Nörttityttöjen kirja-arvostelussa on tällä kertaa Taru Kumara-Moision toinen romaani Taniwha. Maagisrealistinen romaani johdattaa lukijan suomalaisperheen kanssa Uuteen-Seelantiin ja näyttää uuteen maahan sopeutumisen kamaluuden ja kauneuden lapsen mielikuvituksekkain silmin. Tarina yhdistää taitavasti arjen ja yliluonnollisen sekä hassuttelun ja vakavuuden.

Taru Kumara-Moisio 2019: Taniwha. Osuuskumma, 213 s.
Arvostelukappale on saatu kustantajalta.

Taniwha kertoo tarinan suomalaisesta perheestä, joka muuttaa vuodeksi Uuteen-Seelantiin. Romaanin pääasiallinen kertoja on perheen 10-vuotias lapsi Ella, joka on kaikkea muuta kuin innostunut muutosta maailman toiselle puolelle. Suomeen jäävät kotoisa Tampere, kaverit ja kissalta tuoksuva kummitäti Leila. Työmahdollisuuksiinsa uppoutunut nörtti-isä ja sapattivapaasta intoileva taiteilijaäiti eivät tunnu ollenkaan ymmärtävän, kuinka oudolta ja hankalalta uusi elämä kaukana kotoa tuntuu Ellasta. Niin Ella, äiti kuin isäkään tuskin kuitenkaan arvaavat, millaisilla tavoilla vuosi Uudessa-Seelannissa lopulta muuttaa heitä kaikkia.

Taru Kumara-Moision romaanin Taniwhan kannen on suunnitellut ja taittanut J. S. Meresmaa.

Taniwha on Kumara-Moision toinen romaani. Teos on maagisrealistinen, ja Ellan kertojaäänen kautta lapsen vilkas mielikuvitus tekee arkisestakin yliluonnollista. Ellan murheet eivät jää vain uuteen kouluun sopeutumisen, ystävien löytämisen ja koti-ikävän tasolle, sillä tarinan edetessä hän oppii katsomaan muiden ajatuksiin, tutustuu mysteerisesti ilmestyvään ja katoavaan Hine-naiseen ja joutuu välttelemään tarujen pelottavaa taniwha-hirviötä. Mielikuvitusmaailman ja lapsen arkisten murheiden lisäksi tarina toisaalta koskettaa myös vakavampia aiheita, kuten vanhempien parisuhdepulmia, kotiin jääneen kummitädin mielenterveysongelmia sekä uuden Tane-ystävän vaikeaa perhetaustaa.

Viehättävintä romaanissa on värikäs ja mielikuvituksekas kerronta, joka käyttää luovasti hyväkseen arkirealismin yhdistämistä maagiseen ja yliluonnolliseen. Lapsen näkökulmasta kirjoittaminen tekee arkisen ja yliluonnollisen yhdistämisestä luontevaa ja saa toden ja epätoden rajat liukumaan kiehtovalla tavalla. Lisäksi tarinassa on hyödynnetty kiinnostavasti Uuden-Seelannin alkuperäiskansan eli maorien legendoja ja taruja: Ellan rinnalla ja turvana kulkee maoritarujen kuolemanjumalatar Hine-nui-te-po eli tuttavallisemmin Hine, ja Ellaa vainoava taniwha-hirviö on niin ikään peräisin maorilegendoista. Koko romaanin läpi kulkeva taniwha-olento symboloinee lapsen epävarmuutta ja pelkoa uudessa ja oudossa elämäntilanteessa.

Toinen romaanin omaperäinen piirre on se, että Kumara-Moisio on päätynyt kirjoittamaan englanninkieliset repliikit englanninkielisen oikeinkirjoituksen sijaan niin kuin ne suomalaisen näkökulmasta lausutaan (esimerkiksi ”see you” on kirjoitettu muotoon sii juu). Kirjoitusasu korostaa suomalaista näkökulmaa ja tuntuu ihan luontevalta erityisesti osana Ellan kertojaääntä, sillä voisi kuvitella 10-vuotiaan lapsen hahmottavan monet vieraan kielen sanat ensisijaisesti kuulomuistin perusteella. Toisaalta joissain kohdissa kirjoitustapa vaikeuttaa repliikkien ymmärtämistä, ja pari kertaa jouduinkin tavaamaan repliikkejä puoliääneen ymmärtääkseni mitä niissä sanottiin.

Taniwha on monella tapaa kiinnostava, omaperäinen romaani. Sen heikkoutena on kuitenkin löysä keskikohta, jossa tarina tuntuu jonkin aikaa junnaavan paikoillaan etenemättä mihinkään suuntaan. On tunnustettava, että tässä kohtaa kirja olisi saattanut jäädä minulta kesken, jos en olisi lupautunut kirjoittamaan arvostelua. Onneksi kuitenkin jatkoin! Pienen tyhjäkäynnin jälkeen tarina lähtee vyörymään kohti yllättävää ja aika rajuakin loppuratkaisua, jota lukiessa saa pitää penkin reunoista kiinni pysyäkseen perässä.

Kaikin puolin Taru Kumara-Moision Taniwha on mielenkiintoinen lukukokemus, joka löysästä keskikohdasta ja paikoittaisista repliikkiongelmista huolimatta on taitavasti ja mielikuvituksekkaasti kirjoitettu. Kirja miellyttää varmasti maagisrealismista ja Uudesta-Seelannista kiinnostunutta lukijaa, mutta voin suositella teosta muillekin.