18721150_10155415326226473_1706551262_o

Suomeen ollaan tänä kesänä perustamassa kaikille roolipelaajille ja kaikille roolipelimuodoille avointa yhdistystä työnimeltään Suomen roolipeliseuraSeura on erityisesti tarkoitettu tueksi tyypeille, jotka jo toimivat tai haluavat toimia roolipeliskenen hyväksi omaa pelipöytää laajemmin. Kattojärjestöstä tässä ei ole kyse, vaan Suomen roolipeliseura (tuttavallisemmin SRS) on valtakunnallinen järjestö, joka tukee ja tuo yhteen eri roolipelilajien aktiiviharrastajia. SRS:n perustamiskokous pidetään lauantaina 3.6.2017 ja mukaan ovat tervetulleita kaikki roolipelaamisen eri muotojen harrastajat. Allekirjoittanut pyydettiin SRS-projektiin mukaan heti alussa. Olen ollut jonkun verran vastuussa projektin tiedotuksesta, auttanut seuran byrokratian valmistelussa ja nyt tätä kohta puolen vuoden valmistelua vähän johtanutkin. Seuraavassa kerron, miksi minä laitan tähän projektiin aikaani ja mitä minä siitä saan.

18721040_10155415320526473_433621892_o

Syy nro 1: ”Vau, toi tyyppi tekee mahtavaa duunia! Voisinpa mäkin joskus…”

Aina välillä tulee vastaan roolipeliaiheinen projekti tai idea, joka kuulostaa mahtavalta ja saa huokaamaan, että miksi en itse keksinyt tuota! Mieleen hiipii välillä myös ihan kutsumatta ajatus – pääsisinköhän mukaan? Nämä proggikset ovat kuitenkin järjestään yksityishenkilöiden tai kaveriporukoiden harrastuksenaan puuhaamia, eikä tunnu mahdolliselta saati luontevalta kysyä, pääsisikö niihin mukaan. Vielä pahempaa on, jos keksii jonkun kehitysidean – enhän minä voi toisten projektiin mennä päsmäröimään!

Tällaisia fiiliksiä on minussa herättänyt muun muassa nyt SRS-seuraprojektin kautta apukäsiä hakeva Roolipelitiedotus, jossa Sami Koponen on tehnyt pitkään erittäin laadukasta työtä tiedottaen laajasti ja pätevästi roolipelirintaman kuulumisia uusista peleistä polttavimpiin keskustelunaiheisiin, oli aiheena sitten larp tai vaikka foorumipelaaminen. Samalla, kun olen hiljaa mielessäni harmitellut Roolipelitiedotuksen vähäistä näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja miettinyt, olisiko minusta ja ideoistani mihinkään, on Koponen voivotellut, että blogin pyörittämiseen tarvitsisi apua.

Yksityishenkilön tai porukan projektiin voi olla helppo lähteä mukaan, jos sattuu tuntemaan jonkun tai on itsevarma ja rohkeasti tarjoaa itseään. Järjestöllä on taas parempi mahdollisuus tehdä toimintaansa näkyväksi laajemmin ja olla houkuttelevampi ja uusille ideoille avoimempi vapaaehtoistyön tekijöitä etsiessään. Erityisesti projektia kuin projektia on helpompi lähteä jatkamaan, jos se ei ole vahvasti henkilöitynyt edelliseen tekijäänsä.

Adobe Spark (47)

Syy nro 2: ”Ei vitsi, tää ois niin monelle hyödyllinen proggis tehdä, mutta kaikilla tutuilla on liikaa pelejä/töitä/lapsia, että ne ei kyllä ehdi mun kanssa tätä ruveta nyt tekemään!”

Se fiilis, kun on tekemisen palo ja täydellinen idea, mutta ei ketään, jonka kanssa toteuttaa. Ja valitettavasti myös se fiilis, kun tiedät, että idea on sen verran kultaa, ettet muuten varmana ala ketään ihan randomeja kyselemään tähän hommaan! Itselläni ideat usein liittyvät aika korkealentoisiin visioihin: kaikkien Suomen pelinjohtajien verkostoitumiseen, pelijärjestöjen yhteistyöhön ja kaikkeen sellaiseen ”ihan pieneen harrastuspuuhasteluun”.

