Luovan Kirjoittajan TyökirjaKirjoittaja: John Gillard
Julkaisija: Art House, Helsinki, 2015
Suomentanut Urpu Strellman, suomenkieliset kirjailijat ja harjoitteet Jani Saxell

Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut kirjan kirjoittamisesta, kenties jo ryhtynyt tuumasta toimeen? Liian usein suunnitelmat ja haaveet jäävät kesken, sillä kirjoittaminen ei ole helppoa ja työn määrä saattaa yllättää. Hienot lauseet latistuvat paperilla jäljitelmiksi eikä sitä “omaa ääntä” tunnu löytyvän. Toisinaan taas elämän realiteetit pistävät kampoihin hyvästä yrityksestä huolimatta. Pitkään ja hartaasti kirjoitettu kirjan tekele jää vain kesken, eikä tekstiin enää pääse tauon jälkeen kiinni. Plim, taas tuli instasta hauska kuvapostaus.

Oma akilleen kantapääni on kirjoitusrutiinin puuttuminen. Tämä ilmenee niin, että kun vihdoin jotain ryhdyn kirjoittamaan, on tekstin laatu karmaisevaa, eikä lauseita tahdo tulla. Aivot ja mielikuvitus tuntuvat olevan jumissa. Tuttua monelle, arvaan. Kirjoitusharrastukseni sai hyvän alun avoimen yliopiston kirjoittajakursseista, joissa kirjoitettiin ja annettiin toisille palautetta paljon. Kävimme läpi esseen kirjoittamista, runoja, draamaa, lyhytproosaa ja niin edespäin. Kannatan suuresti kirjoituskurssien käymistä!

Toinen tapa, jolla olen saanut käsikirjoitustani edistettyä, on Nanowrimo lokakuussa ja Camp Nanowrimo huhtikuussa. Näiden tempausten tarkoituksena on kirjoittaa yhden kuukauden ajan tietyn tavoitteen verran tekstiä; Nanossa se on 50 000 sanaa, Campissä tavoitteen voi asettaa itse. Palkinto on se, että sinulla on tavoitteen verran tekstiä enemmän kuin ennen. Tapahtuman sponsoreilla saattaa olla “voittajille” tarjolla alennuksia tai vastaavaa. Olen osallistunut useana vuonna erityisesti Camppiin ja niin teen myös tänä vuonna. Vaikka tavoite asetetaan itse, en ole koskaan vielä voittanut *doh* mutta kuukauden jälkeen minulla on ollut 7000 sanaa pitempi kässäri. Campiin ehtii mainiosti mukaan, ja suomi-foorumilla voi pyytää pääsyä suomenkieliseen kirjoitusryhmään (eli Mökkiin eli Cabiniin).

Vaikka tällaiseen tempaukseen osallistuisi, se ei poista sitä totuutta, että kirjoittaa pitäisi ja se tuntuu hankalalta. Tähän rakoon iskee Luovan kirjoittajan työkirja. Se sisältää 20 kirjailijaesittelyä, joissa kerrotaan kirjailijan tyylilaji ja keskeiset teokset. Siinä käydään läpi myös tämän kirjailijan erityispiirteet ja/tai merkitys kirjallisuudelle. Kirjoitusharjoitukset konkretisoivat sen, mitä voimme oppia tältä kirjailijalta. Työkirja alkaa James Joycen esittelyllä ja jatkaa Virginia Woolfiin. He kumpikin edustavat tajunnanvirtatekniikkaa, jossa kerrontaa rikkovat sisäinen monologi ja henkilöhahmojen ajatukset. Virginia Woolfista oli nostettu esiin myös taitavasti käytetyt näkökulmat. Vastaavat harjoitukset liittyvät näihin seikkoihin.

Kirjailijoita on mukana eri tyylilajeista ja aikakausilta, esimerkiksi nykykirjailijoista Margaret Atwood (spekulatiivinen fiktio) ja Stephen King (kauhu, scifi). Suomalaisista on mukana Katja Kettu ja Anja Snellman. Alkuperäisteos on englanninkielinen, joten suomalaiset osuudet on lisätty kustantajan toimesta. Kirjoitusharjoituksia, jotka on tarkoitus kirjoittaa käsin *gasp*, on yhteensä 70 ja niiden tekemistä varten on kirjaan tehty viivoitettua tilaa. Käsin kirjoittamisen syynä on ehkä se, että se aktivoi aivoja paremmin kuin tietokoneella naputtelu. Harjoitukset ovat todella monipuolisia ja hyvin erilaisia keskenään.

