Kirjailija: Maria Carole
Kustantaja: Osuuskumma, 2019
Sivumäärä: 380
Kannen ulkoasu: Anu Korpinen

”Samoja ihmisiä ne ovat kaikki”, Rytten puuskahti. ”Ihmisiä ei ole tähän asti tarvittu Nelvikassa. Onhan tuo nähty, siinä tulee kaikenlaista ristiriitaa.”

Nelvikaa kiertävät muurit, jotka eristävät jumalten kaupungin ihmisten maista. Noiden muurien sisäpuolella asustaa myös 17-vuotias Auri, joka on nuoresta iästään huolimatta kaupungin vahvimpia parantajia. Hän on saanut isoäidiltään, parantajien johtajalta maimolta, lapsesta saakka oppia sinisessä talossa. Voimakas parantamisen lahja tuo mukanaan vastuun taakan, jota Auri ei haluaisi aina kantaa. Nuori nainen kamppailee tulevaisuuden haaveiden ja ympäristön odotuksien ristiriidassa, kun samaan aikaan arkeen hiipii rakkaus kuparilta ja sulavalta lumelta tuoksuvaa miestä kohtaan. Asioita eivät helpota eteläisten maiden ilmastokriisi ja kaupungin muurien ulkopuolella vellova pakolaisten tulva. Nelvikan kukoistava kaupunki ei voi enää kauaa kääntää selkäänsä ihmisten hädälle.

Sinisen talon noita on itsenäinen jatko-osa Maria Carolen aiemmalle teokselle Tulen tyttäriä. Edellisestä osasta tutut hahmot seikkailevat kirjassa vanhempina ja aiempaa hieman pienemmissä rooleissa uuden sukupolven ottaessa pääosan.

Carole ehtii lähes 400 sivun aikana marssittaa lukijan läpi monenmoisen tunteen, sillä kirjaan mahtuu lähes koko ihmissuhteiden kirjo. Aurin orastava rakkaussuhde auttaa nuorta naista käymään läpi omia tarpeitaan itsenäisenä ihmisenä, mutta tuo toisaalta esille aukot elämänkokemuksessa ja tarpeen vanhempien sukulaisten tuelle. Kukaan ei Sinisen talon noidan maailmassa voi selvitä yksin, vaikka vuorovaikutus toisten kanssa altistaakin aina kolhuille. Niiltä eivät välty äiti ja tytär, isä ja poika, vanha aviopari tai isoäiti ja lapsenlapsi. Kirjassa esitellään niin monta tarinan kannalta olennaista hahmoa omine taustatarinoineen ja ihmissuhteineen, että voisi luulla itse tarinan jäävän sivuosaan. Niin ei kuitenkaan käy, sillä Nelvika ja sitä ympäröivä Melenjan maailma aukeavat hahmojen kokemuksien myötä lukijalle entistä laajempana ja monimutkaisempana.

Fantasiamaailman hierarkian huipulla ovat itseään jumalverisiksi kutsuvat Nelvikan asukkaat. Kaupungilla on tietysti sisäisetkin valtakuvionsa, sillä Ylisrinteeksi kutsutulla kaupungin ylätasolla asuvat pääsääntöisesti täysiveriset jumalat ihmisveristen asuttaessa alaosia. Kaupungin hallintoa hoitavat maimo, kiltalaitoksen johtaja oltermanni sekä sotilasopiston rehtori. Maailmanrakennuksessa on fantasian tyylilajille tyypillisesti otettu vaikutteita historiallisista kaupungeista. Ajoittain Nelvikasta tuleekin mieleen uuden ajan taitetta elävä Keski-Euroopan kaupunki.

Melenjan kartta, tekijä Magdalena Hai.

Kirja hyödyntää mielestäni yhtä fantasiakirjallisuuden parhaista osa-alueista: se käsittelee nykymaailman tapahtumia kuvitteellisen maailman avulla. Muuttuva ympäristö ajaa etelän seuduilla asuneet ihmiset pois syntysijoiltaan. Ihmisten kaupunkien ympärille rakentuu sotkuisia slummileirejä, joissa ihmiset elävät lian, sairauden ja pelon keskellä. Parantaessaan Auri aistii erilaisia sairauden asteita ja kiputiloja värien kautta. Teksti piirtää lukijalle kuvan mieltä peittävästä mustelmasta ja polttavasta kuumeesta maagisten voimien avulla. Samalla tarina sivuaa sitä, miten toisten kivun tunteminen ja parantaminen voi siirtää osan kärsimyksestä auttajalle itselleen.

Kokonaisuutena Sinisen talon noita jättää hyvän jälkimaun. Sen maailmaan sijoittuvia tarinoita lukisi mielellään lisääkin, ja hahmot jäävät mieleen pidemmäksi aikaa kirjan lukemisen jälkeen. Tahditus on kirjan suurin heikkous, sillä sen alku- ja keskiosa etenevät huomattavasti verkkaisemmin kuin itse loppu. Kirjan maailman kannalta tärkeät tapahtumat tuntuvat lipuvan ohi turhan nopeasti eikä hahmojen reaktioista niihin saa kunnolla otetta. Ihmissuhteiden ohella kirjan parasta antia on ehdottomasti sen nokkela kieli. Sanajärjestyksen, murreilmaisujen ja sanavalintojen kautta kirjailija onnistuu välittämään hahmojen välisiä eroja selittämättä niitä auki lukijalle.

Sinisen talon noidan voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta siitä saa varmasti enemmän irti lukemalla ensin Tulen tyttäriä. Suosittelen erityisesti elävästi kuvatuista henkilöhahmoista, kasvutarinoista ja ihmissuhdepainotteisesta fantasiasta kiinnostuneille lukijoille.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.