On tyypillinen iltapäivä kotona ja istahdan tietokoneelle tarkistamaan tai hoitamaan jotain pikkujuttua. Sähköpostin ja someviestithän voisi kurkata ensin… Havahdun kahta tuntia myöhemmin siihen, että takapuoli on puutunut, selkää jomottaa ja pitäisi varmaan tehdä jotain hyödyllisempää. Suljen tietokoneen – ja huomaan unohtaneeni tehdä sen, mitä varten tietokoneen avasin! No, ei auta kuin käynnistää läppäri uudestaan ja hoitaa homma. Väsyttää sen verran, ettei tekisi vielä mieli siirtyä seuraavaan asiaan. Löytyisiköhän nettitelkkarista kiinnostavaa katsottavaa?

Psykiatrit ovat huomanneet jo aikaa sitten, että verkossa roikkuminen on koukuttavaa – käsite internetriippuvuus on keksitty jo vuonna 1995. Tiedän, ettei netinkäyttöni ole aivan hallituimmasta päästä. Luinkin erittäin kiinnostuneena Jyrki Korkeilan suomenkielisen kirjoituksen aiheesta sen ilmestyttyä. Kovin yleistä nettiaddiktio ei ole, kaikista käyttäjistä sitä on noin 0,5-1%:lla. Kuitenkin nuorilla vaikeita ongelmia on niinkin monella kuin yli 10%:lla! Kun Suomessa nettiä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin yli 80% väestöstä, ei netinkäytöstään kärsivän tarvitse ajatella olevansa ongelmansa kanssa yksin.

Mutta kuka koukuttuu? Verkossa eivät uudet kiinnostavat ärsykkeet lopu, eikä monikaan aihe vaadi kovin pitkää keskittymistä ennen seuraavaan siirtymistä. Se tiedetään, että tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivät ovat herkempiä riippuvuuksille yleensä. Niinpä niin – Korkeila mainitsee, että aika monella nettiaddiktilla tarkkaavaisuusongelmat edeltävät riippuvuutta. Sen sijaan esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireiden on todettu lisääntyvän vasta nettiriippuvuuden kehittymisen jälkeen.

Internetriippuvuus voi johtaa vaikeaankin ahdistukseen.
Kuva: Aftab Uzzaman (CC BY-NC 2.0)

Istun kaverin tietokoneella surffaamassa. Nousen hetkeksi ruudun äärestä, ja palatessani ruudulla töröttää valkopohjainen sivu, jossa englanninkielisen tekstin seassa lukee “fäbän ylikäyttöä”. Tämä ei voi olla mikään toimintaongelma, vaan tarkoituksellinen ajankäyttöä säätelevä työväline, kuin tilauksesta! Tietokoneen käyttö jää siltä illalta, mutta palaan asiaan myöhemmin ja saan kaveriltani linkin LeechBlock-ohjelmaan.

LeechBlock on ilmainen, vapaan lähdekoodin jatke Firefox-selaimeen, ja se on tarkoitettu estämään pääsy aikaa vieville sivustoille, jotka muuten haittaisivat tuotteliaisuutta. Ohjelman kehittäjä James N. Anderson on tehnyt ohjelmasta kunkin käyttäjän tarpeisiin räätälöitävän: estotavat, -ajat ja niiden asteet voi määritellä itse.

Tunnistan olevani ohjelman kohderyhmää, saanhan netissä surffaillessani harvoin aikaan niin paljon kuin suunnittelin. Olisikohan tästä myös yöunieni pelastukseksi? Tulen usein valvoneeksi netin ääressä turhan pitkään huomaamatta väsymystäni ajoissa. Korkeila listaa internetriippuvuuteen liittyvän varsin usein uniongelmia. Vielä ei tiedetä, johtuuko yletön netinkäyttö unettomana vietetyistä tunneista vai valvottaako netinkäyttö riippuvaista. Kävisi hyvin järkeen, että molempi pahempi.

