En ihan tarkkaan muista milloin ensimmäisen kerran kuulin Terry GillIamin The Man who killed Don Quixote-elokuvaprojektista, mutta tuntuu, että siitä olisi ikuisuus.  Gilliamin elokuvia on tullut katsottua innolla sieltä 1980-luvulta asti ja ne ovat aina odottamisen arvoisia tapauksia. Tai ainakin useimmiten.

 

gilliam (497x640)

Terry Gilliamin omaelämäkerta Gilliamesque. Kuva:Katja Argillander

Terry Gilliamin elokuvissa parasta on tyyli ja omaperäisyys. Hänen elokuvansa ovat sellaista tajunnanvirtaa, että niissä ei aina meinaa pysyä perässä. Vaikka en vieläkään ole ihan varma, mistä Brazil-elokuvassa on kyse, silti se on mielettömän hieno elokuva. Gilliamin elokuvat ovat yhdistelmä fantasiaa, mustaa huumoria ja filosofisia pohdintoja maailman menosta. Terry Gilliam on yksi niitä ohjaajia, jota eivät isot studiot ja tuottajat määräile. Hän pitää tiukasti kiinni persoonallisesta tyylistään. Silläkin ehdolla, että elokuvien tuotannot ovat välillä haastaviakin projekteja.

 

Gilliam kehitteli The Man who killed Don Quixote -elokuvaa jo 90-luvulla. Käsikirjoituksen hän teki yhdessä Toni Grisonin kanssa. Tarina perustui löyhästi  Miguel De Cervantesin alkuperäisteokseen. Elokuvan oli tarkoitus olla jonkinlainen aikamatkailuseikkailu nykypäivän Lontoon ja 1800-luvun La Manchan välillä. Kuvaukset käynnistyivät vuonna 2000 Espanjassa ja tuolloin pääosia esittivät Johnny Depp ja Jean Rocherford. Kuvauksissa oli heti ongelmia. Rajuilma tuhosi lavasteet ja tekniikkaa. Kuvauspaikka sattui olemaan lähellä lentotukikohtaa, joten lentokoneet häiritsivät kuvauksia. Lisäksi Jean Rocherford loukkaantui ja sairastui vakavasti sekä joutui keskeyttämään kuvaukset. Lopuksi budjetti ylittyi sen verran, että vakuutusyhtiön kanssa tuli ongelmia ja kuvaukset oli pakko keskeyttää.

 

gilliam2 (453x640)

Lost in La Mancha DVD:n kansi. Kuva: Katja Argillander

Tästä ei elokuvaa syntynyt, mutta sen sijaan syntyi dokumentti Lost in La Mancha. Dokumentin tekijöiden Keith Fultonin ja Louis Pepen edellinen elokuva  The Hamster Factory oli dokumentti Gilliamin 12  Apinaa -elokuvan tekemisestä.  Lost in La Mancha on mielenkiintoinen, mutta samalla jokseenkin masentava elokuva siitä, kun kaikki menee pieleen. Sehän kertoo siitä, mitä elokuvien teko voi olla pahimmillaan. Gilliam kertoo Gilliamesque-kirjassaan, että kuvauksissa tilanne oli niin huono, että jopa Fulton ja Pepe meinasivat jossain vaiheessa luovuttaa ja pistää pillit pussiin. Mutta hyvä, että edes dokumentti lopulta saatiin tehtyä. Ja nythän se melkein ansaitsisi jatko-osan. Mutta tietääkseni sellaista ei ole tekeillä.

 

Seuraavan kerran Don Quixote-elokuvan jatkamista suunniteltiin 2000-luvulla useamman kerran, mutta nämäkään yritykset eivät  tuottanut tulosta. Pääosaan oli kaavailtu mm. Robert Duvallia, Gerard Depardieuta ja John Hurtia. Gilliam teki samaan aikaan muita elokuvia kuten loistavat Tideland ja The Imaginarium of Dr Parnassus sekä vähemmän loistavat Grimmin Veljekset ja Zero Theorem. Aina välillä on kuulunut huhuja, että Don Quixote -elokuva olisi sittenkin etenemässä. Mutta yleensä hyvät uutiset saivat jonkin ajan päästä huonon lopun.

 

Don_Quixote_and_Sancho_Panza_by_Jules_David (460x569)

Jules David: Don Quixote and Sancho Panza, via Wikimedia Commons

Viimeksi viime keväänä kuului jälleen hyviä ja lupaavia uutisia, kun Terry Gilliam ilmoitti Cannesin festivaaleilla, että elokuvan tuotannon on jälleen määrä käynnistyä syksyllä ja tällä kertaa ihan oikeasti. Näyttelijävalinnatkin oli tehty. Pääosassa olisivat Adam Driver ja Michael Palin.  Vielä syksyllä kaikki näytti hyvältä ja kuvausten oli tarkoitus alkaa. Mutta juuri ennen kuvauksia tuottaja oli tehnyt oharit ja rahoitus oli jäänyt saamatta.

 

Marraskuussa Disney ilmoitti, että se aikoo tuottaa oman Don Quixote -elokuvan. Elokuvan pääosaan on palkattu, kukas muukaan kuin Johnny Depp. Voin kuvitella, että Disneyn versio on aika kaukana Gilliamin visioista. Terry Gilliam on haastatteluissa sanonut, että Don Quixote on hänelle vähän kuin pakkomielle ja ajatus, josta hän ei pääse eroon, ennenkuin on saanut sen tehtyä. Ehkä meillä on siis vielä toivoa elokuvan suhteen. Toivottavasti, koska se on elokuva, jonka oikeasti haluaisin vielä joku päivä nähdä.