Siinä missä vieraiden ihmisten värvääminen Facebookin roolipeliryhmistä projekteihin on nykyään mahdollista, se on melko pelottavaa, ja projektit jäävät usein puheen tasolle. Valtakunnallinen järjestö tarjoaa keskustelualustan, jonne voi tulla keskeneräisenkin idean kanssa, eikä sitä heti tarvitse päräyttää julkisen keskustelun raadeltavaksi. Oli syynsä siihen, miksi SRS:nkin ideaa ja konseptia valmisteltiin ensin usea kuukausi sähköpostitse ja Skype-keskustelun kautta – ideaa piti hioa, selkeimmät sudenkuopat kartoittaa ja seuran alustavat sääntö- ja toimintasuunnitelmat sekä tiedotus piti miettiä. Jos joku olisi vain heittänyt vaikkapa “Roolipelaajien Suomi” Fb-ryhmään idean valtakunnallisesta ropeseurasta, olisi se hukkunut lillukanvarsiin ja sivustahuutelijoiden varoitteluihin edellisten seurojen kohtaloista – nyt tiettyyn vastustukseen oltiin varauduttu ja seuran konsepti sekä tiedotuskulmat oli mietitty vähän “hei kuulkaas mitä keksin” -heittoa pidemmälle. Keskustelua saatiin käännettyä rakentaville raiteille alun väistämättömän hämmennyksen jälkeen. Perustamiskokoukseen kutsuttiin paitsi avoimella kutsulla myös ihan suoraan henkilökohtaisesti skeneaktiiveita kutsumalla. Paras ideoidenkehittelyfoorumi ei yleensä ole puhtaan julkinen tila, vaan on tärkeää saada saman pöydän ääreen nimenomaan ne luovat hullut, joilla aina kulloinkin on kiinnostusta ja jaksamista lähteä yrittämään jotain isompaa. Tähän SRS:ssä pyritään: luomaan seura, jossa saa ideoida isoja ja tavoitella taivaita ja johon kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Adobe Spark (45)

Syy nro 3: ”No mutta tuohan kuulostaa todella luovalta ja mahtavalta harrastukselta. Miten mä saisin meidän kirjastolle tuosta jonkinlaisen kokeiluillan? Pääsisitkö sinä vetämään?”

No itseasiassa en pääse. Minulla on paha tapa vakuuttaa kohtaamani ihmiset siitä, että roolipelaamisen eri muodot ovat mahtavia, luovia, loputtoman mielenkiintoisia ja niistä löytyy jokaiselle jotakin. Paitsi intohimoisena harrastajana, myös roolipelien opetuskäytön tutkijana ja luokanopettajana sanaani tässä yleensä kuunnellaan. Valitettavasti näitä keskusteluja tulee usein käytyä ihan kaikkien muiden paitsi sen lähikirjaston virkailijan tai naapurinuokkarin ohjaajan kanssa. Ja siinä sitten olen miettimässä, tuntisinko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut vetämään vaikka minilarpin tai pöytäroolipeli-iltaman jossain Sonkajärven takametsien purjeseuran nuoriso-osastolla. Yleensä en tunne, eikä heti ensi kädessä tule mieleen, mihin kiinnostuneet voisi ohjata.

Ehkä erityisesti Traconista tuttu Peliä pyynnöstä -toiminta, eli lyhyiden, on-demand roolipelien vetäminen, on täydellinen esimerkki projektista, jonka konsepti olisi tarpeellinen koko Suomessa. Nyt Peliä pyynnöstä pyörii yksityishenkilöiden ja heille tuttujen pelinjohtajien aikataulujen ja maantieteellisten rajoitteiden varassa. Suomen roolipeliseuralle on suunnitteilla Outreach/Harrastuksen esittelytoiminta -projekti, jossa muun muassa Peliä pyynnöstä -toimintaa levitettäisiin laajemmalle. Moni pelinjohtaja on valmis esittelemään harrastustaan, kun sitä pyydetään, etenkin, jos homma tehdään helpoksi niin, että meillä on esittää valmiita toimintamalleja ja ideoita lyhytpeleiksi. Toiveissa ja suunnitelmissa on siis, että jatkossa kerron sille innostamalleni nuokkarityypille tai opettajalle, että ”soitapa tälle tyypille, se on Suomen roolipeliseuran peliesittelykoordinaattori, joka näkee, olisiko meillä vapaaehtoisia pelinjohtajia teidän suunnalla, ja hän osaa myös vinkata, onko teidän paikkakunnalla paikallisjärjestöjä!” Enemmän kuin mielelläni sitten itsekin vastaisin pelinesittelypyyntöön, kun koordinaattori joskus laittaa viestiä ja kertoo, että naapurikirjastoni kaipaisi Peliä pyynnöstä.

