Tämä tarina ei ala ensimmäisestä koulupäivästä, vaan viimeisestä.
Cordella on edessään eräs elämänsä käännekohdista: hetki, jolloin hänen ikäryhmänsä yhtenäinen koulutie jää taakse, ja nuoret hajaantuvat kykyjensä ja kiinnostustensa perusteella omille poluilleen. Tässä kyseisessä, dystooppisiakin elementtejä sisältävässä fantasiamaailmassa ei oman tien valitseminen käykään ihan helposti. Heidän tulevaisuutensa nimittäin määrittyy syntymässä saadun neulan värin perusteella.
Corden neula on valitettavasti musta. Se vie hänet vartijakokelaiden keskelle Sepän pajaksi kutsuttuun laitokseen, jossa hän käy läpi laajamittaisen taistelukoulutuksen, ja joutuu myös maksamaan kohtalostaan kovan hinnan.
En ole lukenut Sarjanojan aiemmin julkaistua, aikuislukijoille suunnattua kelttiläistyylistä fantasiakirjasarjaa. Nähdäkseni Kisälli kuitenkin poikkeaa siitä jo kohderyhmänsä perusteella, sillä tämä kirja on selvästi suunnattu nuorille aikuisille sekä kerrontatyylinsä että tematiikkansa perusteella. Teoksen yhteiskunnallinen kritiikki käsittelee kollektiivista vastuuta, ja yksilötasolla pohditaan sitä, onko ihmisen mahdollista taistella genetiikkaansa vastaan omilla valinnoillaan.
Kisälli on erikoislaatuinen yhdistelmä perinteistä fantasiaa ja modernia nuortenkirjallisuutta. Ympäristö ja etenkin nimeämiskonventiot ovat hyvin fantasiatyypillisiä ja taikuus on läsnä, mutta toisaalta henkilöhahmoilla on jalassaan lenkkarit ja taskuissaan mobiiliviestimet. Myös tarkoituksellisen huolettomaan ja moderniin tyyliin kirjoitettu dialogi voi vedota nuoriin lukijoihin perinteistä, muodollisempaa fantasiakieltä paremmin.
Indie-kustannetun teoksen kerronta on melko hiomatonta, mikä pikkuisen haittasi omaa tarinaan uppoutumistani. Kerronnan rytmin osalta kirja on takapainotteinen; ensimmäisen puoliskon pitkällinen taistelukoulutuskuvaus uuvuttaa, ja kun tapahtumat viimein räjähtävät käyntiin, ne rymistellään päätökseen vähän turhan kiivaaseen tahtiin. Mukavaa on se, että henkilöiden ja miljöön visuaalista puolta ei avata liikaa, vaan ne annetaan lukijan oman mielikuvituksen muovattaviksi aina päähenkilön sukupuolta myöten.
Olisin kovasti toivonut kielen olevan siloitellumpaa. Toisaalta kielellinen kotikutoisuus antaa tekstille tietynlaisen käsityön tunnun, joka sopii tarinan tunnelmaan varsin hyvin – pinta on rosoinen, vähän niin kuin ahjossa taottu rauta.
Katinka Sarjanoja: Kisälli (208 s.)
Voikukka kustannus 2023
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
