Kävin maaliskuun lopussa sisar – ja kaveriporukan kanssa ruotsalaisen bändin Kentin keikalla. Matka keikalle alkoi perjantaina illalla Viking Linen yölaivalla. Aamulla matkasimme Tukholmassa hostelliin, jossa vietimme lauantain ja sunnuntain välisen yön. Moni muukin oli hostellissa juuri keikan takia, suomalaisia mukaan lukien. Keikka oli ainoa laatuaan, sillä Kent ei ainakaan tähän tietoon tule enää esiintymään julkisesti. Keikkoja oli sekä viikonloppuna että viikonlopun jälkeisinä muutamana arkipäivänä. Me menimme lauantain esitykseen 3Arenalle (paikka toimi jalkapallostadionina ja se kyllä koosta näkyi) ja areena täyttyi odottaessamme pikkuhiljaa tupaten täyteen.
On kaksi ruotsalaista bändiä, joita olen kuunnellut jo nuoruudestani asti – ABBA ja Kent. ABBA on lapsuuteni musiikkia, Kentin fani taas olen ollut teini-iästä asti. Kentin avulla läpäisin ruotsin ylioppilaskirjoitukset, vaikka muuten olin kielessä aivan uuno. Myöhemmin Kent auttoi kielitaidossa Ruotsissa asuessani ja siitä oli aina kiva puhella ruotsalaisten kanssa. En päässyt Kentin jäähyväiskeikalle vuonna 2016, josta jäin erittäin katkeraksi. Joten kun melkein 10 vuoden tauon jälkeen Kent ilmoitti järjestävänsä muutaman keikan Ruotsissa, tilaisuuteni oli tullut. Ilmoittauduimme heti keikalle mukaan ja loppu onkin historiaa. Keikka alkoi mielenkiintoisesti “aaveilla”, jotka aina välillä ilmestyivät bändin takana olevaan laajakuvaan.
Nämä “aaveet” myös vaihtoivat väriä aina biisien vaihtuessa. Keikka oli näin ollen sekä musikaalisesti että visuaalisesti varsin huikea kokemus.
Biisivalikoimasta soitettiin myös ehdoton Kent ykköseni “Hjärta“, albumilta Röd. Kentin myöhemmät albumit Du & Jag Dödenin jälkeen eivät ehkä ole olleet yhtä suosittuja, mutta itse olen rakastanut jokaikistä heidän albumiaan. Jopa heidän eka hieman kömpelö levynsä saa minut hymyilemään että “aaw, pojat soittaa kitaraa”.
Eniten biisejä kuultiiin juuri edellämainitulta Du & Jag Dödeniltä ja Vapen & Ammunitionilta. Vapen & Ammunition taitaa olla myös Suomessa Kentin soitetuin levy. Ainakin muistan lukioaikoinani kuulleeni juuri tältä albumilta biisejä ja niitä soitetaan nykyäänkin varmaan eniten Kentiltä radiossa. Keikan loppupuolella nähtiin myös hevonen valkokankaalla kopistelemassa.
Voin surutta myöntää, että Kentin keikka oli Ultra Bran RuisRock – keikan kanssa ultimaattinen nostalginen elämys. Varsinkin kun ajattelin, että en koskaan pääse näkemään bändiä livenä, kun he jättivät jäähyväiset 2016. Joten keikka oli siinäkin mielessä vielä parempi kokemus ja jää minulle yhdeksi elämäni siisteimmäksi tapahtumaksi. Kolusimme sunnuntaina keikan jälkeen Tukholmaa ja ruokatauon pidimme maukkaassa libanonilaisessa ravintolassa. Kotimatkalla oli taas vuorossa Viking Linen yölaiva. Matkamuistoksi keikalta jäi kuvien lisäksi Kent t-paita.
Kuvat ovat kaikki omia tai kaverilta saatuja.