18742465_10155415320511473_1705442045_o

Syy nro 4: ”Ei, mummoseni, roolipelaaminen ei liity mitenkään BDSM:ään!”

Usein ei-pelaajat eivät ole roolipelaamisesta kuulleetkaan, mutta joskus ovat ja keskustelut alkavat todella omituisista lähtökohdista. 90-luvun satanismipelosta ollaan jo onneksi kaukana, mutta kyllä nörttiharrastuksista on edelleen liikkeillä melko omituisia käsityksiä. Monilla sivustoilla on kerrattu, mitä roolipelaaminen on ja eritelty vaikkapa pöytäroolipelaaminen, larppaus ja foorumipelaus omiksi suuntauksikseen, mutta mistään ei oikein ole tullut keskeistä tietopankkia. Facebookin harrasteryhmissä keskustelu on usein hyvin yksityiskohtaista ja ns. ”diippii shittii”, joten ummikko saa sieltä hyvin vähän apua. Itse tietenkin mielelläni selitän, mistä minulle rakkaassa harrastuksessa on eri muotoineen kyse, mutta aina en ehdi, jaksa tai tiedä, kenelle asia pitäisi nyt selittää.  

Viestintä ja tiedotus niin skenen sisäisesti kuin skenestä ulospäin on erittäin tärkeää harrastuksessa kuin harrastuksessa. Erityisesti harrastuksesta kiinnostunut aloittelija tarvitsee selkeän suunnan, mistä löytää lisää tietoa. Eikä olisi haitaksi, jos yleisessä mediassakin roolipelaamisen käsitys olisi hieman niitä Pasilan ja Kummelin jaksoja korrektimpi. Jos katsotaan muita nörttiharrastuksia ja verrataan imagoja, se mitä Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL on tehnyt eSportsin näkyvyydelle Suomessa on hyvä esimerkki siitä, mitä valtakunnallinen järjestö pystyy muuten sirpaleiselle harrastuskentälle antamaan vieläpä suhteellisen lyhyessä ajassa (SEUL perustettiin v. 2010). SRS:n tavoitteena ei ole perustaa taas yhtä uutta sivustoa, jossa blogataan pöytäroolipeleistä ja larpeista ja joka selittää, mistä harrastuksessa on kyse. Ensisijainen tavoite on kehittää niitä, joita on jo olemassa – tässä tapauksessa kenties Roolipelitiedotusta. Näkyvyyttä mediassa taas on luonnollisestikin helpompi saada, jos toimittajilla on jokin selkeä asiantuntijaorganisaatio, jolta saa nopeasti vastauksen harrastusta koskeviin kysymyksiin ja joka kirjoittaa selkeitä tiedotteita skenessä tapahtuvista kiinnostavista asioista.

Adobe Spark (43)

Syy nro 5: ”Varmasti Suomessa joku muukin on näin hulluna roolipeleihin.”

Monet pelipöytäni tyypit tykkäävät pelata, eläytyvät hahmoihinsa tunteella, ja heidän kanssaan tulee seikkailtua läpi uskomattomien tarinoiden. Mutta jo viikko pelin jälkeen he haluavat mieluummin rupatella maailmanpolitiikasta tai säästä tai ihan mistä tahansa muusta kuin tuosta pelistä. Hetken kohteliaan mielenkiinnon jälkeen he vaihtavat aihetta, kun kerron visiostani kehittää pelinjohtajille oikeasti toimiva supernopea NPC-generaattori (tietysti paljon parempi kuin kaikki ne mitä internetissä on) tai järjestää pelinjohtamisen konferenssi. Aina he eivät edes ehdi tulla pelitestaamaan rikkinäisiä pelimekaniikkaviritelmiäni automatkustuspeliin, eivätkä he lainkaan ymmärrä, miksi meidän kymmenen vuotta samana pysynyt pikkukyläconin peli-ilmoitusjärjestelmä täytyy uudistaa aloittelijaystävällisemmäksi ja intuitiivisemmaksi! Jostain käsittämättömästä syystä pelaaminen on siis heille vain yksi harrastus muiden joukossa, ja heillä on muutakin elämää.

