Pelisarja The Legend of Zelda lienee tuttu kaikille konsolipelejä pelanneille: sarjan ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1987 ja pelejä on tullut sen jälkeen useampiakin, uusimpana The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom (TotK) vuonna 2023. Vaikka olenkin pitkän linjan konsolipelaaja, ja nimenomaan Nintendon konsoleita omistanut jo useammankin, en ollut koskaan aiemmin pelannut yhtään Zelda-peliä alusta loppuun – periaatteessa varsin hyvä Twilight Princess jäi kesken, enkä muita ole koskaan edes yrittänyt. Tähän ei ole mitään hyvää syytä, genre on minulle sopiva, fantasiamaailmat kiinnostavat, ja pelisarjan pelit ovat kautta linjan saaneet hyviä tai erinomaisia arvosteluita, näin on vain nyt käynyt.
Tilanteen muutti The Legend of Zelda: Breath of the Wild (BotW). Sen pelasin alusta loppuun, ja kun Tears of the Kindom (TotK) ilmestyi, oli selvää että haluan pelata senkin.
Artikkeli sisältää lieviä (ei kovin yllättäviä) spoilereita BotW:n loppuun ja TotK:n alkuun.
Pelasta prinsessa Zelda!
Molempien pelien pääjuoni on hyvin samankaltainen: Hyrulen valtakunta on vaarassa, iso paha uhkaa, ja Link-nimisen sankarin on pelastettava sekä valtakunta että sen hallitsija, prinsessa Zelda. BotW:n alussa Link herää satavuotisesta unesta vain havaitakseen, että häntä ilmeisesti taas tarvittaisiin – kunhan hän ensin muistaisi kuka edes on. Calamity Ganon -pahiksen lisäksi maailman eloa vaikeuttavat neljä valloilleen päässyttä vartio-otusta, joista on aiemmin ollut apua vastaavanlaisessa tilanteessa. Link lähteekin tutkimaan tilannetta ja selvittämään, saataisiinko vartijat taas ns.hyvien puolelle. Samalla hän saa hommattua itselleen liittolaisia suurta, lopullista yhteenottoa varten, ja tietenkin selvitettyä sekä omaa identiteettiään, että sitä kuka hänen päässään kaikuva naisääni on.
TotK:n alussa BotW:n tapahtumista on kulunut määrittelemätön ajanjakso ja Hyrulessa jälleenrakennetaan maailmaa. Kuinka ollakaan, paha uhkaa taas, mystisen synkkyyden muodossa, ja tutkiessaan asiaa, menettää Link sekä voimansa että edellisessä osassa pelastamansa Zeldan. Maailma kokee pelin alussa kirjaimellisen mullistuksen, ja Linkin on lähdettävä kokoamaan itseään ja joukkojaan taas alusta asti. Ehkäpä edellisessä osassa tavatuista kansoista olisi tälläkin kertaa apua?
Valta ja vastuu
Zelda-pelien päähenkilö on siis aina Link, ikiaikainen sankari. Link ei yleensä ole sama hahmo sarjan osasta toiseen, mutta BotW:n ja TotK:n tilanne on eri, ja pelit ovat suoraa jatkoa toisilleen. Sekä Link että Zelda ovat poikkeuksellisesti täsmälleen samoja hahmoja molemmissa peleissä. Link on Jumalattaren valittu ja Zeldan suojelija, ja ainoa joka pystyy käyttämään legendaarista Master Swordia.
Yksi Linkin erityispiirteistä, näissä modernissakin peleissä on se, että hänellä ei ole ääninäyttelijää, eikä hänen vuorosanojaan kerrota pelaajalle. Link ei selvästi ole mykkä, hän puhuu muille hahmoille, mutta pelaaja ei koskaan saa tietää mitä hän sanoo. Tämä tulee olemaan mielenkiintoinen haaste tulevan The Legend of Zelda Hollywood-elokuvan kohdalla! Aiemmassa ei-kanonisessa televisiosarjassa Link tosin puhui.
Toinen toistuva hahmo on tietenkin prinsessa Zelda. Zelda hallitsee Hyrulea, ja usein aivan liian nuorena. Vaikka hahmo olisi helppo kuitata ahdingossa olevana neitokaisena, jonka ainoa rooli on tulla pelastetuksi, on Zelda kuitenkin juonen kannalta äärimmäisen tärkeä hahmo molemmissa tässä esitellyistä peleistä.
Zeldan roolia kerrotaankin molemmissa peleissä erilaisten muistojen kautta. BotW:n muistot ovat Linkin omia muistoja sadan vuoden takaa, TotK:ssa ne taas kuuluvat Zeldalle itselleen. Muistot on etsittävä pelistä – vinkkejä toki saa, ja etenkin TotK:ssa muistot oli aika helppo löytää – eikä niitä ole mitenkään pakko etsiä ainuttakaan, jos haluaa keskittyä vain nykyhetkeen. Muistot kuitenkin kertovat paljon: Zeldan harteille on BotW:ssa sysätty äärimmäisen raskas vastuu, ja hänen epävarmuutensa ja surunsa on suorastaan sydäntäsärkevää. Toisaalta Zelda on Linkin tukena ja muistojen perusteella tietenkin myös päinvastoin. TotK:ssa käy hyvin ilmi kuinka paljon Zelda on todella valmis uhraamaan valtakuntansa puolesta. Zelda on yhtäältä diplomaattinen hahmo, joka hallitsee kanssakäymisen muiden hallitsijoiden kanssa, sekä on toisaalta vahva taistelija, joka ei epäröi käydä hirviöiden kimppuun.