Selailen ohjelmasta kirjoitettuja käyttäjäarvioita. 5/5 tähteä antaneita arvostelijoita on 293, tätä huonompia arvioita yhteensäkin vain 71. Tyytyväiset kehuvat jatkeen toimivan hyvin siinä, mihin se on tarkoitettukin, osa hehkuttaa sen suorastaan pelastaneen tuottavuutensa. Ohjelmaa verrataan paljon Google Chromen Stayfocusediin, pääasiassa LeechBlockia kiitellen. Negatiiviset kommentit käsittelevät lähinnä toimintahäiriöitä, joihin on jo minun arviota lukiessani löytynyt ratkaisu. Vaikuttaa lupaavalta! Innostun ja päätän ottaa ohjelman ehdottomasti käyttöön – ehkä huomenna.

Haen motivaatiota ohjelman käyttöönottoon tekemällä Päihdelinkin sivuilla itsearvioksi tarkoitetun nettiriippuvuustestin. Saatan vähän liioitella joissain ja vähätellä joissain vastauksissa, joten eiköhän tulos ole suunnilleen oikean suuntainen. Saan 58 pistettä, ja ohjeistus kuuluu: “Internetin käyttösi saattaa aiheuttaa sinulle ongelmia. Sinun pitäisi pohtia, millä kaikilla tavoilla Internetin käyttö vaikuttaa elämääsi.” No, onhan sitä tullut kieltämättä välteltyä esimerkiksi tiskaamista netissä roikkuen vähän liian usein… Tekoja siis tarvitaan.

Suunnittelen eston käyttöönottoa pitkään ja hartaasti – kynnys vapaaehtoiseenkin vapauden menettämiseen on aika korkea. Toisaalta en myöskään tunnista kovin hyvin, mitkä kaikki sivut minun kannattaisi blokata. Ei ihme, että Korkeila suosittaa artikkelissaan päiväkirjan täyttämistä päivittäisestä netinkäytöstä – ongelmaan ei voi puuttua, jos sitä ei ensin tunnista ja hahmota kunnolla.

Vihdoin koittaa se hetki, kun koen olevani valmis ottamaan LeechBlockin käyttöön. Olen kärsimätön ja lukaisen vain etusivun, ennen kuin lataan jatkeen selaimeni osaksi. Ohjelma asettuu mukavasti ja vaivattomasti selaimen työkalupakkiin, ja pudotusvalikosta pääsee säätämään haluamiaan asetuksia. Taidan olla aivan liian väsyneenä liikkeellä, sillä tähän yksiselitteisyys loppuukin. Arkijärkeni ei ole aivan riittävän nörttiä ollakseni räpeltämättä estojen kanssa. Ensimmäinen blokkausyritys ei onnistu lainkaan. Miten niin ohjelma ei ymmärrä verkkotunnusta, domainia, jos laitan sen www-etuliitteen kanssa? Miten niin en voi merkitä blokattavaksi ajaksi kellonaikaa 2300-0500? Kone menee suoraan Facebookiin, vaikka kello on jo yli 11 illalla. Nyt alkaa turhauttaa, pakko mennä nukkumaan.

… eli Facebookiin surffaamaan, kun nyt kerran voi, ja palata hetken päästä asiaan. Joudun nielemään ylpeyteni ja lukemaan aika lailla esimerkkejä, ennen kuin hahmotan, mitä teen väärin. Eihän ohjelma voi mitenkään tietää, mihin blokatuista viikonpäivistä yli vuorokauden vaihtumisen säätämäni aikarajoitus pätee – hups. Esimerkeistä oppimani katkaisumerkki, tähti, pääsee heti käyttöön, kun pystyn blokkaamaan samalla esim. kaikki tumblr- ja sarjakuvablogit. On pakko ennakoida, koska muutoin saattaisin löytää nopeastikin korvaavia ajanviettoblogeja vanhojen ollessa blokattuina. Ohjelmassa ei ole käyttöönottoviivettä, vaan esto tulee voimaan saman tien muutokset hyväksyttyäni.

