Varjoneuvoksen Valssi -larppi pelattiin Oulun vanhassa pappilassa 22.2.2020. Pelin järjestäjänä toimi Studio Korppikela ry, joka järjestää Oulussa myös Kummaconia. Varjoneuvoksen Valssi oli Studio Korppikelan ensimmäinen larppi, mutta lisää on kuulemma jo suunnitteilla. Peli sijoittui kuvitteelliseen historiaan välittömästi Napoleonin sotien jälkeen. Sveitsiläinen markiisitar von Winterthur oli kutsunut silloisen Euroopan mahtivaltioiden edustajat – ja muutaman muun – alppikartanoonsa sopimaan rauhasta. Neuvotteluiden tarkoitus oli varmistaa, ettei vastaavaa Euroopan mittaista sotaa enää koskaan syntyisi. 

Olin ehtinyt haaveilla larppaamisen kokeilemisesta jo muutaman vuoden, ja nyt peliin oli sen verran matala kynnys – itselleni sopiva sijainti, mukavan lyhyt kesto, tuttu pelinjohto – että päätin tarttua tilaisuuteen heti, kun ilmoittautuminen aukesi. 

Alunperin ilmoittauduin pelaamaan pienessä roolissa, koska ajattelin sen sopivan ensikertalaiselle. Pelinjohto otti minuun kuitenkin yhteyttä ja kysyi, olisinko valmis ottamaan suuremman roolin, ja suostuin, koska miksipä ei. Hahmokseni tuli luutnantti Aleksei Kuznetsov: Venäjän seurueen neuvonantaja, jonka päätavoite oli murhata markiisitar von Winterthur ja käytännössä lietsoa Eurooppa uuteen sotaan. 

Luutnantti Aleksei Kuznetsov palveluksessanne. Kuva: Jenni Ronkainen

Peli alkoi Aleksein kannalta varsin hyvin, sillä löysin sodanlietsomissuunnitelmalleni liittolaisen ryhmämme johtajan lapsenlapsesta Mikhailista. Hieman yllättäen myös vuosia sitten kusettamani alokas Rurik Pavlov oli edennyt urallaan ja oli nyt seurueen mukana Mikhailin pyynnöstä. Vaikka se, että kyseinen räkänokka oli nyt kanssani tasavertainen kirpaisikin alkuun, hahmomme päätyivät hyvin nopeasti unohtamaan menneet ja pidimme toisemme ajan tasalla kaikesta, mitä kuulimme ja näimme kartanossa. Rurikin pelaaja oli myös ensikertalainen, ja löysimme hänen kanssaan mukavan leppoisan dynamiikan peliin. Aleksein ja Rurikin veljellinen vitsailu/vittuilu toimi myös itselleni hyvänä kevennyksenä sen jälkeen, kun pelin tapahtumat saivat astetta intensiivisemmän käänteen. 

Markiisittaren oli tarkoitus kuolla ensimmäisen neuvottelukierroksen jälkeen myrkytettyyn viiniin. Pelinjohto otti minut kuitenkin syrjään ennen aiottua myrkytystä, ja kertoi, että Markiisitar haluaisi pysyä pelissä pidempään, eli ensimmäinen murhayritys epäonnistuu. No, ei se mitään saisin varmasti toisen tilaisuuden myöhemmin. 

En kuitenkaan saanut kunnolla ensimmäistäkään tilaisuutta sujauttaa myrkkyä huomaamattomasti markiisittaren lasiin. Järkytys olikin suuri, kun markiisitar alkoi juhlapuheensa lopuksi kakoa ja lopulta tuupertui. Alkoi armoton murhaajajahti. Aleksei (ja Aleksein pelaaja) oli varma, että kartanossa on toinenkin myrkyttäjä. Tämähän ei olisi varsinaisesti haitannut, mutta toinen onneton tai onnekas vahinko heitti lisää kapuloita rattaisiin.

Puvussani ei ollut varsinaisia taskuja, ja kannoin myrkkypulloa vyöksi solmimani huivin mutkassa. Pullo kuitenkin tippui vahingossa lattialle, ja eräs turvakaartilaisen pelaaja näki sen. Olin off game -alueella korjaamassa asustustani, kun kyseinen pelaaja tuli kysymään, oliko pullon tippuminen osa peliä vai ei, ja saisiko hän reagoida siihen hahmonaan. Päätin tehdä vahingosta osan peliä ja annoin kaartilaiselle luvan reagoida pelissä. Ja sitten mentiin.