Karkkivärejä ja kyyneliä
Päällisin puolin molemmat pelit ovat kirkasvärisiä, täynnä hauskoja sivuhahmoja ja huumoria. Ja toki näin onkin. Hupsut korokit piiloutuvat mitä kummallisimpiin paikkoihin, osa hirviöistä on selvästi aika tyhmiä ja höynäytettävissä, paikasta toiseen voi lentää esimerkiksi cucco-linnun (joka muistuttaa kovasti kanaa…) jaloista roikkuen. Linkin suuri sivuvastustaja Yiga-klaani ei ole aina aivan kovin vakavasti otettava sekään! TotK:ssa Link suorittaa yhden tehtävän pelkissä alushousuissaan, koska… No, siihen on ihan looginen selitys!
Mutta kaiken alla – molemmissa peleissä – on paljon synkkyyttä. Linkin 100-vuotisten päiväunien aikana Hyrulen maailma on kärsinyt paljon, sekä em. vartijoiden, että Calamity Ganonin kynsissä. Maailma on täynnä pieniä viitteitä tähän; monissa kylissä on paljon vanhoja ihmisiä ja lapsia, muttei juuri nuorempia aikuisia ja erilaisia muistomerkkejä on monissa paikoissa. Tyttö yrittää viihdyttää nuorempaa sisarustaan “kunnes äiti tulee takaisin kotiin” – TotK:ssa sisarukset jättävät jo omenoita hautamuistomerkille. Nämä viitteet ovat hyvin hienovaraisia ja ne on mahdollista ohittaa kokonaan, mutta kun niihin alkaa kiinnittää huomiota, huomaa Hyrulen olevan synkempi ja syvällisempi paikka, kuin ensinäkemältä ehkä vaikutti. Linkin löytämät muistot kertovat myös ikävistä ajoista, surullisista tapahtumista ja sankareiden uhrauksista.
TotK:ta on toki myös kritisoitu siitä, että se ei ole tarpeeksi synkkä! Miksi lopussa X, Y ja Z? Toisaalta maailmassa on ehkä myös tilaa peleille, jotka eivät ole aivan grim dark, vaan antavat toivoa niin peli- kuin oikeankin maailman puolelle.
Tekemistä riittää!
Molemmat pelit ovat todella pitkiä tai ainakin niissä on paljon tekemistä, vaikka varsinaisen juonen voi pelata läpi hyvinkin nopeasti. Link kerää lisäenergiaa ja kestosydämiä ratkomalla pieniä puzzle-pyhäkköjä, joita on molemmissa peleissä paljon. Osa on todella helppoja ratkottaviksi, kun taas osassa saa hieroa aivonystyröitään ihan huolella. Edellä mainittuja korokeja voi hakea valtavia määriä, on muistoja löydettäväksi, todella paljon sivutehtäviä ja eritasoisia ei-pakollisia hirviöitä. Hirviöiden kanssa taistelu onkin pelissä sinänsä jännittävää, että pelaaja hyötyy taisteluista enemmän kuin Link: siinä missä pelaajan on mahdollisuus oppia paremmin kontrolloimaan Linkiä, tekemään väistöjä ja torjuntoja, saa Link osakseen lähinnä aseiden hajoamista. Hirviöiltä voi saada esineitä, mutta ei kokemuspisteitä ja siksi niiden välttelyllekin on ehdottomasti aikansa ja paikkansa. Ruoanlaitto on myös tärkeässä osassa, mutta onneksi siinä on mahdollista hyödyntää ns. oikean maailman ruoanlaitto-osaamista, jonka pohjalta voi helposti arvailla millaisista raaka-aineista voisi tulla hyviä ruokalajeja.
Pelit ovat siis kompletionistin unelmia ja vielä monen pelitunnin jälkeen sieltä löytyy uusia paikkoja, hahmoja ja yllätyksiä. Kannattaakin varata aikaa maisemamatkailuun Hyrulessa, sillä molemmat pelit ovat myös todella kauniita. Liikkuminen on tehty helpoksi, pikasiirtymät onnistuvat ja toki voi juosta tai ratsastaa. Kaikkea ei kuitenkaan onneksi ole pakko kerätä ja pelien pikaläpipeluu onkin ihan oma harrastuksensa. Player5 läpäisi pelin tammikuussa 2023 vain 23 minuutissa ja 51 sekunnissa. Itse pelasin molempia pelejä varmaan noin 80h, enkä todellakaan löytänyt/voittanut kaikkea mahdollista!
Minne sitten?
Nyt kun olen nämä kaksi Zelda-peliä pelannut läpi, saatan tarttua johonkin vanhempaankin. Tai sitten odottelen seuraavaa: onko se suoraa jatkoa näille vai jotain ihan muuta, sitä emme vielä tiedä!
Lähteitä:
https://zelda.fandom.com/wiki/
https://zelda.fandom.com/wiki/Speedrun_Records
