenkin varastaa vahingossa hetken, jota ei olisi pitänyt, mutta selviää lopulta neuvokkuutensa ansiosta.

Raati piti siitä, miten päähenkilöä kuvaillaan novellissa. Hahmo esitetään sukupuolineutraalina tai muunsukupuolisena. Päähenkilön sukupuolta ei tuoda koko novellin aikana ilmi, mutta kuvauksessa nostetaan erikseen esille, että hahmo on pienikokoinen tai että hän pukeutuu suuriin vaatteisiin hämätäkseen katsojaa. Toisaalta paikoitellen kuvaus oli hivenen alleviivaavaa ja voidaankin pohtia, olisiko sukupuolettomuus toiminut paremmin, jos sen olisi jättänyt kokonaan lukijan oivaltamisen varaan.

Raati piti novellista. Se on hyvin kirjoitettu, vaikka jotain tiivistämisen varaa olikin. Kritiikkiä herätti satunnainen sortuminen “kerron enkä näytä” -kerrontaan. Erityisen onnistunutta taas oli se, että hetken varastaminen oikeasti vei hetken pois. Novellin loppuratkaisu tuntui oivaltavalta, mutta kuitenkin myös hieman arveluttavalta; tarinan sisäinen logiikka aavistuksen onnahtaa lopussa. Kokonaisuudessaan kekseliäs ja hyvä novelli, vaikka loppu ehkä hieman lässähti.

Kummituslokki!

Shimo Suntila: Milla ja Meri läksyretkellä (Joulukalenteri – Tapahtuu näinä päivinä, REUNA kustantamo)

Shimo Suntilan Milla ja Meri läksyretkellä -novellissa seikkailevat Suntilan tuotannosta entuudestaan tutut siskokset Milla ja Meri. Tytöt eivät ole ihan tavallisia koululaisia, vaan heidän arkeensa sekoittuu aikamatkailua ja erilaisia teknologian aiheuttamia kommelluksia. Tyttöjen isä yrittää parhaansa mukaan pitää itseään fiksummat tyttärensä aisoissa – asioiden mutkistuessa paikalle saapuvat nimittäin aikapoliisit.

Tässä novellissa Milla ja Meri intoutuvat Merin itsenäisyyspäivään liittyvien läksyjen puitteissa ihan vain pikkuisen matkustamaan ajassa, mutta isän puuttuminen sysää heidät hieman pois kurssilta. Onneksi tytöt saavat koko porukan takaisin omaan aikaansa ennen kuin he päätyvät muuttamaan historiaa peruuttamattomasti. Tämä ei kuitenkaan auta aikapoliiseja, joiden koko yksikölle olisi luvassa vapaapäivä, jos erääseen nimeltä mainitsemattomaan taloon ei tarvitsisi tehdä kotikäyntiä sataan päivään…

Novellissa on paljon hyvää tyttöenergiaa, ja se on hilpeä ja ilahduttava. Raati oli yksimielinen siitä, että tätä novellia oli hauska lukea. Suntilan tyyli on rempseä, ja raatilaisia ilahdutti novellin kieli. Tekstissä heijastellaan lasten kieltä ja tapaa hahmottaa asioita. Novellissa on paljon itsekeksittyjä sanoja, joita ei selitetä lukijalle, vaan luotetaan, että tarina ja tytöt vievät mukanaan. Novellin lopetus ja aikapoliisit ihastuttivat raatilaisia.

Luku-urakan jälkeen väsyttää. kuva: Emilia Uusitalo

Seuraavalla viikolla on luvassa useampi finalisti Metsän kronikka -kokoelmasta (Osuuskumma). Stay tuned!