Ääni ja puhe ovat olennainen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Puheen avulla paitsi jaamme tietoa myös välitämme tunteita, ja se onkin sosiaalisen kanssakäymisemme luontainen väline. Tietoisten viestien lisäksi puhe ja ääni kertoo meistä myös paljon muuta, esimerkiksi iän, sukupuolen, sosiaalisen taustan sekä tarjoaa vihjeitä tunteista ja terveydentilasta.

Kuva: http://photopin.com

Puhe ja ääni ovat meille niin arkipäiväisiä asioita, ettei niitä useinkaan välttämättä tule tarkemmin ajatelleeksi, ennen kuin äänen menettää vaikka flunssan tai ääneen vaikuttavan sairauden myötä, tai kun viestintätilanne asettaa erityisiä vaatimuksia äänelle, esimerkiksi edellyttäen pitkäkestoista puhumista kestävää tai kantavaa ääntä. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi yleisölle puhuminen, laulu- ja teatteriharrastukset tai vaikkapa siirtyminen työtehtäviin, joissa ääni on tärkeä työväline. Monelle ääni on työssä tarpeellinen tai jopa välttämätön. Ensimmäiseksi ääniammateista tulevat mieleen esimerkiksi näyttelijät, laulajat, poliitikot ja opettajat, mutta ihan yhtä lailla ääntä tarvitaan mm. myyntityössä, asiakaspalvelutehtävissä ja puhelintyössä. Poliisin, papin, lentoemännän, kaupan kassan, vastaanottovirkailijan, myyntiedustajan tai sairaanhoitajan voisi olla melkoisen hankalaa selvitä työssään ilman ääntä.

Puheen ja äänen tutkimus ja harjoittaminen on myös oma tieteenalansa. Puheeseen ja ääneen voi perehtyä montaakin erilaista reittiä esimerkiksi teatteri-ilmaisun tai laulun kautta, ja erilaista äänenkäytön opetusta voi saada monenlaisissa yhteyksissä. Äänen tutkimisen ja harjoittamisen voi viedä myös yliopistotasoiseksi tutkimukseksi ja koulutukseksi, jolloin ääntä tarkastellaan ja harjoitetaan laaja-alaisesti ja myös teoriatietoon pohjaten. Tällöin puhutaan tieteenalasta, jota kutsutaan vokologiaksi.

Mitä on vokologia?

Vokologia on tieteenala, joka keskittyy ihmisäänen tutkimukseen ja äänen harjoittamiseen. Ääneen liittyen tarkastelukohteita ovat mm. äänen ja puheen tuottaminen ja vastaanottaminen, puhesignaalin akustinen rakenne ja puheen ja äänen piirteiden merkitys viestinnässä. Merkityksellistä on myös kiinnittää huomiota äänellisen suorituskyvyn kehittämiseen ja analysoimiseen. Käytännön äänenharjoittamisen ohella mukana kuljetetaan teoriatietoa, jota sovelletaan käytäntöön ja hyödynnetään tutkimustyössä.

Mikrofoni on vokologin työväline.

Tieteenalana se on sellaisenaan varsin nuori ja termi “vokologia” on kehitetty vasta 1990-luvun alussa Yhdysvalloissa. Puheen- ja äänentutkimusta sekä puhetekniikan opetusta on harjoitettu kuitenkin jo kauan ennen termin luomista: oikein kauas kun katsotaan, niin antiikin ajoista lähtien. Tällä hetkellä Suomessa ainut paikka opiskella puhetekniikkaa ja vokologiaa pääaineena on Tampereen yliopistossa Kasvatustieteiden yksikössä.

Alan kirjallisuutta.

Vokologian ohella on toki muitakin ääntä tai puhetta tutkivia tieteenaloja. Lääketieteen puolella foniatria ja humanistisiin tieteisiin lukeutuva logopedia tutkivat puhe- ja äänihäiriöitä. Fonetiikka taasen tarkastelee puhetta suhteessa kieleen ja puheviestintä puheen välityksellä tapahtuvia viestintätilanteita. Toki ääntä voidaan myös tutkia matemaattis-teknisten tieteenalojne näkökulmasta tarkastellen esimerkiksi akustiikkaa. Tietojenkäsittelytieteen parissa on viime aikoina osoitettu mielenkiintoa puhetta ja ääntä kohtaan esimerkiksi erilaisten kommunikaatioon liittyvien sovellusten kautta ja signaalinkäsittelijöitä voi kiinnostaa muun muassa se, miten puhesignaalista löytyy puheen havaitsemiseen tarvittavat piirteet. Voidaankin todeta, että puheen ja äänen tutkimus on monitieteinen ja kehittyvä ala. Tekniikan kehitys on mahdollistanut viime vuosina uusia tutkimusmenetelmiä.