On muitakin, joille ei riitä, että oma kampanja tai larppi rullaa ja joilla elämäntilanne juuri nyt sallii panostaa harrastukseen. Roolipeliskenestä löytyy monia aktiiveja, jotka pyörittävät blogeja, kehittävät pelejä, tuottavat zinejä, järjestävät tapahtumia tai ohjeistavat muita harrastuksen alkuun ja pyörittävät ties mitä muita projekteja. Tammikuussa 2016 ensimmäistä kertaa järjestetty α-con kokosi pöytäroolipelaaja-skeneaktiiveja – uusia ja vanhoja – saman katon alle vaihtamaan ajatuksia. Jokseenkin samaa tarkoitusta on palvellut jo pidempään larppaajilla X-Con.

Vaikka α-con todettiin kuin yhdestä suusta skenessä tarpeelliseksi, sille ei tänä vuonna tullut jatkoa, sillä vaikka tekijöitä ja kiinnostuneita oli, ei löytynyt taustatahoa, joka ottaisi koordinaatiovastuuta. Niinpä α-conille kävi kuten monelle muulle hyvälle projektille – “se vain jäi”. Sanottakoon toimintasuunnitelmien kirjoittelun inhottavuudesta mitä tahansa, yhdistysbyrokratia takaa projektien jatkuvuuden aivan eri tavalla kuin kaveriporukalla tekeminen. SRS:n valmisteluryhmässä on käyty aktiivista keskustelua erityisesti siitä, miten seuraan saataisiin rohkaistua erityisesti uusia tyyppejä uusine ideoineen ja miten seurasta saataisiin paikka, jossa uudet ja vanhat skeneaktiivit voivat jakaa tietoa ja hioa ideoitaan. α-conin järjestäminen on osa SRS:n ensimmäistä toimintasuunnitelmaa, ja muitakin skeneaktiiveja yhteen kokoavia toimintoja on suunniteltu.

Adobe Spark (46)

+ 1 syy lisää: ”Pakkoko se oli tänne perähikiälle tulla, täällä ei varmasti kukaan edes ymmärrä mikä on d20!”

Roolipeliharrastajaksi alettuani olen muuttanut vain kahdesti paikkakunnalta toiselle. Vaikka molemmilla kerroilla uudesta kotikaupungista on löytynyt viikoittaista paikallisjärjestön tai muun avoimen porukan roolipelitoimintaa, sen löytyminen on ottanut aikansa, puhumattakaan siitä, kauanko kestää, että löytää juuri itselle sopivan porukan. Vaikka olen välttynyt nykypäivänä varsin yleiseltä usein muuttamiselta, edellinen työni vei minua ympäri Suomen, jolloin peliseuraa olisi ollut hauska löytää maanantaina Muoniosta ja tiistaina Toholammilta. Kesällä taas tämä ropevaanari (=roolipelaaja + karavaanari) päätyy monille vieraille paikkakunnille, joiden pikkuconi- tai peli-iltamahdollisuuksista ei ymmärrettävästi juuri valtakunnallisesti mainosteta.

Valtakunnallisen järjestön ei tarvitse olla kattojärjestö pysyäkseen kärryillä Suomen pelinjohtajista, joiden pelipöytään ovat uudet tyypit tervetulleita, sillä sitä on tähän mennessä tehty kaveriporukalla tietoja välittäen ja Pelilauta-foorumilla. SRS:n projekteihin kuuluu myös sutenöörimäisellä nimellä kulkeva ”Peliseuran välitys”, joka helpoimmillaan koostuisi pelinjohtajien ja peliseurojen yhteystietorekisteristä, josta uudelle paikkakunnalle syystä tai toisesta päätynyt pelaaja voisi seuran yhteyshenkilön kautta kysellä, keiden pelipöytään tai larppiporukkaan mahtuisi. Monet varmasti löytävät peliseuraa myös huutelemalla kyllin kovaan ääneen somessa, mutta erityisesti pöytäroolipeliskenessä on paljon myös sellaisia harrastajia, joita Facebookin yliherruus ei houkuta. Tämäkin homma on sellaista, jossa ei koordinatiosta olisi haittaa.

