Nörttitytöt keräsi kirjoittajien näkemyksiä uudesta Willow-sarjasta. Tässä pääset lukemaan Jonaksen ja Nooran ajatuksia sarjasta.
*
Willow – suuri seikkailu on yksi lapsena katsottuna kaikkein huikeimpia fantasiaelokuvia, joka on inspiroinut vuosien jälkeen omaa fantasiaharrastamistani. Uusi Willow -sarja kuulostikin tosi hienolta siitä ensi kerran kuullessani, Se että Warwick Davisin ja Joanne Whalleyn kaltaiset veteraaninäyttelijät olisivat myös messissä herätti uteliaisuuden, pakkohan se olisi vilkaista. Val Kilmer ei vanhan ajan tähdistä näkynyt mutta on ymmärrettävää hänen pitkäaikaissairautensa vuoksi.
Vanha elokuva oli lapsille ja nuorille suunnattua viihdettä kuten moni muukin sen käsikirjoittajan ja ohjaajan George Lucasin klassikkoelokuva. Tätä taustaa on ymmärrettävää että uusi sarja on ensisijaisesti tehty nuorelle yleisölle. Sarja ei tunnu samalta kuin klassikkoelokuva vaan on enemmän moderni viihdesarja. Pääroolissa on myös uusi sukupolvi nuorempia näyttelijöitä.
Sarja ei ihan tavoittanut sitä taianomaista lumovoimaa mitä elokuvassa mielestäni oli mutta silloin kun sarja on heikoimmillaankin niin Davis silti kannattelee sitä ihan puhtaalla lavakarismalla. Olisin ehkä kaivannut sarjalta tiukempaa juonenkuljetusta ja eläväisempää, eletyn oloista fantasiamaailmaa. Nyt kokemus oli turhan kliinisen oloinen. Toista kautta odottaen.
-Jonas Mustonen
*
Minun on myönnettävä, että näin Willow-elokuvan ensimmäisen kerran vasta aikuisiällä. Sen vuoksi minulla ei toisaalta ole siihen nostalgisia siteitä, ja myös sarja tuli katsottua pikkuisen eriväristen lasien läpi kuin ehkä useimmat muut Willow-fanit.
Pidin sekä elokuvasta että sarjasta valtavasti. Koheltavan Willow-velhon taidot ovat iän myötä parantuneet ja Elora-vauvakin on kasvanut aikuiseksi, mutta tunnelma on säilynyt samana. Myös elokuvan koominen taso on tavoitettu sarjassa dialogiin ja henkilöhahmojen reaktioihin.
Sarjan keskiössä ovat vahvat, omia polkujaan kulkevat naishahmot. Kliseisiä sukupuolirooleja heitetään ympäri, prinsessan sijaan hirviöiden kaappaamaksi joutuukin prinssi, jota miekkaa heiluttavat naiset lähtevät pelastamaan. Kitin ja Jaden välillä on myös romanttista latausta, jota kuljetetaan sivujuonteena pääjuonen rinnalla.
Elokuvassa Val Kilmerin näyttelemä Madmartigan ei ole sarjassa läsnä (joskin hänen ilmestymistään pedataan jaksosta toiseen), mutta Thraxus Boorman on käsikirjoitettu hyvin samankaltaiseksi rogue-hahmoksi.
Erityismaininta on pakko antaa sarjan loistavalle soundtrackille. Taustalla kuullaan muun muassa Hurdy Gurdy Man, Crimson & Clover sekä Black Hole Sun, enkä voi olla hymyilemättä, kun viidennessä jaksossa juostaan hirviöitä pakoon punkbändi Arre Arre!’n Time For Some Mayhemin tahdissa.
Noora Niittymäki