Varsin monesti vokologit saavat alansa mainittuaan tarjota kuulijalle hieman selvennystä siitä, mitä he oikeastaan tekevät. Äänen tutkimuksen ja harjoittamisen mainitsemisen jälkeen usein ensiksi täytyy kumota käsitys, jossa vokologit olisivat sama asia kuin puheterapeutit. Puheterapeuttina toimivat henkilöt ovat suorittaneet maisteritutkinnon yliopistossa pääaineenaan logopedia, jonka keskeisinä kiinnostuksen kohteina ovat puheen, äänen, kielen ja kommunikaation häiriöt. Vokologitkin toki sivuavat opinnoissaan näitä aiheita, mutta pääosassa on normaalin äänen kanssa työskentely. Ideaalitilanteessa vokologien asiantuntemuksella ääntä harjoitettaisiin ja huollettaisiin ennaltaehkäisevästi niin, ettei sen kanssa syntyisi äänenkäytöstä johtuvia ongelmia. Ala on valitettavasti vielä verrattain pieni eikä se ole suuren yleisön tiedossa.

Mitä vokologit sitten oikeastaan tekevät? Monet toimivat puhetekniikan opettajina ja äänenkäytön kouluttajina tarjoten koulutuksia ja äänivalmennuksia ryhmille ja yksittäisille ihmisille. Jonkin verran vokologeja työskentelee esimerkiksi teatterialan oppilaitoksissa tai yrittäjinä omissa yrityksissä. Toiset taas ovat keskittyneet kouluttamisen sijaan enemmän äänen tutkimiseen. Äänen parissa työskenteleminen tarjoaa lopultakin varsin laajan työkentän, jonne itsensä voi omien kiinnostuksiensa mukaan pyrkiä sijoittamaan, valmiita virkoja tai räätälöityjä työpaikkoja kun ei sellaisenaan useinkaan ole olemassa. Vai kuinka moni voi sanoa nähneensä työpaikkailmoituksen otsikolla “Palvelukseen halutaan vokologi”?

Kuva: www.photopin.com

“Niin mitä te oikeasti teette?”

Keskeinen tavoite vokologien näkemysten mukaan äänen harjoittamisessa on tähdätä lopputulokseen, jossa mahdollisimman pienellä vaivalla saavutetaan esimerkiksi mahdollisimman laadukas ääni. Käytännössä se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että kykenee käyttämään voimistettua puheääntä aiheuttaen äänentuottoelimistölle mahdollisimman vähän rasitusta esimerkiksi oikeanlaisen hengitystekniikan, rennon äänenkäytön ja sopivan puhetekniikan avulla.

Käytännössä äänenharjoittaminen pitää sisällään erilaisia rentoutus- ja hengitysharjoituksia sekä ääniharjoituksia, joilla tähdätään taloudellisempaan ja helppoon äänentuottoon, laadultaan miellyttävään ääneen tai vaikkapa selvempään artikulaatioon. Ääniharjoituksissa voikin löytää itsensä makaamasta rennosti lattialla, tunnustelemasta kylkien liikettä hengityksen mukana, mölisemästä nautaeläimen tavoin, humisemassa valtamerilaivan sumutorven kantavuutta tavoitellen tai treenaamasta artikulaatiota selvemmäksi tavusarjoja tai vaikkapa perinteisiä kansanhokemia harjoitellen. “Kirkon peräpilarit” ja “appilan pappilan apupapin papupadat” ovat perinteikkyydestään huolimatta edelleen varsin käyttökelpoisia harjoituksia toisteltaviksi.

Puheentutkimuksen laboratorion äänityskoppi Tampereen yliopistossa.

