iso-kiltti-jatti

Olen lukenut lapsena Roald Dahlin kirjoja hyvin vähän, vain kolme niistä. Kuitenkin olin pitänyt niistä kaikista. Olen ottanut tänä vuonna vahinkoa takaisin, sillä Roald Dahlin syntymästä tulee 13.9. kuluneeksi sata vuotta. Iso kiltti jätti kuului niihin Dahlin teoksiin, joita en ollut lukenut lapsena – tuolloin painoksia ei löytynyt kirjakaupoista, enkä vielä tajunnut hyödyntää erityisemmin kirjaston palveluita. Moni on kehunut kirjaa ja tarina kiinnosti minua muutenkin, joten pakkohan minun oli perehtyä tähänkin teokseen.

Orpokodissa asuva Sohvi ei saa yöllä unta ja kurkistaa ikkunasta. Hän ei ole uskoa silmiään nähdessään suuren jättiläisen. Sohvin suureksi kauhuksi jättiläinen näkee hänet ja vie tytön mennessään. Jättiläinen osoittautuu kuitenkin hyväntahtoiseksi yksilöksi, joka ei syö ihmisparsoja, joiksi jätti ihmisiä kutsuu. Tyttö ja IKJ ystävystyvät, mutta huolta aiheuttavat muut jättiläiset, jotka ovat häijyjä ja ihmisiä syövää sorttia. Odottamattomat ystävykset päättävät kehitellä suunnitelman ongelman ratkaisemiseksi.

Vaikken kuulukaan teoksen pääasialliseen kohderyhmään, tarina vei minut mennessään. Kirjan päähenkilöt voittivat minut puolelleen hyvin nopeasti – erityisen paljon pidin Isosta kiltistä jätistä, jonka puhetapa on erittäin mielenkiintoinen. Hahmon sanasto on täynnä sananmuunnoksista sekä hänen itse keksimistään sanoista koostuvia sanaleikkejä. Tuomas Nevanlinnan suomennos tekee minuun suuren vaikutuksen, sillä toisen kielen sanakikkailujen kääntäminen ei ole suinkaan helppo tehtävä. Nevanlinna on muokannut myös tarinaa jonkin verran sovittaakseen sen paremmin suomalaisten lukijoiden maailmaan: Sohvi on Iso-Britannian sijaan Suomesta ja Jättimaasta matkataan Helsinkiin, ei Lontooseen, näin muutaman esimerkin mainitakseni.

Iso kiltti jätti on hellyyttävä hyvän mielen kirja, joka viihdyttää aikuistakin lukijaa. Dahlin lastenkirjat ovat oiva sekoitus hullunkurisuutta, vakavuutta ja hyväntuulisuutta, eikä tämä teos ole poikkeus. Kirjaa lukiessani aloin toivoa, että olisin löytänyt teoksen jo lapsena, sillä olisin varmasti pitänyt siitä jo silloin – mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Sain kirjasta arvostelukappaleen kustantajalta.