© Disney

© Disney

Kevään kenties odotetuin Marvel-elokuva Captain America – Civil War sai Suomen ensi-iltansa (päivämäärä), ja internet on jo pitkään sitä ennen kuhissut kannanottoja hashtageilla #TeamIronMan ja #TeamCaptain. Nörttitytöt hyppäsin hypejunan kyytiin, ja keräsi kirjoittajiltaan fiiliksiä elokuvasta.

 

Marvel-elokuvaa menee katsomaan tietyillä ennakko-odotuksilla: toimintaa, räiskettä, onelinereita ja Stan Leen pakollinen cameo. Edelliset Captain America -elokuvat ovat itsellä jääneet valitettavasti lähinnä sivusilmällä katsotuiksi ajanvietteiksi, mutta Avengersit on tullut katsottua elokuvateatterin penkiltä.

Captain America on hahmona itselleni aika vieras, ja huomasin että oma Marvel-taustani satunnaisten sarjakuvien lukijana ei ihan nyt riittänyt. Elokuvassa uutena hahmona esitelty Black Panther oli hahmona tyylikäs ja hienosti toteutettu, mutta jäi vähän ontoksi kun hahmon taustat eivät itselle olleet valmiiksi tutut. Pitäisi selkeästi lukea muutakin kuin Deadpoolia…

Elokuvan ensimmäinen puolikas oli pahimmillaan pitkäveteinen ja jopa paikoitellen tylsä, mutta loppupuolikas menikin sitten yhdessä hujauksessa. Avengers-elokuvista tuttu hengästyttävän nopea kuvaus- ja leikkaustyyli piti tässäkin elokuvassa pintansa, ja välillä joutui oikeasti pinnistelemään pysyäkseen kartalla siitä, kuka veti ja ketä turpaan.

Mutta en valita. Elokuva jäi loppujen lopuksi viihteellisen puolelle, ja jatkoa odottaa innolla uusien hahmojen syventämisen kantilta.

Ja vaikka kuinka yrittivät elokuvan aikana käännyttää, Team Iron Man 4ever.

  • Minna Kekkonen

 

Kapteenin joukkueessa: Falcon, Ant Man, Hawkeye, Captain America, Scarlett Witch ja Winter Soldier © Disney

Kapteenin joukkueessa: Falcon, Ant Man, Hawkeye, Captain America, Scarlett Witch ja Winter Soldier
© Disney

Minulle Captain America on ollut aina Marvel-maailman heikoin lenkki.  Hahmona Captain America on hieman tylsä ja aikaisemmat Captain America-elokuvat eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Odotukset Civil War- elokuvan suhteen eivät siis olleet kovin korkealla. Alku olikin hieman hitaanlainen, kun elokuvassa keskityttiin liikaa puheeseen ja politikointiin. Mutta sitten kun vihdoin päästiin asiaan, eli actioniin, niin sehän olikin sitten menoa. Vanhat tutut hahmot olivat saaneet rinnalleen uusia supersankareita, jotka onnistuivat varastamaan koko shown. Ja se showhan oli ihan huippua. Loppujen lopuksi Civil War on onnistunut elokuva lajissaan ja minun Marvel-asteikolla sijoittuu sinne keskitason paremmalle puolelle. Täytyy myös tunnustaa, että jos ennen elokuvaa olin Iron Manin kannattaja, niin Civil Warin tapahtumat ja henkilöt saivat minut sittenkin lopulta TeamCap-ryhmän puolelle.

  • Katja Argillander:

 

Iron Manin joukkuessa: Black Panther, Vision, Iron Man, Black Widow ja Warmachine © Disney

Iron Manin joukkuessa: Black Panther, Vision, Iron Man, Black Widow ja Warmachine
© Disney

Täytyy tunnustaa, että tämä elokuva ei vakuuttanut minua ollenkaan. Ekalla puoliskolla toimintakohtausten aikaan teki mieli ottaa nokkaunet, dialogi ei huvittanut, ristiriidan pohjustus ei oikein tuntunut Civil War -nimen arvoiselta… jos elokuva on hauska, typerä juoni ei niin haittaa, mutta tämä ei ollut edes hauska! Draama tuntui osittain päälleliimatulta ja hahmoista välitin vain satunnaisesti (muutaman kerran erityisesti loppupuolella heräsin tunteeseen, että ai tästäkö tässä leffassa on kyse, mutta nekin valaistumisen hetket sammuivat nopeasti).

