Älä koske!
Kuva: Jani Hakanen, kuvassa: Ella Pitkänen
Lunta on. Idylli. Ikkunassa onnelliset kuokkivat. Minä odotan kellon räjähdyspistettä. Ihan kuin olisin pyörinyt kuusen ympärillä jo vuoden.
Lähtöaamun unessa oli samoja paikkoja kuin edellisenä aamuna. Melkein kuin olisin katsellut lippuja kuusessa jo monta päivää. Mikään niistä ei ole minun. Ei edes Suomen-lippu, olen vain oppinut juhlimaan sitä tasaisin väliajoin, kerran vuodessa.
En kyllä haluaisi koristella kotia. En tätä enkä toista. Kuuset kuuluvat metsään, ne ovat yksinäisiä sisällä, hileidensä alla.
Taina rutistaa kranssia rikki.
Tommi ja Tanja tuo kummatkin paremmat puoliskonsa turvaksi. Kysyin kerran, voinko mäkin tuoda ystävän. Kuulemma ei ole sopivaa, jouluna ollaan perheen kesken. Jostain syystä. Joulun välipäivinä leikitään, ettei muuta maailmaa ole kuin heteroperhe. Siinä raamit, näyttele osasi!
Taina nostaa sormen kysyäkseen.
Voitaisko me tänä vuonna…?
EI!
Mitä jos kokeiltais…?
EI!
Mä haluaisin…
EI! ÄLÄ KOSKE JOULUUN!
Joulu on museo. Älä koske mihinkään. Tee osasi, mutta älä koske mihinkään. Ole ystävällinen, ethän koske mihinkään, ole kiltti, jos olet kiltti, saat lahjoja.
Joulu on museo: mitään ei saa muuttaa. Joulu on pyhäkkö, muistojen turvapaikka. Sen voimin jaksaa koko vuoden kärsiä ja saada kirkkaamman kruunun. Ota paikkasi ja vuoronumero, sinua palvellaan kohta.
ÄLÄ KOSKE MINUN JOULUUNI!
Joulunäytelmä on monologinäytelmä, joka syntyi tarpeesta tuoda esille homoseksuaalisuuden dekriminalisointi 50 vuotta aiemmin ja tautiluokituksesta poistaminen 40 vuotta aiemmin. Näytelmä sijoittuu vuoteen 1980 ja opiskelijaelämästä lapsuudenkotiin poikkeavan Tainan perhejouluun. Teos sai kantaesityksensä 13.11.2021 Tampereen Ylioppilasteatterissa Teatterikollektiivi PIIP:in toteuttamana.Älä koske! -kohtauksessa Taina katsoo huoneensa ikkunasta ulos. Katkelmaan on merkitty näyttämöohjeet kursiivilla.