Hyvin pian sen jälkeen, kun palasin takaisin pelialueelle, Venäjän seurueen turvakaartilainen tuli varoittamaan minua. Hallussani oli kuulemma nähty epäilyttävä pullo, ja minun kannattaisi keksiä nopeasti selitys sille. Luulin, että aikaa olisi ollut vähän enemmän, mutta olin väärässä. Vain pari minuuttia varoituksen jälkeen useat turvakaartilaiset lähestyivät minua ja vaativat minua kuulusteluun. Päätin olla järjestämättä kohtausta, ja kuulustelut hoidettiin suljettujen ovien takana. Aleksein taskusta löytyi kuin löytyikin epäilyttävä pullo, ja yritin epätoivoisesti keksiä selitystä sille, miksi minulla oli se. 

Venäjän seurueeseen kuuluivat turvakaartilainen Irina Gagarin (takarivissä vasemmalla), Seurueen johtaja Annushka “babushka” Balvatsky, Mikhail Lermontov-Balvatsky, Katherina Antonov, Rurik Pavlov ja Aleksei Kuznetsov. Kuva: Jenni Ronkainen

Seurueemme johtaja ruhtinatar “babushka” Balvatsky oli maininnut saaneensa myrkytysoireita, ja pelkäsi kokouksessa olevan hänen vihollisiaan. Selitykseni epäilyttävälle pullolle oli sitten se, että olin yrittänyt ostaa vastamyrkkyä, mutta ilmeisesti minua oli huijattu. Se, että markiisittaren lasista oli löytynyt täsmälleen samaa ainetta, oli joko silkkaa sattumaa tai sitten minua ja koko Venäjän seuruetta yritettiin lavastaa. Huono selitys, tiesin sen itsekin. Mutta toivoin, että rehellisyyteni siitä, etten ollut myrkyttänyt markiisitarta (vielä) riittäisi vakuuttamaan kaartilaiset. 

Onneksi selitys meni kaartilaisille läpi sen verran, että sain toistaiseksi pitää sekä henkeni että vapauteni. Seuraavan pari tuntia seurassani kulki koko ajan turvakaartilainen, enkä käytännössä voinut jäädä yksin mihinkään. Myrkkypulloni takavarikoitiin. Neuvonantajia ei päästetty rauhanneuvotteluiden toiselle kierrokselle, vaan diplomaatit hoitivat sen keskenään. Siinä vaiheessa tiesin epäonnistuneeni ainakin sodan sytyttämisessä, sillä kuulusteluun oli mennyt liikaa kallisarvoista aikaa, minkä lisäksi kuulin muiden vieraiden supisevan minuun kohdistuneista epäilyksistä. Uskottavuuteni oli kärsinyt liian pahan kolauksen. 

Pian neuvottelujen loppumisen jälkeen seurasi omalla kohdallani pelin intensiivisin hetki. Babuska otti minut syrjään keskustelemaan kanssaan kantamastani myrkkypullosta. Jouduin vakuuttamaan syyttömyyttäni sekä markiisittaren että babushkan myrkytyksiin. Pysyin tarinassani, minut yritetään lavastaa. Babushka koki myös loukkauksena omaa arvovaltaansa kohtaan sen, että olin toiminut hänen selkänsä takana, ja sainkin kunnon verbaalisen höykkyytyksen. Minun takiani Venäjä oli joutunut joustamaan rauhanneuvotteluissa ja oli saavuttanut tavoitteistaan juuri ja juuri minimit. Koko kartano raikui, ja oma – alunperin korkea ja ryhdikäs – polviasentoni valui tasaiseen tahtiin kohti lattiaa babushkan huutaessa yläpuolellani. 

En tiedä kauanko tylytystä kesti, mutta lopulta babushka hyväksyi anteeksipyyntöni ja vakuutteluni siitä, että pyrin kaikissa tilanteissa toimimaan Venäjän parhaaksi. “Nouse ylos, mato!” oli matriarkkamme viimeinen kommentti ennen kuin hän marssi pois huoneesta jättäen Aleksein keräilemään ylpeytensä rippeitä lattialta. Tiesin kaikkien tuijottavan.

