Seikkailijoiden killan kansikuva. Kuvitus: Billie Wallin.

Julkaisuvuosi: 2017
Julkaisija: Lulu
Kirjoittaja: Tuomo Laine
Kuvittaja: Billie Wallin

Mistä on kyse?

Seikkailijoiden kilta on fantasiaroolipeli, joka sijoittuu Saranean maailmaan, jossa ihmisten saarivaltakunnat juonittelevat toisiaan vastaan. Ihmisten lisäksi uhkia tarjoavat luonnonolosuhteet, kuten vaikkapa myrskyävä meri ja möröt, olennot, joista pelin maailma itse asiassa koostuu. (Saranea itsessään on esimerkiksi valtava äitimörkö.)

Seikkailijoiden kilta on kotimainen, tarvittaessa koko perheelle soveltuva roolipeli. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pelin maailmaan saisi hyvinkin myös jännittäviä, aikuisille sopivia seikkailuja. Kokeilimme peliä neljän hengen voimin, ja ikäjakauma vaihteli 64-vuotiaasta 11-vuotiaaseen. Pelin maailma imaisi hyvin mukaansa omaperäisyydellään.

Pelimekaniikka

Ohjekirja ei suinkaan aloita kuvailemalla tarkasti sitä, miten peliä pelataan tai hahmo luodaan, vaan totutun vastaisesti heittää lukijan eteen kuvauksia maailmasta ja sen kansoista ja olennoista. Pelimekaniikkaa kuvaava osio löytyy kirjasta vasta sivulta 68, mutta siihen perehtyminen ei vie kovinkaan kauan. Säännöt on kirjoitettu selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä, ja pelin termit, kuten vaikkapa ”toiminnot” tai ”haaste” on avattu siten, että roolipelien maailmaan ensimmäistä kertaa astuvakin ymmärtää helposti, mistä on kyse.

Seikkailijoiden kilta kunnioittaa roolipelien pitkiä perinteitä, ja niinpä esimerkiksi perusominaisuudet ammentavatkin paljolti perinteestä. Nimet on suomennettu, mutta esimerkiksi ”valppaus”, ”kestävyys” ja ”intuitio” on helppo yhdistää totuttuihin englanninkielisiin vastineihin. Bonustaulukot mahtuvat kaikki muutamalle sivulle, ja pelin oma pieni lisätwisti, kuusi hahmojen erilaista kutsumusta, on esitelty myös kattavasti. Näitä kutsumuksia ovat ”keksijä”, ”taistelija”, ”tietäjä”, ”tutkimusmatkailija”, ”vaeltaja” ja ”varjostaja”. Toki kutsumuksissa on paljon yhtäläisyyksiä monien muidenkin roolipelien hahmoluokkiin, mutta ainakin keksijä ja tutkimusmatkailija ihastuttivat tuoreudellaan.

Joka tapauksessa Seikkailijoiden killan pelimekaniikka on yksinkertaisuudessaan näppärää ja toimivaa, eikä vaadi paljon pläräämistä, vaikka kirjan loppupuolelta muutama aukeama tarkempia taulukoita löytyykin. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että tarinapainotteisuus nousee suureen asemaan, mutta näin maailmakeskeisessä pelissä se on oikeastaan hyväkin. Monimutkaisia taistelusysteemejä tai loputtomia taulukoita kaipaavan lieneekin syytä etsiä niitä muualta, ja tarkempia teknisiä raameja kaipaavalle Seikkailijoiden kilta ei välttämättä ole ykkösvalinta.

Pelikokemus

Seikkailijoiden kilta oli ihastuttava peli, jonka parissa kolme aloittelevaa roolipelaajaamme viihtyivät mainiosti. Itse toimin pelinjohtajana, ja sääntökirjaan perehtyminen tuntui kevyeltä ja miellyttävältä. Säännöt oli helppo ja nopea selittää ensimmäistä kertaansa pelaaville, ja jopa hahmonluonti sujui ongelmitta, vaikka se on usein monimutkainen ja pitkä prosessi, jos pelissä on mukana aivan uusia pelaajia.

Maailma herätti toisaalta hieman epäluuloja, sillä möröt on usein totuttu yhdistämään lastensatuihin, mutta siitä huolimatta peli sopi oivallisesti myös aikuispelaajille. Toisaalta juuri koko perheelle sopivan tyylinsä vuoksi Seikkailijoiden kilta toimi erinomaisena johdatuksena myös 11-vuotiaalle pelaajallemme. Kuvituskin on lastensatumainen, ja vaikka tyyli itsessään onkin söpö ja virkistävän erilainen, se saattaa aiheuttaa kulmien kohottelua synkempään tai klassisempaan fantasiatyyliin tottuneille pelaajille.

Seikkailijoiden kilta tarjosi tarinalle hyvät raamit ja uuden maailman tutkailtavaksi ja löytöretkeiltäväksi, ja juuri siinä on sen vahvuus. Oli hauskaa astua maailmaan, jossa on selkeästi skandinaavisia vaikutteita, paljon merta ja oma mytologiansa. Vielä hauskempaa oli ohjata pelaajia, jotka eivät etukäteen tienneet maailmasta paljoakaan, ja katsoa, miten he sen kokivat ja mitä siitä ajattelivat.

Pähkinänkuoressa

+ virkistävän erilainen
+ helppo oppia
+ sopii koko perheelle
+ mukava lisä kotimaiselle roolipelirintamalle
+ upea maailma
+ persoonallinen kuvitus

– systeemi paikoitellen vähän palikkamainen
– maailma ”mörköineen” ja kuvituksineen saattaa karkottaa vanhempia pelaajia
– mytologiaa, hirviökuvauksia ja joitakin muita osioita olisi vielä voinut laajentaa, sillä nyt osa kuvauksista jäi tyngiksi

Todellinen nörttityttö

Kirja saatu ilmaisena arvostelukappaleena.