Toisinaan ääniharjoitukset tuntuvat huvittavilta ja kuulostavat ensikuulemalta hauskoilta. Sitä äänen kanssa työskentely ja harjoittelu toki myöskin välillä ovat. Vokologit kuitenkin sitovat äänenharjoittamisen yhteen teorian ja tutkimustulosten kanssa: tärkeää on tietää, miksi jokin harjoitus toimii ja miten se oikeastaan vaikuttaa ääneen. Puhujan äänellistä suorituskykyä voidaan arvioida kuulonvaraisesti, mutta myös analysoida suorittamalla erilaisia puheteknisiä mittauksia. Puheanalyysiohjelmien avulla kuultava äänisignaali muutetaan joko numeeriseen tai kuvalliseen muotoon, jolloin äänestä saadaan konkreettista tietoa, eikä ole välttämätöntä tyytyä ainoastaan äänen kuulonvaraiseen arviointiin. Jo opiskeluaikana vokologit harjoittelevat sekä erilaisten akustisten analyysien ja puheteknisten mittausten suorittamista että kouluttautuvat ammattilaiskuuntelijoiksi harjoittamalla korviaan ihmisäänen kuunteluun ja arviointiin. Käytännössä se tarkoittaa pitkiä hetkiä analyysiohjelmien kanssa työskentelyä sekä erilaisten ääninäytteiden kuuntelua ja arviointia. Arvioinnissa ja analyyseilla saatavaa tietoa äänestä hyödynnetään käytännön opetustyössä, äänentutkimuksessa ja erilaisten harjoitusmenetelmien kehittämisessä.

Ääni kuuluu kaikille

Ääni ja puhe ovat olennainen osa kykyämme viestiä. Tarvitsemme ääntämme erilaisissa tilanteissa ja toivomme, että se kestäisi sille asetetut vaatimukset. Äänen merkityksellisyydestä huolimatta se jää usein melko vähälle huomiolle: se huomataan vasta sitten, kun siihen ei olla tyytyväisiä. Ääniongelmien ennalta ehkäisyn kannalta olisi kuitenkin tarpeen huomioida ääntä jo ennen kuin sen kanssa on vaikeuksia.

Äänen harjoittaminen ei lopultakaan ole mitään rakettitiedettä, vaikka ääntä voidaankin tarkastella myös fysiikan ilmiönä niin haluttaessa. Tärkeää on myös tietää, että omaan ääneen pystyy vaikuttamaan ja sitä on mahdollista harjoittelulla kehittää. Ihmelääkettä äänen kehittämiseen ei tokikaan ole olemassa, vaan vasta useilla toistoilla, vanhoista tavoista pois oppimisella ja uusien tapojen omaksumisella saadaan aikaan tuloksia. Ääni on kuitenkin myös lihastyötä samalla tavalla kuin vaikkapa tanssiminen: tanssitunnillakin opetellaan ensin askelsarjat useita kertoja toistaen, ennen kuin niistä syntyy sulava liikesarja, joka syntyy kuin itsestään. Myös äänen harjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta tuloksia saadaan usein jo muutamien minuuttien päivittäisellä harjoittelulla.

Tietoisuus äänestä auttaa myös huomioimaan, mikä on sille hyväksi ja mikä ei. Valitettavasti kaikkialla ei vielä yleisesti ottaen tiedosteta äänen merkitystä ja toisinaan äänen ns. suojatoimet voidaan kokea liioitteluna: mikrofonin ja äänenvahvistimien käyttöä arkaillaan, sairaslomalle puhetyöstä ei jäädä (tai ei määrätä) käheytyneen äänen takia ja äänilepoa voidaan pitää ylivarovaisuutena. Vokologit tekevätkin kovasti työtä, jotta äänestä oltaisiin tietoisempia ja sitä osattaisiin huoltaa, jotta jokaisen ääni kestäisi sille asetetut vaatimukset. Asenteiden muuttuminen on hidasta, mutta pitkäjänteinen työ toivottavasti vielä joskus kantaa hedelmää. Kovin kauaksihan ei tarvitse mennä löytääkseen esimerkkejä oikeasta elämästä. Vielä muutama vuosikymmen sitten kuulonhuoltoa pidettiin ylireagointina ja kuulosuojaimien käyttäjille naureskeltiin. Nykyisin tilanne on onneksi toinen: työsuojelumääräykset asettavat melurajat kuulosuojainten käytölle työssä, eikä korvatulppien käyttäminen esimerkiksi keikalla ole häpeä. Kenties äänenhuollonkin kohdalla tietoisuus tulevaisuudessa kasvaa.

http://world-voice-day.org/materials/

Osana äänitietoisuuden lisäämistä huhtikuussa vietetään kansainvälistä Maailman Äänipäivää (World Voice Day) 16.4. Äänipäivän tarkoituksena on jakaa tietoa ihmisen äänestä sekä äänihäiriöistä. Päivää on vietetty vuodesta 1999 alkaen. Tapahtumia on eri puolilla Suomea, ainakin isoimmissa kaupungeissa. Tarkemmin tapahtumista saa tietoa esimerkiksi Äänipäivän Facebook-sivulta.

Artikkelin kuvat: Susanna Mäenpää, www.photopin.com ja www.world-voice-day.org/materials/