Vaikka yhdessä estovalikoimassa voi säätää vain yhdet eston ajankohdat ja yhden tyylisen blokkisivun kerrallaan, samoille sivustoille voi määritellä monta eri settiä ja näin yhdistelemällä saada aikaan elegantin kokonaiseston. Säädän yhdellä estosetillä yöt täysin blokatuksi ajaksi ja valitsen samoille sivuille viivästyssivun virka-aikaa varten. En viitsi lähteä testaamaan salasanaviivästystä tai kokonaan hallintani ulkopuolelle määriteltyjä estoja – testaamassahan tässä ollaan, eikä lopullisia ratkaisuja tekemässä.

Estosivuja tulee tuijoteltua tovi jos toinenkin.
Kuvakaappaukset LeechBlockista toiminnassa.

Seuraavana aamuna aloitan päiväni varmistamalla, että esto toimii. Olin muistellut, että tähän kellonaikaan surffausaikaa olisi 15 min, mutta eteen lävähtääkin blokkisivu – ärsyttävää! Minulla on kuitenkin käytössä sekä esto sivustolla käytetyn ajan mukaan että myös tiettyihin ajankohtiin rajattu esto – sen siitä saa, kun yrittää yhdistellä liian monia ominaisuuksia yhteen estosettiin. Aluksi olen hätäinen, ja n. 22 sekuntia odoteltuani siirryn tekstinkäsittelyohjelmaan vuodattamaan, jolloin viivästyssivun latautuminen keskeytyy. Aika joustamatonta! Uusi yritys ja koomausta aamupalapöydässä minuutin verran ennen sivulle pääsyä.

Joskus kaverin kanssa taivastelimme, kuinka ihmiset odottavat esim. nettisivun latautumista niinkin pitkään kuin puoli minuuttia, meillä kun sellaiseen ei riittäisi kärsivällisyyttä. No, näköjään riittää, kun odotettava asia on riittävän palkitseva ja sen saaminen riittävän varmaa.

Varsinaisten minua koskevien asioiden katsomiseen Facebookin surffausajaksi säätämäni 15 min riittää oivallisesti. Ehdin myös selailla syötettä jonkin verran ja katsoa pari linkkiä, ennen kuin sivulle palatessa LeechBlock hyppää eteen. Ei oikeastaan turhauta – tajuan juuri ylittäneeni hiuksenhienon rajan mukavan ja rutiininomaisen, merkityksettömän fäbäilyn välillä.

Karkkilakko saa ajattelemaan karkkeja.
Kuva: Jay Goldman (CC BY-NC-SA 2.0)

Mediassa näkee jatkuvasti uutisointia, jossa rinnastetaan milloin mikäkin mielihyvää tuottava asia huumeiden vaikutukseen. “Musiikki vaikuttaa kuin heroiini!” ja “Seksi on aivoille huumetta!” Tämänkaltaiset virhetulkintaan perustuvat rinnastukset tuovat mieleen Jorge Chamin klassikkostripin tiedeuutisoinnista. Riippuvuutta aiheuttava asia tuottaa toki aluksi mielihyvää. Riippuvuudet eroavat kuitenkin normaaleista ja turvallisista ilonlähteistä siten, että sietokyvyn kehittyessä käyttäjä tarvitsee yhä isompia ja isompia annoksia hyvän fiiliksen saavuttaakseen ja ohjautuu yhä enemmän hakemaan mielihyvää vain näistä kapeista lähteistä. Lopulta on jäljellä enää vieroitusoireiden välttely ja sitkeä toive kauaksi karanneesta mielihyvästä – mikään muukaan ei enää oikein tuota iloa. Riippuvuus siis kaappaa aivojen mielihyväjärjestelmän, ja pois opettelu ja silmien avautuminen muille mielihyvää tuottaville asioille vie pitkän ajan.

