Minä vihasin käsitöitä koulussa. Siis todella vihasin. En oppinut ekaluokalla virkkaamaan – olisin halunnut tukiopetusta, tai harjoitella virkkaamista kun muut vielä opettelivat lukemaan, mutta en saanut – ja koulussa neulominen muutama vuosi myöhemmin oli ihan yhtä kamalaa. Asiaa ei auttanut ollenkaan se, että ei saanut itse valita mitä ja millä väreillä virkkasi tai neuloi, ja sitten koko homma vielä arvosteltiin! Eli en koskenut lankoihin vuosikausiin.
Sitten, 2000-luvun alkupuolella, kaverini sairastui vakavasti. Hänen ystävänsä päättivät neuloa ja virkata hänelle tilkkutäkin, ja pyysivät minuakin osallistumaan projektiin. En ollut koskenut puikkoihin vuosikymmeniin, mutta tässä oli kyse tärkeästä asiasta, ja sain kuin sainkin väkerrettyä yhden neliön täkkiä varten. Niin pitkälle en mennyt, että olisin ostanut itse puikot ja lankoja, vaan kävin äitini varastoilla. Mutta osallistuin! (Tässä lienee hyvä mainita, että täkin ja modernin lääketieteen yhdistelmä tehosi ja ko.henkilö parani.)
Tästä meni kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin todella aloin taas neuloa. Huomasin, että kasvava määrä yleisön jäseniä neuloi scifi-coneissa, ja se alkoi tuntua houkuttelevalta tavalta yhdistää kuuntelu ja jonkin hyödyllisen tekeminen. Mutta enhän minä tietenkään osannut tehdä mitään!
Onneksi tässä välissä teknologia oli taas kehittynyt ja YouTube-videot olivat jo ihan oikea juttu. Huvittavasti aloittaessani uraani verkko-opettajana vuosituhannen vaihteessa usein todettiin, että kädentaitoja ei voi koskaan opettaa digitaalisesti, tarvitaan aina lähiopetusta, mutta näinhän ei siis lainkaan ole, vaan nimenomaan neulojat ja muut käsityöläiset olivat ihan eturintamassa julkaisemassa loistavia kuvasarjoja ja opetusvideoita! Niihin oli (on) helppo palata uudestaan ja uudestaan, ja niiden avulla itsekin pääsin alkuun.
Hyvä puoli siinä, että oli ehtinyt unohtaa jo kaiken “oppimansa” oli se, että uusien tekniikoiden oppiminen oli paljon helpompiaa. Ei minun lapsuudessani neulottu sukkia varpaista alkaen, saatikka että olisi magic loopin avulla pystynyt neulomaan molemmat sukat kerralla! Huomasinkin nopeasti, että kannattaa suosiolla opetella näitä helpottavia tekniikoita, kun ei ole mitään poisopittavaa. Ei se aina ihan helppoa ole ollut, mutta ehdottomasti kannattavaa. Samalla tavalla minulle ei ollut ehtinyt kertyä esim.puikkovarastoa, vaan pääsin aloittamaan sen kokoamisen alusta, ja nopeasti huomasin että puupuikoilla on merkittävästi miellyttävämpi neuloa kuin lapsuuteni koulusta tarjotuilla metallisilla!
Aloitin hyvin helpoista jutuista, ja – rehellisesti sanottuna – en ole kauhean monimutkaisiin edennyt vieläkään. Kärsivällisyys ei aina ihan riitä ja useimmiten tulee neulottua coneissa tai muuten reissussa eli työn pitää olla sen verran yksinkertainen, että pystyy samalla keskittymään myös johonkin muuhun (ns.Netflix-neule). Näihin saa usein samalla myös kiinnitettyä muistoja: “Tätä neuloin Dublinin Worldconissa 2019.” Mutta sen verran paljon on jo tullut neulottua, että olen kehdannut antaa töitäni jo lahjoiksikin – ja olen nähnyt lahjojen saajien niitä käyttävänkin!
Neulomisen lisäksi olen hieman kokeillut muita lankoihin liittyviä juttuja, eli osallistuin luonnonväreillä tapahtuvalle värjäyskurssille! Ehkä onnekseni kotona ei ole oikein järkeviä mahdollisuuksia tätä harrastaa, koska olen kuullut sen olevan hyvin helposti mukaansatempaava!
Toki tähän liittyy myös voimakas nörttiaspekti, eli on tullut hommattua ja saatua lahjaksikin useita nörttineulekirjoja. Mutta se lienee ihan normaalia?
Seuraava askel olisi sitten virkkaamisen opettelu, mutta en ole ihan varma olenko siihen vielä henkisesti valmis!