Selvittyäni kurinpalautuksesta pelinjohto otti minut taas syrjään ja varmisti vointini, sillä kohtaus oli näyttänyt ja kuulostanut ulospäin varsin rajulta. Kerroin, mistä kohtauksessa oli kyse ja miten tilanteeseen oli ylipäätään päädytty. Oloni oli ollut koko kohtauksen ajan varsin turvallinen ja luotin kokeneeseen kanssapelaajaani, mutta kieltämättä teki hyvää hetkeksi astua pois hahmosta ja vähän tuulettaa ja nauraa koko kuvion absurdiudelle.

Pelinjohto eli kartanon kummitukset, markiisitar von Winterthur, tämän luottosihteeri Valeria Schneider sekä lääkäri Trine Weber juonittelemassa. Kuva: Studio Korppikela

Istuin hetkeksi miettimään tilannettani ja punomaan uutta suunnitelmaa. Tärkeintä olisi löytää oikea syyllinen tai murhata markiisitar kunnolla (ja olla jäämättä kiinni) ennen konferenssin loppua, mieluusti molemmat. Seuraani istui kemisti Günter Boccart, joka tarjosi virvoketta omasta pullostaan, ja lopputuloksena oli varsin mukava, rauhallinen keskusteluhetki. Aleksei päätyi hieman vahingossa avautumaan muukalaiselle huolistaan, joista päällimmäinen oli se, että mikäli oikeaa myrkyttäjää ei löydy, Aleksei ei pääse hengissä kotiin. Tai jos pääsee, vähintään hänen uransa olisi mennyttä. 

Tämän jälkeen tapahtumien järjestys alkaa hivenen hämärtyä mielessäni, sillä väsymys alkoi jo painaa ja päivään oli mahtunut jo paljon kaikenlaista. Yritin etsiä myrkkypulloa kartanosta siinä onnistumatta. Juonimme Mikhailin ja Rurikin kanssa, että nappaamme markiisittaren henkilääkärin laukun, sillä epäilimme hänen olevan syyllinen myrkytykseen. Löysimme epäilyttäviä viestinpalasia, mutta mikään ei antanut meille varsinaista johtolankaa oikeasta myrkyttäjästä, eikä oikein mitään muutakaan käyttökelpoista. Kartanon kummitukset häiritsivät osaa vieraista niin paljon, että he päättivät järjestää spiritistisen istunnon. Seurueessamme ollutta siperialaista aatelista, Katherina Antonovaa epäiltin vakoojaksi. Erään salongin pöydältä löytyi voodoo-nukke sekä ananasta vihaava viesti. Rurik oli jossain vaiheessa aloittanut romanttisen seikkailun ja hankkiutunut kemisti Boccartille oppipojaksi. Ananas paloiteltiin. 

Juonemme lääkärinlaukun saamiseksi epäonnistui, sillä Aleksei ei meinannut päästä sisään huoneeseen, jossa Mikhail esitti saaneensa sairaskohtauksen. Pidimme palaveria, miten edetä, sillä konferenssi alkoi lähestyä loppuaan. Aleksein tilanne alkoi käydä epätoivoiseksi ja aloin lipsua etiketistä ja puhua varsin suoraan, mitä ajattelin. Tämän seurauksena otin vielä myöhemmin yhteen myös Mikhailin kanssa, ja hän muistutti minua asemastani. 

Oulun vanha pappila tarjosi mainiot puitteet vaihtoehtohistorialliselle pelille. Kuva: Jenni Ronkainen

Aloin olla varma, ettei Alekseilla olisi enää tulevaisuutta Moskovassa, joten hetken mielijohteesta pyysin töitä vakoojaksi epäillyn Katherinan isältä Siperiasta. Katherina lupasi kirjoittaa suosituskirjeen. Kumpikaan hahmo (eikä pelaaja) tiennyt, että Aleksei oli itse asiassa jokin aika sitten murhannut Katherinen kihlatun. Yritin myös saada myrkkypulloni takaisin kaartilaisilta, mutta siihen ei suostuttu. Ehdin kyllä nähdä pullon vilaukselta, mutta en saanut tilaisuutta ottaa sitä takaisin. Rauhansopimus allekirjoitettiin, ja Aleksein kaikki tavoitteet olivat epäonnistuneet. Yritin pelin viimeisille minuuteille asti saada selville, kuka markiisittaren oli alunperin myrkyttänyt, mutta aika loppui kesken.

