Onko univelat viime vuodelta jo maksettu, kestääkö pää (edelleenkään) kovin hyvin valvomista? Ensi viikolla keskiviikosta alkaen olisi jälleen tarjolla syksyinen Night Visions -annos hyvin valikoituja genre-elokuvia ja laatuelokuvien ennakkoesityksiä yli puolen viikon verran.
Kutsuvieraat on valittu pikkurilliä heilutellen ja kannibaaleille on tarjossa varmasti tuoretta lihaa, mutta tämänvuotinen (ja syksyinen) Night Visions -festivaali on Nörttityttöjen näkökulmasta ehdottomasti mielenkiintoisin erään jäätelömerkin mukaan nimetyn trilogian ansiosta.
Cornetto-trilogialla ei todellisuudessa ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin ohjaaja Edgar Wright ja näyttelijäkaksikko Simon Pegg ja Nick Frostin ympärille kokoontuva vaihteleva ensemble. Tyylilajina on komediallinen genrepastissi: Shaun of The Dead zombielokuvista, Hot Fuzz kyttäelokuvista ja uusin The World’s End scifielokuvista. Oli sitten sosiaalisen median huuteluvoimalla miten tahansa paljon oikeaa painoarvoa, on kolmikon saaminen myös Suomeen trilogia-esityksenä erittäin naseva lisä muutenkin monipuolisille festivaaleille. Sosiaalisen median ja Episodi-lehden kampanjoinnilla oli vaikutusta myös The World’s Endin saamiseksi teatterilevitykseen festivaaleja seuraavalla viikolla. Tuuttia naamaan!
Jokavuotinen kisailu siitä voiko Night Visionsin tarjonta enää parantua edellisestä, pitänee julistaa loppuunkalutuksi. Kutsuvieraat paranevat ja klassikkoelokuvien taso kovenee vuosi vuodelta jo täysin järjen vastaisesti. Seuraavana lienee vuorossa kuolleiden kaivaminen haudoista kutsuvieraiksi, sillä legendaarista Udo Kieriä ei enää voisi päihittää kuin jo vuosia ruohoa pukannut Klaus Kinski. Udo Kierin nuoremmat elokuvakatsojat tunnistavat parhaiten ehkä Lars von Trierin Melancholian kärttyisenä hääsuunnittelijana tai Iron Skyn kuunatsien führerina. Night Visionsissa on tarjolla itse herrasmiehen lisäksi jotain paljon törkeämpää ja hienompaa: neljä elokuvaa joista nimekkäimmät ovat Paul Morriseyn ohjaamat (ja Andy Warholin nimellä mainostetut) Frankenstein– ja Dracula-filmatisoinnit. Itse voin suositella varauksetta eroottisen fantasian mestari Walerian Borowczykin Tohtori Jekyllin naisia, Stevensonin Jekyll/Hyde -tarinasta muunnettua todella omalaatuista ja ehkä jopa f-termillä kuvailtavaa aikuisten painajaismaista satua.
Flesh for Frankenstein
Night Visionsin putkittaminen tulee taatusti aiheuttamaan mustia silmänalusia ja hysteerisiä mielialoja univajeen takia, joten valmistautumiseksi kannattaa ehkä lukea viime vuoden festivaalijutun tärpit miten selviytyä viikonlopun yöt läpi nukkumatta parhaiden palojen ohi. Festivaalistrategioita on monenlaisia, mutta kannattaa panostaa eväisiin ja jättää ainakin alkoholi vähemmälle hörppäilylle. Vieressä istuvat kanssafestaroijat arvostavat kovasti myös yleisestä elokuvissa käymisen käytösetiketin ja hygienian noudattamisesta, sen voi kerrata vaikka Wittertainment-yhteisön luomasta Code of Conduct -ohjeistuksesta.
Festivaaliviikkoon mahtuu Cornettojen ja Kierin lisäksi myös läjä muita klassikkoelokuvia joiden toista näytöskertaa filmikopiolta (osaa miltään muultakaan formaatilta) on täysin mahdoton luvata, kuin myös uusia genre-elokuvia. Eräänä teemana tänä vuonna ovat kannibaalit, jonka ympärille on kerätty neljä elokuvaa ja kaksi teemaillallista. Dokumentteja tänä vuonna on kolme, Alejandro Jodorowskin keskeytyneestä Dyyni-elokuvaprojektista kertova teos, protopunk-yhtye Deathin merkitystä avaava A Band Called Death sekä VHS-estetiikkaa ja keräilyn lumoa valottava Adjust Your Tracking. Muista uusista elokuvista mainittakoon Xan Cassavetesin (näyttelijä ja ohjaajapioneeri John Cassavetesin tytär) vampyyritunnelmointi Kiss of the Damned, sekä ennakkoesitykset Alfonso Cuarónin Gravitysta, James McAvoyn vetämästä Irwin Welsin romaanifilmatisoinnista Filth ja Joseph Gordon-Lewittin esikoisohjaus Don Jon.
Kannibaaliateriat taitavat olla tällä hetkellä myyty jo loppuun, muihin näytöksiin lippuja löytyy vielä varmasti. Sarjakorttien ostajille paikkoja elokuviin on varmemmin tarjolla, mutta nopsakka kannattaa olla varmistuakseen tiketin saamisesta juuri oikeaan näytökseen: etenkin monesta vanhemmasta elokuvasta on vain yksi näytös. Tungosta Maximissa on satavarmasti ja jonot naisten vessoihin taas hivenen edellistä vuotta pidemmät, mutta hyvien elokuvien takia kaikki närät on sivuutettavissa! Antoisaa leffaviikkoa!
Artikkelin kuvat ovat pressikuvia (via Night Visions).