Turhuudesta ja yhdistysbyrokratiasta

Mutta nyt totuuden nimissä: eivätkö nämä kaikki ongelmat ratkeaisi myös ilman Suomen roolipeliseura ry:n perustamista? Siinäpä kinkkinen kysymys tällaisessa projektissa: nimittäin totta kai saattaisivat ratketa. Etenkin, jos paikkakunnalla sattuu olemaan aktiivinen paikallisjärjestö, jossa omaa peliharrastustasi kannatetaan, valtakunnallinen järjestö voi ensivilkaisulla tuntua turhalta. Koko idea seuralle kuitenkin lähti siitä, että järjestäytymätön skeneaktiivi saattaa jäädä projektinsa kanssa välillä yksin. Seura voisi auttaa skeneaktiivia vaikkapa löytämään erityistaitoisia apukäsiä tai vaikka elämäntilanteen muuttuessa tuuraajan tai jopa manttelinperijän projektille. Nykyaikana seuraajaa kun ei ole pakko löytyä samasta pitäjästä.

tauluMoni projekti pyörii ihan hyvin myös ilman rekisteröitynyttä yhdistystä taustallaan, mutta erityisesti, kun projektissa liikkuu rahaa tai tarvitaan järjestön tuomaa jatkuvuutta tai auktoriteettia esimerkiksi tilavarauksiin, seurasta voi olla paljonkin hyötyä. Historia kertoo, etteivät valtakunnalliset seurat Suomen roolipeliskenessä ole ongelmattomia perustaa ja ylläpitää – vastahan Suomen Liveroolipelaajat ry:tä esitettiin kuopattavaksi.

Tällaisen projektin epäilijöitäkin tietenkin siis riittää. Heille, jotka uskovat tämän seuran kaatuvan muiden lailla, on SRS:n puuhatiimillä selvä vastaus: hyödyllisiä varoituksia ja neuvoja otetaan vastaan, mutta maailmanlopun povauksia ei. SRS:n visio eroaa muista aiemmista yrityksistä, mutta historiasta otamme parhaamme mukaan oppia.

Tärkein hyöty, jonka itselleni seurasta näen on verkostoitumisen mahdollistaminen omaa pelipöytää kauemmas kurkottavien kiinnostuneiden ja Suomen roolipeliskenelle jo nyt tärkeitä projekteja tekevien kanssa. En itsekään tunne kovin monia skeneaktiiveja kuin hädin tuskin nimeltä, mutta esimerkiksi a-conissa oli mahtavaa päästä vaihtamaan ajatuksia niin monien, erityisesti pöytäroolipeliharrastuksesta omaa pelipöytää laajemmin kiinnostuneiden tyypin kanssa.

Tule mukaan!

Suomen roolipeliseuran perustamiskokous ja ensimmäinen vuosikokous suunnitteluineen järjestetään 2.–4. kesäkuuta (perustamiskokous la 3.6.). SRS haluaa yhdistää skeneaktiiveja niin pöytäroolipeli- kuin larpskenestä sekä kaikista muistakin roolipelaamisen muodoista. Kokonaisen viikonlopun pyhittäminen perustamiselle mahdollistuu järjestämällä tapahtuma Sonkajärvellä seuran valmisteluryhmän jäsenen omistamissa tiloissa. Paikalle on näin saatu järjestettyä ilmainen yöpymismahdollisuus. Julkisilla saapuville järjestetään kuljetus Iisalmen bussi- tai juna-asemalta.

Viikonlopun ohjelmassa on paitsi yhdistyksen varsinaista suunnittelua ja itse perustaminen, myös aikaa vapaamuotoiseen muihin skeneaktiiveihin ja kiinnostuneisiin tutustumiseen sekä tietenkin myös pelaamiseen. Mitään virallista skeneaktiivin korvamerkintää ei mukaan tulemiseen vaadita, vaan kokoukseen kannattaa rohkeasti ilmoittautua, ja paikalle kannattaa tulla, jos kuvatun kuuloisen seuran toimintaan lähteminen kiinnostaa.

Lisää tietoa Suomen roolipeliseurasta löytyy seuran nettisivuilta, joilta löytyy myös kommentointimahdollisuuksilla seuran sääntö–  ja toimintasuunnitelmaluonnokset sekä tarkempaa tietoa perustamisviikonlopun käytännön asioista. SRS:n Facebook-sivua seuraamalla kuulet seuran kuulumiset nopeiten ja suoraan mukaan seuran valmisteluryhmän keskusteluun pääset seuran omalla discord-kanavalla. Perustamiskokoukseen voi ilmoittautua etukäteen tällä lomakkeella, ja sinne ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet!

SRS:n valmisteluryhmä ottaa myös vastaan vapaamuotoisia terveisiä ja lausuntoja perustamiskokouksessa luettavaksi. Viestejä voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen suomenroolipeliseura@gmail.com. Ropeconissa SRS esittäytyy myös, ja vaikka seuran hallitus ehkä onkin jo valittu ja järjestäytynyt, siellä seuran toimintaan ehtii vielä hyvin lähteä mukaan.