Internetriippuvuuteen on todettu liittyvän aivan samoja piirteitä, kuin mihin tahansa muuhunkin riippuvaiseen käytökseen: käytön liiallisuutta, sietokyvyn kasvua, haitallisia seurauksia ja vieroitusoireita. Hallittu netin runsas käyttö esimerkiksi töiden vuoksi ei ole riippuvuutta. Vasta hallitsematon käyttö, jolloin käyttäjä ei kykene rajoittamaan nettisurffausta edes liikakäytöstä koituvien haittojen motivoimana, vaikka yrittäisi, on riippuvuustasoinen ongelma. Myös tekemisen tavoitteella on merkitystä: jos nettiä käyttää välineenä toisten, epämiellyttävien tehtävien tai ajatusten lykkäämiseen, prokrastinointiin, käytön lopettamisesta ei välttämättä tule vieroitusoireita. Loputtomiin tunteitaan ja tosielämää ei kuitenkaan voi paeta ilman, että välttelykäytös urautuu riippuvuudeksi – ainakin päätellen siitä, että korealaistutkimuksessa taipumus haluta paeta omaa itseään liittyi nettipeliriippuvuuteen.

Testailen LeechBlockia kaikessa rauhassa, en oleta muutoksen tulevan nopeasti. Huomaan, että jos estosivu ponnahtaa katkaisemaan puolihuolimattoman surffailun sopivasti, se on juuri se sysäys, jonka tarvitsen irrottautuakseni koneelta. “Eihän tämä keskustelu nyt niin pahasti kesken ole, ettenkö voisi lopettaa” on aika uusi ajatus, mutta hyvä. Pääsen joinain iltoina nukkumaan tavallista aiemmin. Menetän tosin pari vähän pidempää blogikommenttia, ennen kuin opin kopioimaan viestini tekstinkäsittelyohjelmaan sivuilta, joissa äkkiarvaamatta ylittyvä blokkauskynnys hävittäisi viestin. Facebookissa ohjelma antaa onneksi kirjoittaa kommentin loppuun ja blokkaa sivun vasta, kun yritän siirtyä toiselle sivulle. Viikonloppuisin on ihanan rentouttavaa surffata ilman, että estosivu hyppää heti keskeyttämään.

Huomaan testijakson aikana ajattelevani jopa tavallista enemmän nettiin pääsyä. Surffaan kuin viimeistä päivää ja vietän netissä paljon aikaa muillakin, kuin blokatuilla sivuilla. Saatan havahtua huomaamaan silmäluomia painavan väsymyksen vasta selattuani yömyöhään asti jutun tausta-artikkeleita aikamoisessa flow:ssa. Huonoon aikaan iskevä estosivu myös ärsyttää alkuun erittäin paljon. Yhtenä iltana esto keskeyttää tärkeän keskustelun todella huonolla hetkellä, enkä pode lainkaan huonoa omaatuntoa avatessani koneellani olevan toisen selaimen. Rutinoidun nopeasti vaihtamaan selainta lennossa, enkä pysty käyttämään enää luotettavasti LeechBlockin laskuria eri sivuilla vietetystä ajasta. Tarkemmin ajatellen minulle ohjelmasta vinkannut ystäväkin taisi mainita siirtyneensä toiseen selaimeen jonkin ajan päästä LeechBlockia käytettyään… Blokkaus ei siis estä lainkaan surffaustani silloin, kun haluan Facebookiin, enkä vain ajaudu sinne. Yöuniani se ei turvaa riittävän luotettavasti.

Munakello pitää pimeän puolen kurissa.
Kuva: mlpeixoto (CC BY 2.0)

