“Rakas joulupukki, tahtoisin lahjakseni ihan ikioman läppärin, joka kestää Mian kosketusta!”
Sain ensimmäisen henkilökohtaisen kannettavan tietokoneeni neljä vuotta sitten, jolloin Helsingin yliopiston Humanistinen tiedekunta siirtyi paperittomaan kokouskäytäntöön ja siten tiedekuntaneuvoston jäsenenä sain oman koneeni. Kone oli Acerin TravelMate 6293 noin 12 tuuman näytöllä ja kahden tunnin akun kestolla (isommalla akulla neljä tuntia).
Yliopiston työkoneella ei tietenkään saa tehdä mitään muuta kuin yliopiston hallintoon liittyviä asioita, ja tiukkojen käyttörajoitusten vuoksi koneella ei juuri mitään muuta voi tehdäkään. Siitä huolimatta kasvoin pikkuhiljaa erottamattomaksi kannettavani kanssa. Koska koneella oli MS Office-paketti ja sillä pääsi nettiin, hoidin Nörttityttöjen päätoimittamista, luentojen muistiinpanoja, pidin PowerPoint-esitelmiä eri tilaisuuksissa ja katsoin netti-TV:tä koneellani. Yhdessä vaiheessa digitoin muinaisia egyptiläisiä ruukkuja osana työharjoitteluani koneella, mitä varten sille asennettiin hetkeksi Adoben Creative Suite, mikä tuntui valtavalta luksukselta.
Suhteeni läppäriini – vai pitäisikö sanoa läppäreihini – oli alusta asti ongelmallinen.
 |
Ensimmäinen akkuni ei toiminut eikä suostunut lataantumaan. Sittemmin neljän vuoden aikana kävin läpi yhdeksän läppäriä. |
 |
Muistaakseni ensimmäinen ei vain eräänä päivänä enää suostunut käynnistymään. |
 |
Toinen taisi kokea saman kohtalon. |
 |
Kolmanteen onnistuin hankkimaan viruksen etsiessäni referenssikuvaa jäniksestä. Ongelmaa ei olisi ollut, jos minulla olisi ollut oikeudet poistaa virus koneelta. |
 |
Neljännestä koneesta hajosi DVD-asema samaan aikaan kun siirryimme uuteen käyttöjärjestelmään, joten tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla. |
 |
Viides kone lensi kanssani hienossa kaaressa ja osui meistä ensimmäisenä lattiaan. Kone toimi senkin jälkeen hienosti paitsi jos sen pohjaan koski. |
 |
Kuudes kone meni myös rikki, mutta en muista miten. Muistelen joitain hämäriä ongelmia käyttöliittymän kanssa. Näillä vaihein ilmaisin myös olevani valmis tunnustamaan lähes minkä tahansa rikoksen jos yliopisto antaa minulle jonkin muun koneen kuin Acerin. Valitettavasti muuta ei ollut tarjolla. |
 |
Seitsemäs kone tuhosi kaksi hiirtä ennen kuin tajusin, että koneessa oli niin voimakas magneetti kannessa heti oikean puolen USB-liittimen päällä, että kannen sulkiessa se tuhosi USB-liittimet. Tässä vaiheessa kone meni taas vaihtoon.(Valokuvassa läppärini magneetti pitelee leipäveistä. Tarpeeksi tehokas on, juu…) |
 |
Kahdeksas kone alkoi sammua itsekseen ilman ennakkovaroitusta. |
 |
Lopulta sain käsiini yhdeksännen ja viimeisen koneeni, joka sattumalta on myös seitsemäs koneeni. En käytä enää oikeanpuoleista USB-liittymää, joten hiiret ovat säilyneet hengissä. Viime viikolla viimeisen läppärin laturista irtosi vähän johdot ja se oli kuulemma ihan pikkuisen vaan vaarassa räjähtää… |
Yliopiston läppäri #9
Ei voi muuta sanoa kuin että luojan kiitos läppäreissä ei ollut kiinni omaa rahaa! Ja kuten voitte arvata, ikioman läppärin hankkiminen omalla rahalla omaan käyttööni hieman pelottaa. Usean sadan euron kiinnittäminen koneeseen, jonka nähtävästi onnistun tuhoamaan parissa kuukaudessa, ei oikein innosta. Mutta toisaalta tarvitsen läppäriä lähes joka päivä, joten pakkohan se on hankkia. Ja haluaisin vielä painottaa, että sitä yhtä virusta ja yhtä kompurointia lukuunottamatta yksikään läppäri ei ole hajonnut vartavasten minun käsittelyni seurauksena.
