Monia kolhuja kokenut laatikko.

Monia kolhuja kokenut laatikko.

Poikkesin jonkin aikaa sitten pelikaupassa kauempana kotinurkiltani, ja paikan omistaja vinkkasi, että hänellä on käytettyjen pelien hylly, josta voi löytyä jotain erityisesti minua kiinnostavaa. Toivoisin, että useammassa roolipelikaupassa olisi moinen, sillä hyllyn luona tartuin oitis hyvin vanhaan keltaiseen laatikkoon, jonka kannessa luki  Marvel Super Heroes. Laatikon mainosteksteissä hehkutettiin, että peli tulee Dungeons & Dragons -roolipelin tekijöiltä, mikä ei nykyään ole ehkä niin saletti suositus kuin joskus muinoin. Peli oli vuodelta 1984 eli yli kolmen vuosikymmenen takaa, jolloin kyseinen mainoslause on saattanut olla hyvinkin kovassa kurssissa. Laatikon kannessa oli alkuperäisen omistajan jäljiltä Nintendon tarra, jossa mainostettiin Zelda II -videopeliä, eli sitä oli oletettavasti vielä vuoden 1987 tienoilla joku käsitellyt. Olin tehnyt mielestäni melkoisen löydön.
 
Avattuani laatikon löysin sen sisältä kolme kirjasta, kartan ja sekalaisia pahville painettuja pelin osia. Kaksi kirjoista oli päällystetty kontaktimuovilla ja kuvituksia oli suurella pieteetillä väritetty tusseilla. Omistaja oli myös merkinnyt omia käännöksiään avaintermeistä isoilla tikkukirjaimilla. Oletan yksityiskohtien perusteella, että pelin parissa on aikanaan joku kymmenen hujakoilla oleva nörtinalku viettänyt aikaa.
 

Laatikon sisältä löytyikin yllättävän paljon sälpettä.

Laatikon sisältä löytyikin yllättävän paljon sälpettä.

Supersankariroolipelit ovat aina kiehtoneet minua, mutta mikään niistä ei ole oikein kolahtanut kunnolla. Kokeilin supersankareiden pelaamista viimeksi yli kymmenen vuotta sitten Marvel Universe Roleplaying Game -järjestelmän tiimoilta, josta irtosi muutama hauska peli mutta ei juuri enempää. Tämä vuoden 1984 Marvel Super Heroes -peli ei muistuta kannessa mainittua Dungeons & Dragons roolipeliä juuri lainkaan. Kaiken toiminnan keskiössä on ihmeellinen värikoodattu taulukko. Muistan, että joskus 90-luvulla pelkkä ajatuskin jonkinlaisen taulukon käytöstä oli vastenmielinen. Päätin voittaa perusteettomat ennakkoluuloni vuosien takaa ja lukea säännöt sekä kokeilla peliä. Marvel Super Heroes on kuitenkin suunniteltu aivan aloittelijoille, joten mistään kauhean monimutkaisesta järjestelmästä en odottanut olevan kyse.
 

vaaroja

Yllättävän hyvin edellisen omistajan värittämää kuvitusta.

 

Säännöistä sankarointiin

Jokaisesta hahmosta esitetään seitsemän ominaisuutta joista käytetty lyhennelmä kulkee nimellä FASERIP (Fighting, Agility, Strength, Endurance, Reason, Intuition, Psyche). Sankarin ominaisuuksia vastaan heittämällä yleensä katsotaan, onnistuuko pelaajan hahmo jossain vai ei. Nämä ominaisuudet on esitetty erilaisina luokituksina ja niihin liittyvinä lukuina riippuen, mihin sankarista on. Supersankarien ollessa ominaisuuksiltaan usein normaalin ihmisen yläpuolella esitetään monet supervoimat kuten Hämähäkkimiehen yli-inhimillinen voimakkuus suoraan tällä järjestelmällä, Hämis esimerkiksi on voimakkuudeltaan (strength) uskomaton (incredible) jonka lukuarvona on 40.
 

sankarointia

Sääntökirjojen kuvitus on supersankariroolipeliin hyvin sopivaa.