Muuten olen tykännyt Avengers- ja Captain America -elokuvista, mutta en ole lukenut sarjakuvia, ja ehkä se oli tässä kompastuskivenä: hahmot eivät olleet minulle tarpeeksi tuttuja. Moni sarjisfani on kehunut leffan viihdyttävyyttä.

Kuvaavaa on, että menin samoihin aikoihin katsomaan Batman vs. Supermanin, jota on haukuttu joka puolella, ja se tuntui minusta paremmalta leffalta. (Toki asiaan vaikuttivat alhaiset odotukseni.) Molemmissa elokuvissa käsitellään sitä, miten olisi oikein toimia, kun on supervoimia ja maailma tarvitsee toisaalta pelastamista, mutta toisaalta voimia tulee helposti käyttäneeksi väärin. Civil Warissa tämä ei sentään ollut surkuhupaisasti vain länsimaisten valkoisten miesten ongelma. Marvel siivoaa kyllä koko ajan osan naishahmoistaan piiloon, mutta sentään Civil Warissa on sekä Scarlet Witch että Black Widow. Miehissä on myös ilahduttavan paljon muita kuin valkoihoisia.

Leffa herätti kyllä ajattelemaan sitä, miten suurelta osin voisi sanoa, että minulla itsellänikin on supervoimia (eli etuoikeutettu asema), jota käytän osaksi väärin – mutta toivottavasti osittain hyväänkin.

  • Soile Kontio

 

Kapteenin ja Talvisotilaan ystävyyttä kaikki eivät katso hyvällä. © Disney

Kapteenin ja Talvisotilaan ystävyyttä kaikki eivät katso hyvällä.
© Disney

Odotin Civil Waria innolla, välttelin spoilereita mutta katsoin trailerit hartaasti. Ensi-ilta viikolla sitten sain innosta pihkuen jollain kieroilulla jo Marvel-leffauniversumiin kyllästyneen puolisoni raahattua elokuviin. Marvelistipariskuntana harjoitimme ennen saliin astumista jo tutuksi käynyttä “nyt ei sitten vertailla sarjiksiin” -mantraamme. Ja eipä sitä kannatakaan.

Olo oli kuin olisi lukenut suomennettua Marvelia pahimmillaan – siis joka neljännen sivun jälkeen vaihdetaan lähdelehteä, välistä puuttuu kymmenittäin sivuja ja kaikki mielenkiintoiset tapahtumat selitetään Rmäen tai Kmäen palstan takanurkassa. Sama vaivasi myös aikanaan X-Men Origins: Wolverine -leffaa. Juonesta ei voi juuri puhua, niin täynnä reikiä ja epäloogisuuksia se oli, mutta suomennetun sarjakuvan fani on tottunut täyttämään aukot. Jos yllättäen olisin pienenä marvelistina saanut käsiini alkuperäislehtiä, olisin saattanut pitää niitä pitkästyttävämpinä kuin nopeatempoiset suomennetut versiot joissa muutaman lehden välein tapahtuu aina jotain todella päräyttävää eikä “fillerijaksoista” todellakaan tarvinnut kitistä.