Vaatimukseni läppärin suhteen ovat selkeät:
- Kestävä! Pitää kestää elämää Mian kanssa
- Ei ainakaan Aceria! Sattuneesta syystä luottoni Acerin koneisiin on romutettu
- Windows-käyttöjärjestelmä (tottumus ja pelaamismahdollisuudet)
- Kevyt kantaa mukana
- Tarpeeksi kompakti, että se mahtuu reppuun
- Tarpeeksi poppavoimaa pyörittämään vähän raskaampiakin ohjelmia
- Mahduttava budjettiin. Tarkkaa ylärajaa ei ollut, mutta jos kannettavan keski-ikä on teoriassa noin 3-4 vuotta niin kauheasti yli 600 euroa koneeseen ei viitsi sijoittaa.
Olin kuullut aiemmin eräältä vakuutusyhtiössä työskentelevältä tuttavaltani, että Lenovon ja Applen koneet ovat vakuutusyhtiöiden mielestä ne kestävimmät. Lisäksi mieheni oli juuri saanut Lenovon läppärin työkoneeksi ja kehuskeli, miten ainakin hänen mallinsa on valmistettu USA:n armeijan kestävyysstandardien mukaisesti ja on siten superkestävä. Näillä lähtökohdilla Lenovon läppäri kuulosti siis ainoalta, jolla olisi mitään mahdollisuuksia kestää minun käsittelyssäni.
Jos maailma olisi täydellinen paikka ja rahaa loputtomasti, olisin valinnut Lenovon ThinkPad Helixin, jossa on pyörivä ja irrotettava näyttö, jota voi käyttää myös erillisenä padinä. Olin myös harkinnut padiä, mutta lopulta läppäri kuitenkin vastasi paremmin tarpeitani. Lopulta kun hinta ja laatu kohtasivat, valintani oli Lenovon ThinkPad Edge E330 13 tuuman näytöllä ja Windows 7 -käyttöliittymällä, mikä itsessään on ihme, sillä lähes kaikki koneet myydään nykyään Windows 8:lla, joka ei kuulemma ole yhtä hyvä kuin 7.
Joulupukki toikin jo lahjan ja arvatkaapa pitkään läppäri kesti? Kaverit naureskelivat Facebookissa ja löivät vetoa kolmen päivän puolesta. Oikea vastaus: heti paketista ulos tullessaan läppärin näytön/kannen liimaukset olivat pettäneet. Kaverien naurun määrä: loputon. Uskomattominta on kuitenkin se, että soitettuani hyvämaineisen valmistajan huoltoon, nyt maanantaina Lenovon korjaaja tuli omaan kotiini läppäriä korjaamaan! Tarkoitukseni oli ottaa teille valokuva tapahtumasta todisteeksi, mutta homma sujui niin nopeasti, että en hämmennykseltäni tajunnut edes kaivamaan kännykkää esiin. Aika luksusta! <3
Kiitos joulupukki! <3
Eikös tämä oikeastaan kerro enemmän siitä, että yliopisto laittaa rahaa laaduttomiin koneisiin, eikä niinkään siitä että Mia erityisesti hajottaisi koneita (paitsi silloin kun konkreettisesti kaatuu koneen kanssa?)
Näin minäkin haluan uskoa. 😀
On kyllä aika käsittämätön tuo yliopiston politiikka hankkia vain Acer-koneita. Luulisi, että puitesopimuksissa olisi osattu tai pystytty neuvottelemaan myös jotain muutakin merkkiä, koska sanontahan kuuluu, että kaikki munat kannattaa ehodottomasti laittaa samaan koriin. Eiku…
Yritysläppäreistä Lenovo, HP ja Dell on ollut itselläni käytössä ja jokainen on kestänyt yllättävän hienosti. Pitää kyllä sanoa, että ei se Lenovokaan täydellinen valmistaja ole, kun muilla työntekijöillä on ilmentynyt mm. sähkövikoja ja yhden vanhemman T500:n tuuletin rahisee aika ärsyttävästi. HP:n kuluttajamallit ovat aika lailla yhtä huonoa kuraa kuin Acerin ja Fuuuuuu-jitsun vastaavat. Mihinkään niistä en koskisi pitkällä tikulla. Ja jos joku ei vielä tiennyt, niin Packard Bell = Acer.