Hahmolle listataan tietenkin hänen supervoimansa ja lisäksi supersankarilla on erinäisiä lahjakkuuksia, jotka kuvaavat merkittäviä taitoja. Hämähäkkimiehellä eli Peter Parkerilla, jonka kaikki tietävät lahjakkaaksi kemistiksi ja valokuvaajaksi, merkittäviä lahjakkuuksia ovat siis kemia ja valokuvaus. Hämähäkkimiehen supervoimat taas ovat seinillä kiipeily, hämähäkkivaisto ja hänen käyttämänsä seittisingot. Modernien pelien pitkiä listauksia voimista ja taidoista ei ole, pelin linjana on keskittyä vain kyvyistä kaikkein merkittävimpiin.
 

Supersankareita

Mukana on monien kyvyiltään erilaisten sankarien profiileja.

Universaali taulukko on pelin keskeisin työväline, jossa katsotaan ristiin pelaajan prosenttinopilla heittämä luku väliltä 01-100 ja ominaisuus. Taulukon mukaan katsotaan, onnistuiko hahmo ja mikä oli värikoodattu (vihreä, keltainen, punainen) onnistumisen aste. Kaikkein suurin onnistuminen on siis punainen, keltainen toiseksi paras ja vihreä tarkoittaa vain astetta millä sankarointi juuri ja juuri onnistuu. Sarjakuvat toimivat ohjenuorana, volkkarin hippipakun nostaminen ei ole Hämikselle mikään ongelma, mutta rekan pysäyttäminen voi vaatia heiton ja astetta kovemman onnistumisen. Onnistumisen aste voi määritellä muutakin, esim. yrittäessä napata nujakoidessa kiinni vastustajasta vaatii moinen suoritus keltaisen tason onnistumisen, tavanomainen vihreä ei vain riitä. Onnistumisen aste voi helpottaa tai vaikeuttaa sankarin elämää huomattavasti. Esim. taistellessa veitsin ja ampuma-asein punainen tulos pistää vastustajan suoraan kylmäksi, joka on varsin luonnollinen lopputulos tappavilla aseilla leikkimisestä mutta ei välttämättä aina se toivottava lopputulos.

Universaali_taulukko

Universaali taulukko, jonka ympärillä kaikki pelissä pyörii.

 

Nyt nuijitaan!

Ensimmäisessä pelissä, johon osallistuin, pelasin peräti kahta hahmoa, Möykkyä ja Kapteeni Ihmettä. Peliä johti veljeni Atte ja muina osallistujina olivat ystäväni Jukka ja Lassi. Vaikka en ymmärtänyt pelijärjestelmän hienouksia, niin se ei tuntunut kovin monimutkaiselta ja kaikki tuntui kiteytyvän universaaliin taulukkoon, josta katsotaan nopan heiton ja hahmon tekemisiin vaikuttavan ominaisuuden perusteella, onnistuiko hahmo vai ei. Pelin oman esittelyseikkailun kohdalla oma kokemukseni oli lähinnä säntäilystä paikasta toiseen nujakoiden ja käyttäen liiallisesti voimaa. Möykky keskittyi viipurinrinkeleitä myyvän kojun suojelemiseen nuorisorikollisilta kun Kapteeni Ihme esti Kapteeni Amerikan kanssa rikollisia varastamasta huipputeknologiaa, Hämähäkkimiehen kuvatessa tapahtumia.  Peli tosin antaa vapauden vaikka minkälaisten omien kuvioiden kehittelyyn, joten esimerkkinä paketissa tulevan materiaalin ei pidä antaa ohjata liikaa, jos sellaisia lähtee kehittelemään.
 
Sankarin mitta

tappelua

Joiltain sankareilta nuijiminen luonnistuu paremmin kuin toisilta.