Kävin läpi Luovan kirjoittajan työkirjasta monipuolisesti eri harjoitteita, poimien niitä, joista erityisesti minulle on hyötyä. Osa tehtävistä oli kerronnallisia harjoitteita, mutta mukana oli myös sanaleikkejä sekä juonen ja henkilöhahmojen suunnittelua. Suosittelen kaikkien tehtävien tekemistä, tai ainakin niiden yrittämistä. Tehtävien tekemiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Kirjassa on jätetty varsin runsaasti tilaa tehtäville, mikä samalla asettaa tekstin pituudelle raamit. Rivien välit olivat aika kapeat, ja kun käsialani on varsin suurta ja lennokasta, päädyin tekemään tehtävät erilliseen vihkoon (myös kirjan sivuille kirjoittaminen tuntui väärältä ajatukselta). Samalla huomasin, että vaikka olen sitä ikäluokkaa, joka on joutunut kirjoittamaan todella paljon käsin — siis todella paljon, niin onpa vain tämäkin taito ruostunut, ja käsi väsyi yllättävän nopeasti. Nykyisin käsin ei tarvitse kirjoittaa kuin ostoslistoja markettiin ja heippalappuja taloyhtiön ilmoitustaululle.

Erityisesti mieleen tehtävistä jäi taustatyötehtävä (s.112, kirjailija Anja Snellman). Monelle voi tulla yllätyksenä, miten paljon työtä vaatii yksityiskohtien saaminen kuntoon. Oma kirjoittamiseni on pysähtynyt monesti siihen, kun on täytynyt googlailla milloin mitäkin. Esimerkiksi mikä vuosikerta Beaujolais-viineistä oli hyvä ja huono, ja tässä vaiheessa kaduttaa, että tein sivuhenkilöstä viinien harrastajan(!). Taustatyötehtävässä oli tarkoitus valita erityisalan tai kulttuuripiirin tuntemusta vaativa aihe ja tehdä suunnitelma, miten taustatyö tulisi tehdä, esimerkiksi ketä haastatella, mitä kirjallisia lähteitä on saatavilla ja niin edelleen. Erittäin hyödyllinen tehtävä. Vielä parempi on, jos pystyt ujuttamaan tehtävän koskemaan juuri käsillä olevaan kirjoitusprojektiasi.

Toinen hyvä esimerkki tehtävistä tulee heti kärkeen Virginia Woolfin kappaleessa. Näkökulma-tehtävässä (s. 18) on tarkoitus kirjoittaa kolme versiota samasta tapahtumasta. Tämän tehtävän oppia voi hyödyntää suoraan omaan kirjoittamiseen. Joskus vastaan tulee hankala kohtaus, johon ei saa minkäänlaista otetta. Tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä näkökulma-harjoitus, eli kirjoittaa hankala kohtaus kolmesta eri näkökulmasta. Se voi olla eri ihmisten näkökulmasta, tai eri kerrontatyylien näkökulmasta (esim. minä-muoto, 3. persoona kaikkitietävä ja 3. persoona epäluotettava). Vaikka lopputuloksia ei koskaan käyttäisi lopullisessa käsikirjoituksessaan, voi harjoituksen kautta löytyä ratkaisu ongelmalliseen kohtaan.

Perinteistä kirjoituskurssien ja -oppaiden antia edustaa Stephen Kingin osuus (s. 154). King antaa neuvoja kirjoittamiseen omassa elämäkerrassaan “Kirjoittamisesta” ja haastatteluissa, joita löytyy netistä runsaasti. Harjoitukset keskittyvät juonen rakenteeseen ja ideointiin eli tarinan kerronnan perusteisiin. Hyviä harjoituksia, mutta itse viehätyin enemmän vertauskuvien (s. 146, s.166), tekstin rytmityksen ja tiiviin ilmaisun tehtävistä (s. 46-51). Näillä harjoituksilla on vaikutusta omaan kirjoittamiseen erityisesti tekstin muokkaus- ja hiontavaiheessa.

Kirja sopii periaatteessa kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Vaikka olen lukenut monipuolisesti ja tehnyt vastaavia harjoitteita eri kirjoituskursseilla, olisin kaivannut enemmän esimerkkejä. Liian usein tuli mieleen, että olisinpa lukenut jotain tältä kirjailijalta (mikä tietysti itsessään ei ole huono ajatus). Jäin myös miettimään, että avautuuko aivan aloittelijalle, mitä tehtävissä tarkoitus tehdä. Tehtäviä voi siis tehdä väärin, mutta toisaalta onko tuolla käytännössä merkitystä? Kirjoittaminen on siitä hieno harrastus, ettei ole yhtä oikeaa tapaa harrastaa sitä.

Kirjasta on saatu arvostelukappale kustantajalta.