Sumuisana syysiltana, hämärän sisäpihan kulmassa sijaitsevassa Teatteri Toivossa koitti yhtälailla sumun täyttämän The Dolls of New Albion musikaalin ensi-ilta. Alunperin Paul Shaperan käsikirjoittaman steampunk-musikaalin on suomentanut ja ohjannut Kalle Tahkolahti.
Uuden Albionin kaupungissa Annabel McAlistair herättää kuolleista obsessiivisen rakkautensa kohteen Jasperin, jonka henki asettuu Annabelin rakentamaan robottimaiseen nukkeen. Jasper ei kuitenkaan ole tyytyväinen eloon, vaan haikailee takaisin kuoleman takaiseen Elysioniin. Tästä alkaa neljän sukupolven yli kurottava tarina, jossa näemme Uuden Albionin ja sen asukkaiden muuttuvan suhteessa henkiinherätettyihin. Toisessa sukupolvessa, kun Annabelin poika löytää kaavan, jolla Annabel herätti Jasperin henkiin, kolmannessa taas on kultti, joka palvoo nukkeja. Neljännessä tilanne riistäytyy käsistä…
Näytelmän lavasteet ovat minimaaliset, mutta erityisesti heti esityksen alussa olevan katulampun käyttö ihastutti. Myös teatterin kahden kerroksen käyttö toi mielenkiintoa ja jännittävyyttä näytelmään – koskaan ei tiennyt milloin yläkerrassa tapahtui jotain.
Kuva: Christian Pirskanen
Yllättävimpänä lavastuksellisena elementtinä pidin Jasperin nukkepäätä, joka on valkoinen. Steampunk (suom. höyrypunk) on tyypillisesti 1800-luvun viktoriaanista Britanniaa muistuttava todellisuus, jossa koneet toimivat höyryllä. Stereotyyppisesti steampunk-genreen liittyvät lavasteet ovat yleensä kuparin, pronssin ja messingin sävyisiä, kun taas vaalea nukkepää näytti enemmän 70-luvun scifiltä. Väri kuitenkin sai propin näkymään hämärässä selkeästi ja valot heijastuivat kauniisti sen pinnasta, jonka oletan olevan syy tähän ratkaisuun. Valojen käyttö (valosuunnittelu: Ilja Raunio) olikin mielestäni erinomaista, ja kaikkialle leviävän tekosavun kanssa toimivat osana lavastusta ja tunnelmanluontia. Puvustus toteuttaa pääosin perinteistä steampunk kuvastoa.
Näyttelijän työt lauluineen olivat oikein hurmaavia. Yhdeksän näyttelijän voimin pyörivän musikaalin parhaiten mieleen jääviä suorituksia olivat toki myös ne, joiden hahmoilla oli suurin vaikutus tarinaan, kuten Veera Väisäsen Annabel. Väisänen lauloi erinomaisesti niin epätoivoisesti rakastuneen roolin kappaleessa Annabel herättää kuolleen, kuin sitä seuraavan herttaisen ja hiukan lapsellisen roolin Annabelin oma nukke-kappaleesssa. Stella Lahtelan mykkä sekä liki ilmeetön ja eleetön Jasper taas kuvasti hyvin Jasperin epätoivoista kaipuuta. Oli hyvin hämmentävää nähdä Lahtelan hymyilevän esityksen loppuessa. Kaikki roolit alkaen Verna Laineen karismaattisesta Kertojasta Mikko Moilaisen kieroon ja aggressiiviseen Edgariin olivat kuitenkin toimivia.
Kuva: Christian Pirskanen
Siinä missä Teatteri Toivolaiset tekivät erinomaista työtä näytelmän kanssa, näytelmän käsikirjoitus tuntui hiukan huteralta. Paul Shapera on haukannut ison palan yrittäessään näyttää noin puolessatoista tunnissa neljän sukupolven yli sijoittuvan tarinan, mistä johtuen moni hahmo jää etäiseksi. Villisti eteenpäin ryntäävä tarina vaatii tarkkavaisuutta ja jää pintapuoliseksi. Tarina ei siis ihastuttanut syvyydellään vaikka Jasperin sieluna ja äänenä toimivan Ville Mustosen laulu herättikin haikeutta. Jotkut näytöksessä tapahtuvat asiat, kuten itsemurha ja valmius uhrautua toisen puolesta, kaipaisivat enemmän syvyyttä.
Musikaalille on olemassa ilmeisen itsenäisiä jatko-osia. The New Albion Radio Hour on dieselpunk-musikaali, The New Albion Guide to Analogue Consciousness taas atompunk-musikaali ja tetralogian päättää mafiapomosta kertova The Room Beneath New Albion. Ehkä niissä jotkut tämän musikaalin irtonaiset osat saavat selityksensä.
Kaiken kaikkiaan Teatteri Toivon The Dolls of New Albion on hurmaavasti toteutettu, mutta käsikirjoitukseltaan haparoiva teos, jota voi kuitenkin suositella erityisesti villimpien ja oudompien musikaalien, kuten Repo! The Genetic Operan, sekä steampunkin ystäville.
Lippu esitykseen saatu veloituksetta.
