LAULU KOTITONTULLE
“Hei rullaati rullaati, rullaati rullaa,
rullaati rullaati rullallalei!”
Raotin silmiäni. Kuva tarkentui hitaasti.
Pienenä olin saanut päähäni, että kotitontun saisi esiin laulamalla. Että se jotenkin ilahtuisi siitä. Tätäkö olin silloin laulanut?
Ja mistä se ajatus oli peräisin? Kun kerran saunatontun tiluksilla piti nimenomaan olla hiljaa. Äiti korjasi käsitykseni tiukkasanaisesti jo samana iltana.
Mökinpöydästä muistin myös, miten isä oli joskus ammoisina aikoina kieltänyt minua hotkimasta.
“Mä vaan laitoin sen valmiiks suuhun.”
“Ja nielasitkin valmiiks.”
Nykyään isää kismitti, kun pureskelin niin hitaasti. Vaikka parempaankin olisin pystynyt.
Kuva tarkentui – mutta kenen kanssa äiti ja isä lauloivat niin iloisesti, vaikka äsken oli kova kiire?
