Grishaversumilla tarkoitetaan Leigh Bardugon luoman fantasiakirjasarjan maailmaa. Sarjassa on julkaistu englanniksi kuusi kirjaa, ja suomeksi kirjoja on käännetty neljä. Ensimmäiset kolme kirjaa muodostavat grishaversumin avaustrilogian. Muut teokset on julkaistu pareittain, eli duologioina. Tässä kirja-arvostelussa arvostelen grishaversumin aloittavan trilogian eli teokset Varjo ja riipus (Shadow and Bone), Saarto ja myrsky (Siege and Storm) ja Tuho ja roihu (Ruin and Rising). Kirjat on suomeksi julkaissut Aula & Co.
Grishaversumissa on ihmisiä, jotka ovat grishoja. Grishat ovat “pienen tieteen mestareita” ja osaavat kutsua tai käyttää jotain voimaa; tulenkutsujat hallitsevat tulta, tuulenkutsujat tuulta ja ukkosta, materialnikit osaavat rakentaa ja tehdä erilaisia ihmeellisiä asioita, korporalnikit ovat sydämenpysäyttäjiä tai parantajia. Grishoja on paljon erilaisia ja heillä on erilaisia taitoja (esimerkiksi räätäli-grisha osaa muokata ulkonäköä), mutta toiset taidot ovat harvinaisempia kuin toiset. Trilogia sijoittuu Ravkan-kuningaskuntaan, jossa toivotaan hyvin harvinaisen grishan löytymistä, nimittäin auringonkutsujan.
Ravkan-kuningaskuntaan liittyy kolme tärkeää asiaa; se käy sotaa naapureidensa kanssa, se suojelee grishoja ja käyttää heitä sodassa ja kuningaskunnan halkaisee kahtia Epämeri, Sysikuilu. Sysikuilu on valoton, suuri pimeyden meri, joka jakaa Ravkaa ja jonka sisällä asuu hirviöitä. Ravkassa uskotaan, että auringonkutsuja voi tuhota Sysikuilun.
Ensimmäisessä kirjassa, Varjo ja riipus, paljastuu, että päähenkilö Alina on auringonkutsuja. Alina päätyy armeijan kartografista Pieneen palatsiin grishakoulutettavaksi, ja joutuu jättämään taakseen lapsuudenystävänsä Malin, joka on armeijassa jäljittäjänä. Varjon ja riipuksen pohjalta on tehty Netflix-sarja (Shadow and Bone). Näin sarjan ennen kuin luin kirjat.
Sarjassa maailman esittely on ensimmäistä kirjaa laajempaa. Sarja on visuaalisesti hyvin onnistunut ja pidin muun muassa grishojen vaatteiden, keftojen, toteutuksesta todella paljon. Osa henkilöhahmoista jää sarjassa ohuemmiksi kuin kirjassa. Toisaalta taas toisia hahmoja on syvennetty hyvin sarjassa, eli kokonaisuutena sarja ja kirja täydentävät hyvin toisiaan. Trilogian lukemisen jälkeen tajusin että sarjassa oli tehty aika merkittävä paljastus kirjoja aiemmin ja koska tämä paljastus vaikuttaa yhden hahmon motiivin myöhemmin, niin odotan mielenkiinnolla miten tilanne sarjan (oletetuilla) tulevilla kausilla ratkaistaan.
Varjo ja riipus on hyvä avausteos grishaversumille. Siinä esitellään hyvin maailma ja trilogian suurin ongelma (Sysikuilu) sekä tarinan pahis. Samalla esitellään mystinen keino voimistaa grishan voimia, Morozovan hirvi.
Trilogian toinen osa, Saarto ja myrsky, on teemoiltaan vahvasti trilogian toinen osa. Saarto ja myrsky syventää maailmaa, sarjan perusongelmaa (Sysikuilu vaikutusta) ja vahvistaa tarinan pahiksen asemaa. Samalla se esittelee ja vahvistaa ratkaisua Sysikuilun tuhoamiseen ja pahiksen voittamiseen. Tässä kakkososassa tarinaan tulee mukaan myös yksi lempihahmoistani, Nikolai.
Saarto ja myrsky kärsii mielestäni hiukan siitä, että se alkaa melkoisella ryminällä ja käy tavallaan tietynlaisessa tarinallisessa huipussa heti alussa. Tämän jälkeen seuraa aika pitkä vaihe jossa lähinnä joko matkustetaan tai valmistellaan erilaisia suunnitelmia. Seuraava vauhdikas osio tulee vasta kirjan loppupuolella ja se onkin sitten jännittävä. Saarto ja myrsky myös palaa käymään läpi Alinan ja Malin tunteita tavalla jota pidin itse jo ratkaistuna, niin tämä osa heidän välisestään ihmissuhdedraamasta ei itseäni oikein koskettanut.
Tuho ja roihu päättää grishaversumin avaustrilogian. Kirjana tämä kolmasosa tuntui jotenkin aukkoiselle. Kakkososan kanssa oli muutamia hetkiä jolloin toivoin että asian tai tilanteen kuvaamiseen olisi käytetty enemmän sivuja tai että sitä olisi pohjustettu enemmän. Tuhon ja roihun kanssa oli ihan hetkiä jolloin luulin hypänneeni joidenkin sivujen yli. Alinan ja Malin välinen jännite ratkaistaan tässä kirjassa tavallaan muutamaan otteeseen. Osa ratkaisuista oli oikein onnistuneita ja osa mukavan kliseisiä. Tuho ja roihu solmii tarinan langat varsin hyvin yhteen ja ratkaisee trilogian alussa esitetyn ongelman. Ratkaisu on myös joltain osin yllättävä ja voiman käytöllä on oma hintansa, joka pitää maksaa, mistä pidin. Pidin myös siitä että loppua kohti tunnelma on tehty hyvin sellaiseksi että kyseessä on viimeinen epätoivoinen yritys.
Kokonaisuutena grishaversumin avaustrilogia kärsii juonen ontumisesta. Loppujen lopuksi tarinalla ei tunnu olevan vahvaa juonta ja monet asiat ikään kuin tapahtuvat päähenkilön ympärillä eikä päähenkilö oikein oivalla itse mitään. Kirjojen sävy myös synkkenee yllättävän nopeasti viimeisen kirjan aikana. Itselleni kantava voima kirjojen läpi oli kirjojen maailma; grishaversumi on kiinnostava, vaikka trilogian tarina itsessään ei ollut minulle kauhean vetovoimainen.
Tulen lukemaan myös muut grishaversumin kirjat. Viimeisin käännetty kirja, Korppien kehä (Six of Crows) on kirjaston varauslistallani. Arvostan sitä että grishaversumi-kirjoja käännetään, koska pidän kirjojen lukemisesta äidinkielelläni. Varjon ja riipuksen käänsi Jussi Korhonen, ja Meri Kapari käänsi Saarron ja myrskyn sekä Tuhon ja roihun. Lainasin kirjat kirjastosta. Suosittelen grishaversumi-kirjoja kaikille fantasiasta kiinnostuneille.