Netinkäytön lisääntyminen esto-ohjelman seurauksena on vähän vastaava ilmiö, kuin se, että karkkilakot johtavat helposti retkahduksiin. Vältettävään asiaan keskittyminen ei ole lainkaan niin hyvä idea, kuin tavoiteltavien asioiden ajatteleminen. Korkeila suosittelee soittokelloa havahduttamaan nettiin uppoutuneen riippuvaisen takaisin todellisuuteen: pitämään taukoja ja säilyttämään ajantajun. Minä olen todennut pomodoro-tekniikan turvaavan hyvin töihin keskittymistä, ja laitan melkein aina tietokoneella pitkäjänteisemmin töitä tehdessäni virtuaalisen munakellon soimaan. Se auttaa keskittymään käsillä olevaan tehtävään 25 minuutiksi kerrallaan ja säännölliset tauot huolehtivat, että takapuoli tulee nostettua tuolista riittävän usein. Tehtyjen töiden raportoiminen session päätteeksi palkitsee ja kannustaa jatkamaan – riippumatta siitä, mitä oli tekemässä. Siispä taannoinen yritykseni katkoa ja vähentää päämäärätöntä netissä istumista pomodorotekniikan avulla epäonnistui karvaasti, koska seurantaan alkoi kertyä kertymästä päästyään “saavutuksia”, eikä huomion kiinnittäminen surffailuun vähentänyt netissä käyttämääni aikaa lainkaan.

Teen kokeilun päätteeksi nettiriippuvuustestin uudelleen. Tällä kertaa saan tulokseksi 47 pistettä ja arvion “Olet todennäköisesti Internetin kohtuukäyttäjä. Saatat ajoittain viettää liikaa aikaa netissä, mutta pystyt kontrolloimaan netin käyttöäsi.” En edes mielestäni vastannut kuin osaan kysymyksistä optimistisesti. Todennäköisesti siis olen kuin olenkin LeechBlockin kohderyhmää, kun tiedän väärinkäyttäväni nettiä ikävämpien asioiden välttelemiseen ja pystyn reagoimaan siitä muistuttavaan estoon. Odotin ohjelmalta kuitenkin aivan liikoja: mikään yksi ohjelma ei tietenkään ratkaise niitä tekijöitä, jotka ovat liiallisen netinkäytön taustalla.

Jään varmasti käyttämään blokkausohjelmaa ainakin suunnittelemattoman yösurffailun vähentämiseen ja työajan turvaamiseen. Edelleenkin pomodoro-tekniikka, joka palkitsee työn tekemisestä ja huolehtii tauotuksesta, tulee olemaan minulle tärkeämpi apu työhön keskittymiseen kuin hukkateille harhautumisesta estosivulla muistuttava LeechBlock. Toki nämä kaksi varmasti tukevat toisiaan. Kannattaa kokeilla!

Kohti netin kohtuukäyttöä – vaikka sitten verkkovertaistuen avulla.
Kuva: Michael Mandiberg (CC BY-SA 2.0)

Yhteenveto

+ hyvä käytettäessä muistuttamaan suunnitteilla olleista tehtävistä / merkityksettömän möllöttämisen rajoittamiseen

+ blokkaus on hyvin räätälöitävissä ja muokattavissa lennossa omiin tarpeisiin sopien, kunhan blokkaustarve toistuu suunnilleen samanlaisena viikosta toiseen

+ ilmainen ja helppokäyttöinen englantia taitavalle, ohjelmaa ennakkoluulottomasti testailevalle netin peruskäyttäjälle

– ei toimi täysin arkijärjellä, nopeimmin turhautuvilta käyttäjiltä jää todennäköisesti ottamatta käyttöön

– ei sovellu ongelmakäytön rajoittamiseen, liian helppo kiertää

– edeltävästi surffaaminen kuin viimeistä päivää ja kielletyn hedelmän houkutus saattavat johtaa jopa netinkäytön lisääntymiseen

Huomiot

Perehdy etukäteen ohjelman mahdollisuuksiin ja rajoituksiin hyödyntääksesi ohjelmaa parhaalla mahdollisella tavalla – sivulla on hyviä esimerkkejä ja usein kysyttyjä kysymyksiä.

Varaa riittävän pitkä testaustaika todellista vastaavissa olosuhteissa, jotta hahmotat oman blokkaustarpeesi ja saat asetettua juuri sinulla toimivat blokkaukset.

Opettele tarkkailemaan kelloa ja tarvittaessa kopioimaan viestejäsi tekstinkäsittelyohjelmaan, jos blokkaat sivustoja, joilla kirjoitat pidempiä tekstejä.

Arvosana

Ihan söpö naapurin tyttö.