“Mennään samaa matkaa… kunhan minä pääsen maaliin ensin.” Kuva: British Library

Kilpailu työelämässä on nykypäivää sukupuolesta riippumatta, mutta naisten välinen kilpailu on lisärasite, jota monet tytöt ja naiset kantavat mukanaan. Samalla kun naisten tukiverkostoja yritetään rakentaa yhä enemmän, kilpailuasetelmat katkovat naruja helposti. Kilpailulliset naiset myös usein pärjäävät urallaan, mikä tietysti ruokkii käytöstä. Samalla se kuitenkin estää sellaisen naisten välisen kulttuurin kehittymisen, joka mahdollistaisi miesten verkostojen kaltaisten naisverkostojen kehittymisen. Itse olen valmistunut äärimmäisen miesvaltaiselta, lasikatolla koristellulta alalta, ja huomasin nopeasti, että älykkyys ei vähennä naisten välistä kilpailua.

Beate Cheletten mukaan naisten kesken vallitsee miehiä useammin ajattelu, jonka mukaan hyviä töitä ja mahdollisuuksia ei ole meille kaikille tarpeeksi. Lisäksi naiset joutuvat edelleen taistelemaan sukupuoleensa kohdistuvia epäluuloja vastaan. Cheletten mukaan tämä synnyttää mindsetin “mikäli hän onnistuu, minulla on huonommat mahdollisuudet onnistua”. Tällaisen asenteen vallitessa yhteistyö on tietysti lähes mahdotonta ja verkostoituminen ja toisten tukeminen vaikeaa. Verkostot ja tuki ovat kuitenkin juuri sitä, mitä naiset tarvitsevat. Työelämän verkostot ovat usein miesten muodostamia ja naisia valikoiden piiriinsä päästäviä. Naiset tarvitsevat omia verkostoja, jotka on tehty tukemaan heitä. Chelette tuntuu ajattelevan, että naisjohtajien vähyys johtuisi pääosin naisten kilpailuasenteesta. Tosiasiassa naisten eteneminen uralla torpedoituu usein siihen, että työelämä ei ole tasa-arvoista. Mutta naisten välisen tuen puute, näennäisen tukemisenkin taustalla vallitseva kilpailuasenne ja työelämän yksilöille asettamat haasteet luovat sopan, jossa navigointi vie energiaa. Saman energian suurin osa miespuolisista kollegoista voi käyttää yksinkertaisesti työn tekoon. On vaikea kulkea uralla eteenpäin, jos kanssasisaret repivät kenkiä jaloista.

Kuva: British Library

Käsi sydämelle: oletko koskaan törmännyt naisten väliseen piiloteltuun kilpailuun, vähättelyyn tai vinoiluun? Entä oletko koskaan varonut sanomasta jotain, jotta et herättäisi kateutta? Nämä ovat juuri niitä asioita, joita naisten ei tulisi joutua ajattelemaan. Itse nostan käteni ylös kummankin kysymyksen kohdalla ja siksi ClassyGareerGirling kirjoitus herättikin minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Niin, ja jos et ole törmännyt muissa, oletko huomannut näitä piirteitä itsessäsi?

Työelämässä yksilöiden välillä oleva kilpailu ei tietenkään ole mikään naisten juttu. Osa ihmisistä on kilpailullisia, osa itsekkäitä, osa yhteistyöhön pyrkiviä ja niin edelleen. Ja kilpailu on jatkuvasti koventunut. Siksi olisikin tärkeää, että naiset oppisivat puhaltamaan yhteen hiileen samalla kun ajavat omaa henkilökohtaista etuaan – ja huomata, että nämä ovat yhteensovitettavia. On selvää, että naisten työelämän kiemurat ovat haasteellisia. Tukiverkon muodostumiselle on kaksi haastetta: sukupuolesta riippumaton ihmisten välinen kilpailu ja se, erityisesti naisten välisiä suhteita koskeva kilpailu, josta Chelettekin puhuu. Tämä lisärasite on osoitus siitä, mitä epätasa-arvoinen asema aiheuttaa.

Naisten väliset jännitteet ovat tärkeitä huomata, jotta niiden ajamana ei sorruta toistamaan niitä kliseitä ja malleja, joista halutaan päästä eroon. Viime aikoina minulla on ollut ilo todistaa hyvää naisten välistä yhteistyötä, jossa kaikki tukevat yhteistä päämäärää ja toisiaan. Yhteistyössä onkin olennaista muistaa, ettei meidän tarvitse olla samanlaisia tullaksemme toimeen toisten kanssa. Meidän on kuitenkin kyettävä kunnioittamaan toisiamme. Ja ei: naistenkaan ei tarvitse sietää huonoa käytöstä kanssasiskoiltaan. Psykososiaaliset asetelmat voivat ruokkia kilpailua, mutta tämä ei ole vapauttava kutsu lämäyttää vierustoveria tai viskata verbaalista puukkoa toisen selkään.

Katherine Crowley ja Kathi Elster ovat kirjoittaneet kirjan Mean Girls at Work: How to Stay Professional When Things Get Personal, jossa pureutuvat naisten välisiin haasteisiin työelämässä. Vaikka miehet ovat useammin ylikilpailullisia, heidän mukaansa naisten kulttuurissa piiloteltu ja kulisseissa tapahtuva kilpailu on yleisempää. “Kaamea klisee!”, älähdin ensin, mutta valitettavasti se usein pitää paikkansa. Tiedostamalla tämä, voidaan kuitenkin myös rakentaa erilaista naisten välistä kommunikointikulttuuria.

Ei ole totta, että kaikki naiset käyttäytyvät töissä toisiaan kohtaan piiloilkeästi, mutta on totta, että nokittelua tapahtuu naisten kesken niin usein, että asiaan olisi hyvä kiinnittää huomiota. Jokainen vastaa itsestään, mutta usein elämässä sosiaalisesti fiksut sopeutuvat liikaakin. Itse olen kantapään kautta oppinut, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Eikä pidä. Vaikka olisit kuinka mukava, et voi pelata yhteen hiileen patologisten kilpailijoiden kanssa.

Ja on totta, että meillä on olemassa naisten välisiä yhteisöjä, jotka toimivat ilman piilokilpailua.

 

  1. Kannusta niitä, jotka kannustavat sinua.
  2. Tiedosta omat tunteesi: naiset usein kieltävät negatiiviset tunteensa, mutta on ok olla vaikkapa kateellinen, mutta mieti mistä se oikeasti viestii.
  3. Älä vähättele muita tai hyväksy itsesi vähättelyä.
  4. Etsi ympärillesi ihmisiä, joiden seurassa sinun ei tarvitse pienentää itseäsi (Älä myöskään pakota muita pienentämään itseään sinun seurassasi).
  5. Etsi ympärillesi ihmisiä, joiden seura inspiroi sinua ja joita sinun seurasi inspiroi.

 

Naisten välinen tasapuolinen tiedonjako rakentaa verkostoja. Kuva: British Library