“Miesgenre” naispäähenkilöillä

Noir on animaatiostudio Bee Trainin tuottama anime vuodelta 2001. Bee Train oli pieni itsenäinen animaatioyhtiö joka lopetti toimintansa vuonna 2011, mutta sitä ennen siltä tuli laaja tarjonta erilaisia sarjoja ja mielenkiintoisesti monessa näistä sarjoista oli pääosassa naiset ja tytöt. Noir ei ole tästä poikkeus. Mikä poikkeaa Noirissa monesta animesta, jossa päähenkilönä on tyttö tai nainen, on että kukaan sarjan naishahmoista ei ole niin sanottu “maaginen tyttö”. Noir on genreltään jännitystä, rikosta ja toimintaa – genrejä, jotka nähdään usein miesten tyylinä. Hyvin monesti, ja Japani ei ole tästä länsimaita erilaisempi, jos sarjassa tai elokuvassa on päähenkilönä naisoletettu, niin on sarjan/elokuvan genre joko romantiikka tai draama. Animessa myös pakotettu heteroromanssi hahmojen välillä on varsin yleinen klisee, oli genre mikä tahansa. Noir välttää monet näistä sudenkuopista ja tämä tekee sarjasta ja sen hahmoista mielestäni paljon tasokkaamman, kuin jos se olisi yritetty istuttaa normianimen muottiin.

Noirissa on tasan 4 tärkeätä henkilöä ja kaikki heistä ovat naisia ja tyttöjä. Nämä naiset ja tytöt kuuluvat kaikki salamurhaaja – järjestö Noiriin, ja sarjan ideana on kahden päähenkilön, Mireillen ja Kirikan, välinen suhde ja Mireillen perheen surmamysteerin selvittäminen. Tämä johtaa päähenkilöiden konfliktiin Noirin kanssa ja jatkuva kissa-ja-hiiri – leikki salamurhajärjestön kanssa alkaa. Tämä oli ensimmäinen anime, jonka näin, jossa miehet olivat täysin tarpeettomia. Toinen oli Puella Magi Madoka (2011), mutta 13 jaksoa oli itselleni liian lyhyt aika luoda kiinnostavia hahmoja ja niiden välisiä suhteita. Noir on 26 jaksoa ja mielestäni juuri sopivan pituinen perustaakseen yhtenäiset hahmot ja mukaansatempaavan narratiivin. Sarjassa on korkeintaan kaksi mieshahmoa ja kummankaan kohtalo ei ole järin onnekas. Kun mietin, kuinka usein naiset ja tytöt kohtaavat onnettoman lopun animessa tai ovat täysin tarpeettomia tarinan kannalta, täytyy myöntää että sain Noirista aikamoiset “naisstondikset”, kun tajusin että hei, kerrankin anime, jossa miehet ei merkitse yhtään mitään. Sarja ei kuitenkaan ole mitenkään miesvihamielinen, vaan keskittyy tarinan neljän naisen kohtaloon ja kuinka ne yhdistyvät.

Anime ja seksualisointi

Noir on myös erittäin taitavasti tehty. Vaikka Bee Trainilla ei ollut samanlaisia rahamääriä ja vaikutusvaltaa mitä esimerkiksi Sunrise tai Mad House – tuotantoyhtiöillä (kuuluisimpia nimikkeitä mm. Cowboy Bepob ja Death Note), onnistuu Noir näyttämään todella laadukkaalta eikä mielestäni häviä animaatiossa tai tarinassa isompien animaatiostudioiden tuotoksille. Erityisesti varjostuksen käyttö sarjassa muistuttaa minua vahvasti film noir – elokuvista ja tuo herkullisen synkän tunnelman sarjan animaatioon. Noirissa on kanssa aivan sairaan siistejä ja hyvin rakennettuja toimintakohtauksia, jotka vetävät vertoja jopa Hollywoodin parhaimmille action – leffoille. Sarjan musiikki on säveltäjä Yuki Kajiuran huipputuotantoa (sama naissäveltäjä teki musiikin myös Madokaan) ja täydentää tarinan hahmojen tunne-elämää sekä rikastaa tärkeitä kohtauksia.      

Yksi asia, jota edes Noirin kaltainen naiskeskeinen anime ei kuitenkaan pystynyt pakenemaan, on naisten ja tyttöjen seksualisointi. Noirissa sitä tapahtuu onneksi huomattavasti vähemmän, luultavasti osittain koska sarjassa ei ole miehiä, mutta jalka – ja säärifetissit ovat aika vahvasti sarjassa esillä. Mutta animen löytäminen, jossa naisia tai tyttöjä ei mitenkään seksualisoida, on melkein mahdoton haaste. Itselleni tulee mieleen vain muutama sarja ja ne kaikki kuuluvat shojo tai josei – genreen, jotka ovat tytöille tai naisille suunnattuja tarinoita ja ilmestyvät naisille/ tytöille suunnatuissa lehdissä (shonen/seinen ovat taas pojille ja miehille suunnattuja tyylejä). Noir kuuluu mielestäni myös josei – tyyliin, koska se on kertomus naisista, mutta ehkä koska sen päägenret nähdään niin “miehisinä” ja sarjan pääanimaattorina toimi mies, on sarjaan tihkunut jonkin verran “mieskatsetta” ja näin ollen Noir ei ole täysin välttynyt naishahmojensa seksualisoinnilta. Ironisinta ehkä kuitenkin on, että vaikka Noir tulee animaatiostudiolta, joka loi paljon sarjoja juuri naisista/tytöistä, on Bee Trainin tunnetuin ja suosituin sarja mieskeskeinen seinen – tyylinen anime Phantom Requiem (2009). Tämä ehkä kertoo jotain animen suhteesta naisiin ja erityisesti miten animeyleisö näkee naiset ja tytöt. Animen äänekkäimmät fanit ovat valitettavan usein poikia tai miehiä ja olisi naiivia ajatella, että tämä ei mitenkään vaikuta siihen, millaisia sarjoja animeteollisuudessa tehdään ja millaiset sarjat tulevat suosituiksi. Noir on minimaalinen pisara miesvoittoisten animetarinoiden vedessä, eikä ole kovin todennäköistä, että toista sen kaltaista ilmestyy animeympyröihin lähitulevaisuudessa. Mutta ehkä toivossa on joskus hyvä elää, ja odotellessa kehotan kaikkia kiinnostuneita katsomaan tämän mestariteoksen ja levittämään tietoisuutta sarjasta sekä animepiireissä että sen ulkopuolella.          

Jenni Virkamäki

Lue myös nämä:

Hyväntuoksuinen pakomatka Assyriassa vuosituhansia sitten Arvostelussa uutta suomalaista spefiä: Tuntemattomat tiet on kasvutarina ostoskeskusmaailmasta Barbie – muovia ja feminismiä