Alustat: PC, Mac
Arvosteltu: PC
Kehittäjä: Larian studios
Julkaisija: Larian studios
Genre: Roolipelit
Ilmestyi: Kesäkuussa 2014

Alussa oli taistelija, varas ja kaikkea-muuta-kuin-mahtavat varusteet. Huolimattomasti luodut hahmot ja olankohautuksella ohitettu tutoriaaliluolasto (kyllähän minä näitä pelejä osaan pelata) saivat aikaan sen saman tunteen, jonka ensimmäisen Super Mario -pelin kasimaan juuri se yksi linna sai aikaiseksi – eihän tämän näin pitänyt mennä! Sankarini viruivat maassa hengettöminä ja örkit jatkoivat mellastamista autiolla rannalla. Muutama hapuileva lisäyrityskään ei auttanut, vaan Scarlett ja Roderick tuupertuivat örkin nuijan alle uudestaan ja uudestaan.

Allekirjoittanut siis otti lusikan kauniiseen käteen, paneutui hahmoihin hieman paremmin ja tosiaan pelasi sen tutoriaalin läpi. Reppu täynnä aarteita ja kultaa ja lumotulla asella varustautuneena oli jo hieman helpompaa kukistaa äkäinen örkkilauma.

Divinity: Original Siniä on verrattu mm. Baldur’s Gate -sarjaan ja Planescape: Tormentiin. Juuri parempia suosituksia peli ei voi saada – olihan sitä pakko päästä kokeilemaan. Monipuolinen (ja lähes rajaton) mahdollisuus hahmonkehitykseen, dialogin ja valintojen perusteella saatavat ja hahmon kykyihin vaikuttavat luonnepisteet ja kiinnostavalla tavalla yhdisteltävät loitsut tekevät pelistä loputtoman kiinnostavan ja monipuolisen. Alussa valittava hahmoluokkakaan ei ole välttämättä merkityksellinen, sillä myös perinteinen maagi voi kasvattaa voimapisteitään, käyttää haarniskaa ja huitoa miekalla – toki maagisten taitojen kustannuksella.

aaaaaaaaaa

 

Aloitin pelin pelaamisen yksin, mutta dynamic duona peli antoi vielä enemän. Kaksinpelin sai muodotettua vaivattomasti, eikä monissa cop-opeissa yleisiä pitkiä latausaikoja tai yhteyskatkoksia ollut ollenkaan. Hahmoillemme valittu Lone wolf -kyky mahdollisti sen, ettei muita seuraajia tarvinut rekrytoida ryhmään, vaan kahden maagin maailmanvalloitus sujui muutamaa pientä hikkakohtaa lukuunottamatta loistavasti. Miekalla ei tässä pelissä voi pelikumppaniaan huitoa, mutta tulipallolla tai salamalla voi kuitenkin ampua, toki aivan viattomasti ja vahingossa.

Kullan kerääminen on pelissä melko olennaista, sillä kyvyt eivät lisäänny hahmojen noustessa tasolla. Niitä pitää ostaa kauppialta erillisinä kirjoina, ja kirjat ovat kalliita. Rikos siis kannattaa – siitä ei vain kannata jäädä kiinni. Torikauppiaat eivät kuitenkaan kysele, mistä olet maalaukset tai kultaesineet löytänyt, vaan he maksavat iloisesti suuria summia muuten hyödyttömästä sälästä. Kauppiailta loppuu helposti raha, joten joudut todennäköisesti laukkaamaan pitkin kaupunkia kelvollisten rahasummien perässä. Kauppiaiden valikoima myös lisääntyy aina tasonnousun myötä, joten vaikka et aluksi löytäisi mitään kiinnostavaa, kannattaa paikalle palata myöhemmin.

Pelissä on reilusti pelattavaa, tekeminen ei lopu kesken ja avattavia laatikoita on aina vaan lisää. Suurin osa taisteluista on mukavan haastavia ja tylsää helppojen perusmobien grindausta ei ollut liikaa. Esineillä on mahdollista kikkailla loputtomiin, ja sopivaan paikkaan paiskattu öljytynnyri voi muuttaa muuten hankalan taistelun kulun täysin. Loitsujen käyttäminen voimakkaina yhdistelminä luo lisämaustetta peliin, sillä sadekuuron lähettäminen vihollisten niskaan muuttuu huomattavasti hauskemmaksi siinä vaiheessa, kun perään voi ampua sähköä.

Plussat

+ mahdollisuus hahmon monipuoliseen kehittämiseen hahmoluokasta riippumatta
+ loitsujen ja kykyjen yhdistäminen tehokkaammiksi
+ toimiva moninpeli
+ vaikeustaso on kohdallaan ja vuoropohjainen taistelumekaniikka kiinnostava
+ pelattavaa sisältöä on kerrankin tarpeeksi

Miinukset

– alussa peli on hieman sekava, kaupungissa juoksenteluun kuluu yllättävän paljon aikaa
– jos haluat avata jokaisen laatikon (ja tietenkin sinä haluat), aikaa niiden avaamiseen saa kulumaan yllättävän paljon
– kuka muka oikeesti taistelee korkokengissä?
– päätarina on melko mitätön – en edes muistanut mainita sitä varsinaisessa tekstissä