Pidimme heti pelin jälkeen pienen debriefin, ja jokainen sai kertoa oman suosikkiasiansa/-kohtauksensa pelissä. Kävi ilmi, että toista myrkyttäjää ei koskaan ollut, vaan markiisittaren pelaaja luuli minun ehtineen sujauttaa myrkyn hänen lasiinsa. Markiisitar ei myöskään ollut tietoinen siitä, että myrkkyni oli takavarikoitu, ja hän oli yrittänyt järjestää minulle sopivia tilaisuuksia yrittää uudestaan. Uskomatonta, miten niin mitätön tapahtuma, kuin tavaran tippuminen, saikin aikaan niin paljon kaaosta ja draamaa useille pelaajille. 

Olen äärimmäisen tyytyväinen ensimmäiseen larppiini. Kokemus oli huikea! Ymmärtääkseni ensikertalaiset harvemmin päätyvät ihan niin intensiivisiin ja rajuihin tilanteisiin kuin mitä itselleni tuli vastaan, mutta olen iloinen siitäkin, ettei minua uutena pelaajana varottu. Saatoin heittäytyä rooliini ja antaa tilanteen viedä. Olisin voinut tehdä pelistä itselleni helpomman, mutta onneksi valitsi vaikeamman tien, sillä uskon, että näin peli oli antoisampi sekä minulle, että muille. Vaikka hahmon kannalta kaikki meni suoraan sanottuna päin helvettiä, koin onnistuneeni pelaajana, kun pari kanssapelaajaa nimesi minun kanssani tapahtuneiden kohtausten olleen heille pelin suosikkihetkiä. 

Kaikki nämä paperit päätyivät turvakaartilaisten haltuun pelin aikana. Kuva: Jenni Ronkainen

Näin jälkeenpäin mietittynä minun olisi ehkä kannattanut käyttää off game -alueita hieman enemmän, sillä huomasin väsyväni pelin loppua kohden. En esimerkiksi enää viimeisen kahden tunnin aikana muistanut, mitä kaikkea minulle oli kerrottu pelin alkupuolella, enkä saanut hyödynnettyä kaikkea hahmolla olevaa tietoa. Olisin myös voinut käyttää off game -aikaa siihen, että suunnittelen tieni ulos myrkkysyytöksistä. Sen sijaan palasin peliin lähes heti ilman suunnitelmaa, ja homma lähti hyvin nopeasti luisumaan Aleksein kannalta huonoon suuntaan. Ja tietenkin sain pelin jälkeisenä yönä hyvän idean, miten minun olisi kannattanut toimia. 

Purkaessamme peliä vielä enemmän pienemmällä porukalla tajusin myös, kuinka paljon muita juonikuvioita minulta oli mennyt täysin ohi. Omalle hahmolleni pelin yliluonnollinen elementti ei ollut juuri mitenkään läsnä, toiset olivat pelanneet täyttä kummitustarinaa. Mystinen ananas-juoni lähti viattomasta yksityiskohdasta pelitilan proppauksessa, mutta lopulta lähes kaikki juhlissa olevat etsivät myrkyttäjän lisäksi ananaksen puukottajaa. Peli oli täynnä okkultismia, juonittelua, vakoojia ja romansseja. 

Haluan kannustaa kaikkia larppaamisesta vähänkään kiinnostuneita kokeilemaan harrastusta. Itsehän jäin kerrasta koukkuun, ja seuraava mahdollinen peli on jo loppukesälle katsottuna. Proppauksesta tai puvustuksesta ei kannata ottaa paineita, apua saa useimmiten pelinjohdolta ja kokeneemmilta pelaajilta. Kohtauksista ja niiden kulusta voi halutessaan sopia etukäteen vastapelaajien kanssa, jos improvisointi jännittää. Larppaajayhteisöt myös tekevät jatkuvasti töitä sen eteen, että pelit olisivat kaikille turvallisia ja miellyttäviä. Loppujen lopuksi tarkoitus on pitää hauskaa ja kokea jotain, mitä arkielämä ei tarjoa. 

Lopulta ainoastaan Ananas sai väkivaltaisen lopun. Kuva: Studio Korppikela