Meikä on nyt tykästynyt omaan uuteen Dellin E7440:aan, kun varsinkin vanhana PC-käyttäjänä MacBook Pro ei todellakaan soveltunut käyttötarkoituksiini. Onneksi sen Macin saa vihdoin ja viimein heittää vuorileijonansa kanssa päin vesilintua.
Itse, jos olisin hankkimassa vastaavanlaista konetta Lenovolta, niin olisin varmaan päätynyt joko T440/T440s:ään tai Yoga/Yoga 2 Pro:hon. Tosin hintakriteerien yli menin roimasti, mutta minullahan on yleisesti tunnettu vetovoimaa spekseiltä kunnollisiin ja laadukkaisiin vekottimiin. Harkitsisin todella tarkkaan läppärin hankintaa, jonka resoluutio on huonompi kuin vanhoissa CRT-vekottimissa (eli HD ready). Jotain tällaista voisi harkita, jos vain raha riittää:
http://tinyurl.com/ds-yoga2
http://tinyurl.com/m-t440
Toivottavasti olet Mia nyt tyytyväinen koneeseesi ja toivotaan ettei laitteen biologinen lahoamisprosessi ala edetä eksponentaalisesti, kun lähestyt sitä. 😉
Olen nyt varmuuden vuoksi käyttänyt yliopiston läppäriä maksimoidakseni omani eliniän. :”D Kerrottakoon, että eilen huomasin, että uudestakin laturista alkaa sähköjohto jo irrota ihan samasta kohtaa kuin edellinenkin. En ole vakuuttunut niin yhtään. X-(
Tämän jälkeen oli pakko mennä heti oman Lenovon luokse ja tutkia laturin johtoja ja siinä onkin paljon kestävämpi ratkaisu. Siinä missä acerilla näköjään tuo johto sojottaa suoraan ulos ja pysyy tahdoinvoimalla ja ehkä liimalla kiinni (lue: ei pysy) niin Lenovolla se on valmiiksi “taitettu” laturin muuntajan kylkeä muotoilevaksi. Varmasti kestää repussa kuljettamista paremmin. 🙂
Ja kiitos, Sonikku, onnentoivotuksista. Pikkasen oon silkkihansikkaat kädessä ton uuden kanssa, mutta luotto Lenovoon on kova!
Magneetti tuhosi USB liittimet???
Miten?
Nyt en oikein usko. Oliko niin että USB liittimet olivat langattomien hiirien lähetintökkeleitä?
Heippa Lord Selibacy!
Joo, se on vähän kumma, koska minäkään en uskonut sitä mahdolliseksi, mutta en ole keksinyt mitään muutakaan selitystä. Kyseessä on siis ollut ihan langalliset hiiret, koska eihän mulla tietenkään ole oikeuksia asentaa langatonta hiirtä yliopiston koneelle. *huokaus*
Ja siis ne molemmat lopettivat toiminnan saman tien kun menin sulkemaan kannen niin, että hiirten USB-liitin oli vielä sisällä. Ekalla kerralla luulin, että hiiri hajosi omia aikojaan, mutta toisella kerralla päivää myöhemmin tajusin heti mikä vian aiheutti. Kumpikaan hiiri ei enää suostunut toimimaan muillakaan koneilla kannen sulkemisen jälkeen eli ne kuolivat kerrasta ja lopullisesti. Kun sitten vein koneen yliopiston IT-vastaavalle niin tämä ei meinannut myöskään uskoa, mutta rupesi sitten miettimään, että häneltäkin on mennyt muutamia hiiriä rikki ilman mitään syytä läppärien kanssa. :”D Eli jotain kummaa tässä tapahtuu.
600€:lla ei saa hyvää läppäriä eikä kukaan järkevä pelaa niillä vaan pöytäkoneella eli pelaamiseen itse kasattu pöytäkone Windowsilla ja Macbook Pro läppäriks:
– Kestää kenen tahansa käsittelyn
– OS X:n oppii nopeasti ja toimii paremmin kuin windows (voi myös pelata jos ihan välttämättä haluaa)
– Kevyt
– Ei kaatuile
– Menee helposti reppuun
– Useampi raskas ohjelma pyörii kevyesti samaan aikaan
– Paras hinta-laatusuhde