Hood-roolipeli on viime vuonna ilmestynyt Jukka Sorsan roolipeli, joka nimensä mukaisesti sijoittuu Robin Hood -tarinoiden ja -elokuvien maailmaan, jossa iloiset veikot ja muut kapinalliset ovat ikuisesti tukkanuottasilla sheriffin kanssa. Koska peli on suunnattu (myös) lapsille tai koko perheille (ikäsuositus takakannessa on 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille), kyse on tunnelmaltaan pääosin nimenomaan leppoisasta kisailusta ja puhdasotsaisesta seikkailusta, vaikka välillä joku joudutaankin pelastamaan ihan hirsipuusta asti. Pelaajat voivat toiveistaan riippuen pelata joko itse Robin Hoodia ja muita tunnettuja henkilöitä (Pikku-John, Marian, Veli Tuck jne.), tai kokonaan itse luomiaan hahmoja.

Pelikirjassa ja pelisäännöissä on pyritty panostamaan yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. 56-sivuinen, paksun sarjakuvalehden kokoinen (ja vähän näköinenkin) pehmeäkantinen kirja kuvaa ensin esimerkkien kautta roolipelaamisen perusideaa, esittelee sitten hahmonluonnin perusteet ja käy varsinaiset pelisäännöt läpi 10 melko väljästi taitetussa sivussa. Kirjan loppuosa sisältää seikkailun ja kuvaa tiiviisti pelin maailmaa, keskiajan Englantia.

Hood-roolipeli käyttää 20-sivuisia noppia.

Hood-roolipeli käyttää 20-sivuisia noppia.

Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset perusidealtaan. Jokaisella hahmolla on kolme perusominaisuutta: huimapäisyys, lujahermoisuus ja nokkeluus, joista kunkin arvo asettuu välille 1-5. Lisäksi pelissä on kymmenen taitoa, esimerkiksi taistelu, erätaito, salavihkaisuus ja kirjaviisaus. Taidoissa pisteitä voi olla 1-10, aloittelevilla hahmoilla kuitenkin korkeintaan 5. Pelissä käytetään 20-sivuisia noppia. Pelaaja laskee yhteen ominaisuuden ja taidon arvon, esimerkiksi nokkeluuden ja erätaidon. Jos ominaisuus ja taito ovat yhteensä esimerkiksi seitsemän, pelaaja pyrkii saamaan 20-sivuisella nopalla 7 tai vähemmän onnistuakseen. Tätä lukua nimitetään kohdeluvuksi. Pelaajalla on kuitenkin käytössään omalla vuorollaan 5 toimintonoppaa, joista voi kohdeluvun suuruudesta sekä pelaajan toiveista riippuen jakaa useampaan eri toimintoon. Koska tavoitteena on leppoisa seikkailumeininki eikä sankareille saa käydä liian huonosti, vastustajilla eli sivuhahmoilla on käytössään vain yksi toimintonoppa.

Lisäksi mukana on yksinkertaiset ase- ja panssarisäännöt eli listat eri aseista ja panssarityypeistä ja niiden aiheuttamista vahingoista sekä suoja-arvoista. Säännöt pyrkivät yksinkertaisuuden ohella elokuvakerrontaa muistuttavaan kinemaattisuuteen ja usein kuvauksissakin verrataan pelin tapahtumia elokuviin.
 

Nörttityttönäkökulmaa

Nörttityttönäkökulmasta peliä lukiessa huomio kiinnittyy helposti sukupuolikysymyksiin ja siihen, miten nais- ja tyttöpelaajat on huomioitu. Hahmonluontiosiossa listataan paljon myös naisten nimiä ja esitetään esimerkkeinä hahmokonsepteista useita naispuolisia ja sukupuolineutraaleita hahmokonsepteja. Tästä voi antaa pisteitä. Hieman valitettavasti kuitenkin peliesimerkissä (s. 6-7) kaikki pelaajat ovat miehiä. Ymmärrän kyllä, että nämä on nimetty pelin suunnittelijoiden mukaan, mutta esimerkeillä voi olla yllättävän suuri voima, ja etenkin kirjan nuoren kohdeyleisön kannalta olisi mukavaa, että roolipelaaminen esitettäisiin kaikkiin sukupuoliin kuuluville nuorille luontevana harrasteena.