Vaikka kyseessä on melkoisen vanha roolipeli, kaikkea ei ole jätetty armottomaksi arpapeliksi vaan pelaajille on annettu karmaksi kutsuttu resurssi, jolla vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Pelaaja voi esimerkiksi ennen heittoa, jonka on hänen mielestään pakko onnistua, pistää karmaa palamaan. Erityisen huonolla heitolla onnistuminen voi maksaa sitä roppakaupalla. Järjestelmä ohjaa säästelemään karmaa tärkeäksi tulkittaviin tilanteisiin, sillä joskus erityisen huonoa heittoa ei pääse muuttamaan onnistumiseksi millään. Erityisen heikosti tämä luonnistuu, jos on jo polttanut suurimman osan karmastaan vähemmän tärkeisiin haasteisiin. Karmaa voi myös käyttää välttymään osumilta, tai laskemaan vastustajan osuman astetta yms. elintärkeää.

 

Ben_Grimm_jurotus

Ihmissuhteista huolen pitäminen jurottamisen sijaan tienaa Möykylle karmaa.

Karman ollessa sankarin tärkein resurssi sitä tienataan tietenkin toimimalla supersankarin tavoin kuten estämällä rikoksia sekä päihittämällä superkonnia, ja menetetään sankarille sopimattomasta toiminnasta kuten siitä, että tuhoaa tarpeettomasti ympäristöä tai menee liian pitkälle konnien kurittamisessa, eli esimerkiksi ottaa superkonnan hengiltä. Mielenkiintoisena piirteenä karmaa myös tienataan ja menetetään sen mukaan, miten sankari pitää normaalin elämänsä raiteilla kuten tapaa ystäviään, osallistuu vapaaehtoistoimintaan tai onnistuu pitämään kiinni vaikka tavanomaisen työnsä velvoitteista. Mielestäni tämä karmajärjestelmän hahmojen käyttäytymistä ohjaava puoli tuo peliin tietyn aikakauden Marvel-sarjakuvien henkeä.

Ihmeneloset

Suorastaan ärsyttävän kunnolliset Ihmeneloset.

 

Löydä oma sisäinen sankarisi

Marvel Super Heroes on mielestäni tarkoitettu ensisijaisesti Marvel-universumin valmiiden hahmojen pelaamiseen. Tällaista roolipeliä pelatessa kannattaa myös nojata valmiin materiaalin vetovoimaan ja antaa sen toimia perustana omalle pelille eikä asennoitua siihen luovuutta kahlitsevana rajoitteena. Omien sankareiden luomiselle esitetään lyhyet säännöt, joten oman supersankarin tekemiselle ei myöskään ole esteitä. Ainoastaan hieman oudommat hahmokonseptit eivät onnistu, ja tällä tarkoitan Tohtori Outoa ja muita velhoja. Pienenä vähemmän onnistuneena yksityiskohtana on syytä mainita, että magiaa ja taikuutta koskevat säännöt ovat jääneet tässä sääntöpaketissa lähinnä luonnostelman asteelle, siinä missä kaikesta muusta on annettu järkevät säännöt, joiden puitteissa toimia.

painimista

Iästään huolimatta Marvel Super Heroesin säännöt ovat suhteellisen joustavat.

Marvel Super Heroes on hyvin vanha roolipeli, joten nousee väistämättä mieleen, onko sillä annettavaa nykyaikana? Tutustumisen perusteella sanoisin, että sääntöjärjestelmä on kestänyt aikaa erittäin hyvin. Selkeänä ja aloittelijaystävälliseksi suunniteltuna pelinä sitä ei ole rasitettu suurella sääntökokonaisuudella, vaan se, mikä oli äärimmäisen virtaviivaista suunnittelua vuonna 1984, on sellaisena myös säilynyt. Sääntöjen oppimista helpottaa se, että ydinalueet käsitellään peliin liittyvillä esimerkeillä. Karmajärjestelmä muistuttaa hieman moderneista tarinankerrontapeleistä vaikka ei kyllä niiden linjoille lähdekään, mielestäni se on selkeästi aikaansa edellä ollut piirre. Pelissä on paljon potentiaalia muuhunkin kuin pelkkään retrohenkiseen tunnelmointiin. Nyt varsinkin supersankarien ollessa pinnalla voin sanoa roolipelaajille, jotka miettivät supersankariroolipeliä, että Marvel Super Heroes on vaihtoehto, jota kannattaa myös tosissaan harkita.