Elli Lepän kolmas runokokoelma Materian unet käsittelee ihmisten vaikeaa suhdetta omaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Kokoelma ei päästä lukijaa muttei myöskään runojen minää helpolla. Materia on kaikkialla hyökyvä voima, joka viettelee ja voi ilmetä ihmisen elämässä myös sairaalloisen oloisena hamstraamisena. Kytkökset materiaan tapahtuvat kuitenkin usein jo ennen syntymää, kun tuleville lapsille ostetaan tai valmistetaan tavaroita ja tekstiilejä. Syytetyn penkillä ei siis ole lukija yksilönä vaan kapitalistinen yhteiskunta. Kun ihminen on oppinut yhdistämään tärkeät tapahtumat vuodenkierrossa, tunteet, muistot ja tarpeet kuluttamiseen, on siitä vaikeaa pyristellä irti. Runojen minä puhuu erityisesti koruista ja vaatteista, mutta tavaralla kyllästetyn nörttikulttuurin kuluttajakin löytää tekstistä tuttuja kipupisteitä joita on tullut pohdittua.
Seitsemään osaan jaetun teoksen osien lopussa on aina yksi runo, joka kuvaa jonkun tietyn ”elottoman” materian (esimerkiksi bakteerien ja mineraalien) unennäköä. Kokoelman nimestä huolimatta ne tuntuvat hieman irrallisilta muusta kokonaisuudesta ja olisivat ehkä toimineet paremmin yhtenä runona. Kuten muissakin Lepän kokoelmissa, runoissa on paikka paikoin käytetty vieraita termejä joita voi halutessaan googletella, mutta niiden käyttötarkoitus tulee yleensä hyvin asiayhteydestä ilmi.
Joissakin runoissa luodaan yhteyksiä itse omalla ruumiilla tekemisen ja terveemmän tavarasuhteen välille, mutta välillä runoissa on nähtävissä miltei kritiikitöntä vanhojen aikojen nostalgisointia. Joissain tapauksissa runojen minä huomioikin tämän, joissain tapauksissa ei. Kieli on hengästyttävää, haikeaa, vimmaista, ilmaisuvoimaista ja itseironista, joten synkistä aiheistaan huolimatta kokoelma ei tunnu liian raskaalta. Kuitenkaan toivoa tai yltiöpositiivisia kuvitelmia tulevasta ei ole näköpiirissä. Lähemmäs lohtua päästään kokoelman viimeisessä osiossa, jossa vesi on ottanut Helsingin valtaansa ja tulevaisuuden ihmiset ovat kelluvissa kylissä asuvia, taikauskoon taipuvaisia luonnonlapsia.
Synkistä teemoistaan johtuen kokoelmaa ei voi suositella jo valmiiksi musertavasta maailmantuskasta kärsiville, mutta hieman paremmassa mielentilassa oleville se toimii hyvänä ajatustenherättäjänä.
Elli Leppä: Materian unet (89 s.)
Nysalor-kustannus 2022
Kirja on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.
