CASHEW
Joku napsutteli sormia silmieni edessä.
“Hei, herää!”
“Ei oo mitään hätää!”
Kolme laulamatonta naamaa tuijotti minua: äiti, isä… ja joku punakka. Hattupäinen.
”Sä pökerryit!”
Etsin katseellani nuotteja, radiota, jotain, minkä mukana edessäni olisi laulettu. Hyvän tuulen vuoksiko muka vain?
“Tässä on muuten Masa.”
“Masa?”
“Masa on meidän mökin kotitonttu. Mökkitonttu.”
“Masa vaan tuli muistuttaan, että meiltä jäi toi cashew-juusto homehtumaan hyllylle, se on vähän liian kallista jättää sinne koko loppukesäks happanemaan.”
“Ja liian hyvää.”
“Melkein satasen kilohinta!”
Äiti hyräili taas rullaatirullaatia.
“Sä olit muuten oikeassa sen laulamisen suhteen!”
“Se rauhottaa myös tonttuja!”
“Ja vähän ihmisiäkin…”
Punahattu ojensi kätensä.
”Hauska tutustua.”