Elokuvateatterissa hihkuin innokkaimmillani taistelukohtausten aikana kun taas sarjiksia lukiessa toivoisin lisää tietoa hahmojen taustoista ja juonista. Ehkä kyse on vain elokuvan ja sarjakuvan eroista, mutta ehkä erityisesti siitä, että leffojen hahmot ovat jo ennestään hyvin tuttuja. Sarjiksissahan on nähty montaa eri versiota esimerkiksi Kapusta tai Rautamiehestä, mutta hahmojen radikaaleissakin uusissa toisinnoissa on tietyt samat juuret: Tonyllä on aina taustalla etuoikeutetun ihmisen ahdistusta ja Kapu on aina … no, kapu: vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleva paladiini. Kuvittelisin että sarjiksia vähemmän lukenut saattaisi kaivata paljon enemmän taustoitusta esimerkiksi Mustalle Pantterille. Me vanhat marvelistit vain hykertelimme tyytyväisinä pienille viittauksille vanhan tutun hahmon taustaasta.

Leffa lunasti odotukseni: se oli nopeatempoista, hauskaa ja suurien tunteiden supersankariräiskintää ja Kostajaremmiin saatiin hyvä määrä uusia kivoja tyyppejä. Toimivaa juonta, kehittyviä hahmoja tai muuta älyllistä meriittiä en Marvel-leffoilta juuri odota: uskon ettei elokuvien saralla vielä pitkään aikaan uskalleta seurata sarjakuvissa nähtyjä edistyksellisempiä linjoja http://marvel.com/news/comics/22875/marvel_proudly_presents_thor . Ehkä vielä joskus, mutta nyt leffat ovat vain viihdyttäviä välikevennyksiä sarjisten mielenkiintoisempien juonikuvioiden seurailulle.

  • Nuppu Soanjärvi

 

Civil Warin taistelupari, kumman puolella olet? © Disney

Civil Warin taistelupari, kumman puolella olet?
© Disney

Menin katsomaan elokuvaa ilman mitään odotuksia. Olin jopa vähän valmistautunut pettymään, sillä Avengers 2 oli mielestäni todella turha. Pyrinkin jättämään Civil Warin kaikki arvostelut lukematta ja trailerit katsomatta, jotta en kehittäisi mitään ennakkomielikuvia. Tältä pohjalta päädyin sitten pitämään elokuvasta. Toiminta oli kaunista, ja mielestäni sankareiden henkilökemiat olivat mielenkiintoista seurattavaa. Eettinen pohdinta siitä, kenellä on oikeus käyttää supervoimia, miten ja missä tilanteessa, olisi ansainnut lisää tilaa ja syvyyttä, samoin Buckyn, Rogersin ja Starkin välinen kolmiodraama, joka mielestäni oli tarinana huomattavasti mielenkiintoisempi kuin päälle liimattu poliittinen vääntö.

Pidin erityisesti siitä, millainen Hämähäkkimies Civil Warissa esiteltiin. Tom Holland vetää voimistaan yhtäaikaa hämentyneen ja innostuneen teinipojan roolin uskomattoman hyvin. Itselleni täysin tuntemattoman Mustan Pantterin elokuva alkoi tämän pohjalta myös kiinnostaa huomattavasti enemmän. Kaikista eniten tosin haluaisin nähdä Winter Soldierin tarinan kerrottuna hänen omasta näkökulmastaan, mutta sitä ei näillä näkymin taida olla tulossa.

Eihän tämä mikään täydellinen leffa ollut, ei toki. Kaksi tuntia rakennettu konflikti ratkesi lopulta vähän turhan helposti, ja muutamien hahmojen ratkaisut tuntuivat jotenkin sopimattomilta ja todella heppoisesti perustelluilta. Kapteeni Amerikan/Steve Rogersin hauisten esittely meinasi myös mennä yhdessä kohtauksessa hivenen överiksi, mutta annettakoon se anteeksi.

Kaiken kaikkiaan Civil War oli ihan viihdyttävä action -pläjäys. Ei paras Marvel-elokuva, mutta ei missään nimessä huonoinkaan. Ei yltänyt samanlaisiin positiivisiin yllätyksiin kuin Kapteenin aikaisemmat leffat, mutta ei myöskään tuottanut hirvittävää pettymystä (köh Age of Ultron köh). Vahvaa keskitasoa.

  • Reetta Järvenpää
Yllätysvierailija Spider Man © Disney

Yllätysvierailija Spider Man
© Disney