Vaikka tosiaan hahmokonsepteissa on mukana myös naisia, jälleen hahmon kontaktien luomista esittelevissä esimerkeissä kaikki hahmot ja nimetyt sivuhenkilöt samoin ovat miehiä. Kuvituksessakin miesvoittoinen linja jatkuu ja ainoat kuvatut naiset ovat Robin Hoodin rakastettu Marian sekä kuningatar Eleonoora Akvitanialainen. Olisin vähän kaivannut ainakin jotakin sellaista toiminnallista kuvaa, jossa olisi ollut selvästi naishahmo mukana.
 

Lapset ja lapsenmieliset pelaamassa

hood_kansiPelikirja sisältään lyhyen, yhdessä illassa pelattavaksi tarkoitetun seikkailun. Koska halusin testata roolipelin vetämistä lapsiporukalle muutenkin, vedin sen erään tapahtuman yhteydessä lapsijoukolle. Lapsia oli peräti kuusi kappaletta, koska en halunnut jättää ketään innokasta ulkopuolelle, ja tämä osoittautui jonkinlaiseksi haasteeksi, etenkin kun roolipelaaminen oli niin mielenkiintoista ja jännittävää, että oman vuoron odottaminen oli varsin vaikeaa… Lisäksi mukana oli yksi aikuinen pelaamassa omaa hahmoaan, mikä olikin sikäli toimiva strategia, että hän näytti esimerkkiä pelaamisesta aiemmalta roolipelikokemukseltaan vaihtelevalle lapsijoukolle, sekä sai pelin sisällä tapahtumia vietyä eteenpäin silloin, kun nuoret pelaajat eivät päässet yksimielisyyteen siitä, mitä kannattaisi tehdä.

En kuvaile nyt tässä seikkailun sisältöä yksityiskohtaisemmin, mutta totean, että kyseessä oli toimiva ja roolipelaamista aloittelevillekin sopivan suoraviivainen seikkailu, jonka lopussa pohjustetaan jo jatkoakin. Seikkailu toimii joko itsenäisesti tai kampanjan aloituksena. Aloitusskenaarion tarinaa jatkavan jatkoseikkailun luvataan tulevan ladattavaksi pelin kotisivuille. Ainakaan tätä kirjoittaessa se ei kuitenkaan vielä siellä ole, vaan ilmeisesti ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Sitä odotellessa voi suunnitella omia seikkailuita ja kampanjoita. Kirjan lopussa annetaan erilaisia lähtötilanneideoita omiin seikkailutarinoihin sekä joitakin aineksia laajempaan, hallitsijoiden ja aatelisten valtajuonitteluun liittyvään kampanjaan.
 

Lopuksi

Hood on onnistunut esimerkki siitä, kuinka paljon on saatu pieneen tilaan: johdatus roolipelaamiseen, säännöt, seikkailu ja pelinjohtajan ohjeistusta. Robin Hoodin seikkailut ovat sekä nuoremmille että vanhemmille pääosin tuttu peliympäristö, johon on helppo päästä mukaan ja joka tarjoaa aineksia sekä kepeämpiin veijaritarinoihin että synkempiin valtajuonitteluun keskittyviin tarinoihin. Populaarikulttuurin Robin Hood -tarinat ovat toki paljolti miesporukan ympärille keskittyviä; hieman sääli, että vaivaa on nähty myös naishahmokonseptien miettimisessä, mutta esimerkeissä naishahmot ja -pelaajat eivät juuri pääse esiin. Kokonaisuutena peli toimii hyvin koko perheen roolipelinä, joskin voi olla, että parhaiten peli pääsee käyntiin, jos pelinjohtajalla on jo vähän aiempaakin kokemusta aiheesta.