Kaikki minua vähääkään tuntevat tietävät, että olen todellinen puuihminen. Tunnen syvää yhteyttä näihin upeisiin olentoihin, rauhoitun ja maadotun metsissä, ja löytyypä olkapäästäni tatuoituna oma rakas elämäni puu. Olen todellinen puunhalaaja –sanan jokaisessa merkityksessä. Olen toki myös lukenut puista paljon: niin tieteellisiä kuin vähän enemmän tunnepohjalta kirjoitettuja tekstejä. Niinpä kun sain mahdollisuuden tutustua ja arvostella Reetta Rannan Pyhät puut -kirjan, tiesin heti että tämä tehtävä on minua varten!
Koska minulla oli jo entuudestaan kokemuksia puukirjoista, saadessani kirjan käsiini olin hieman epäilevä. Kirja oli aika pienikokoinen, ja mietin heti että mahtuuko tähän nyt oikeasti tietoa, vai jäädäänkö vain pintaraapaisulle. No ei muuten jääty! Voin rehellisesti sanoa, että jopa minunlaiseni puufani löysi kirjasta paljon uutta tietoa. Ja pieni kokohan on ihan järjettömän kätevä: kirjan saa metsäretkelle mukaan ilman mitään ongelmia. Ehkä tätä kirjaa on myös helpompi lähestyä, koska se on vähän pienempi, ja siitä tulee fiilis että sen saa myös joskus luettua loppuun.
Kirja tempaisi heti mukaansa ja valloitti kertomistavallaan, joka oli ainakin omasta mielestäni aika uniikki. Tekstistä huokuu kirjoittajan rakkaus puita kohtaan. Kerronta on soljuvaa ja eteeristä, mutta sisältää silti paljon faktatietoa. Usein myös jos kirjailija on kovin innoissaan aiheestaan, hänen kirjoittamistapansa saattaa olla jopa läkähdyttävää; tietoa ja tunnetta tulee hirveällä tohinalla, jolloin lukijakin hengästyy. Jotenkin Ranta kuitenkin onnistuu huokumaan puurakkautta, suurta kiinnostusta aiheeseen ja tiedonlevittämisen iloa ilman mitään kiirettä. Ihan kuin puut; eihän niilläkään ole kiire mihinkään. Kirja onkin kuin puu itse: tarinat kahisevat rauhoittavasti latvoissa, ja samalla kun huomio keskittyy niihin, tieto juurtuu hiljaa mieleen ja muistiin.
Rakastan kaikkea uutta tietoa ja tutustun jatkuvasti mitä erilaisimpiin aiheisiin. Silti tietokirjojen kanssa ongelmaksi muodostuu se, ettei mikään hieno fakta tunnu jäävän mieleen niin vahvasti, että voisin myöhemmin käyttää tai edes muistaa oppimaani. Tämän kirjan kanssa jostain syystä kävi kuitenkin toisin. Muutama viikko kirjan lukemisen jälkeen olin nimittäin kävelyllä puistossa, kun huomasin pienen kyltin erään puun vieressä. Siinä ei kerrottu mitään sen tarkemmin, ainoastaan puun lajike. Ja minähän muistin heti mitä Rannan kirjassa aiheesta oli kerrottu! Ehkä lempeä lähestymistapa saa minut muistamaan oppimani paremmin. Juuret ovat selkeästi löytäneet oikeaan paikkaan mun mielessäni.
Kirja ei pelkästään opettanut minulle uusia asioita puista, vaan myös ihmisistä. Ennen tätä kun jotenkin luulin olevani jonkinlainen outolintu puurakkauteni kanssa. Rannan kirjassa kuitenkin puhutaan myös ihmisten puusuhteista ja kirja sisältääkin useita tarinoita, joita ihmiset ovat kertoilleet lempipuistaan. Tämä teki minuun niin syvän vaikutuksen, että kirjan lukemisen jälkeen otin puut puheeksi erään työkaverini kanssa. Hän alkoikin kertoilla omista rakkaista puistaan ja puukokemuksistaan. Ihana hetki, jota en olisi päässyt kokemaan, jos olisin edelleen luullut itseäni oudoksi ja erilaiseksi. Tärkeä oppi meille kaikille: luonto ja luontokokemus ovat ihmisiä yhdistäviä asioita.
Kirjaa voisi kuvailla tietopohjaiseksi satukirjaksi, niin lempeä on sen yleinen tunnelma. Tätä tunnetta tukee myös kaunis kuvitus; piirrokset ovat rauhallisia ja juuri sopivalla tavalla mystisiä. Niiden kautta on helpompi lukijankin virittäytyä siihen tunnelmaan, että myös puut ovat mystisiä, ja niissä on paljon asioita joita ei ehkä omassa arjessa tule ajatelleeksi tai huomanneeksi. Kuinka monesti kuljemme puiden ohi edes tajuamatta niiden olemassaoloa? Puut kuitenkin kantavat valtavat määrät viisautta ja lempeyttä, ja toimivat lohdullisena merkkinä asioiden pysyvyydestä, mutta myös muutoksesta ja kestävyydestä. Mun mielestä on ihanaa, että me modernit ihmiset muistetaan tämä taas ja tällaisia kirjoja kirjoitetaan ja julkaistaan.
Suosittelen tämän kirjan lukemista ihan kaikille. Lukukokemus on rauhoittava ja hyvää mieltä tuova, ja samalla ihan huomaamatta oppii puista. Etkä varmasti enää ikinä katso puita samoin tämän kirjan jälkeen!
Reetta Ranta: Pyhät puut (160 s.)
Kuvittaja: Riikka Haro
SKS Kirjat 2025
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
