Julkaisija: Ubisoft
Alustat: Steam/PC
Ikäraja: 12
Suhteeni ajopeleihin on aina ollut lähinnä kasuaali, jos sitäkään. Pääasiassa olen pitänyt “realistisissa” autopeleissä vauhdin tunteesta ja jarrunappia en yleensä edes vaivaudu ohjaimesta etsimään. Toisaalta myös Mario Kartin tapaiset hupailut ovat myös kovasti mieleeni. Kummankaan tyylisiä ajopelejä en kuitenkaan yleensä pelaa muutoin kuin seurassa eli aika harvoin. Miksi sitten Trials? No, Left 4 Dead sai aikoinaan totaalisen FPS-inhoni hellittämään, joten päätin siirtää ennakkoluuloni syrjään ja antaa RedLynxin lippulaivapelille mahdollisuuden.
Odotettujen alkuvaikeuksien jälkeen suurin osa helpoista kentistä meni heittämällä läpi. Yllättävä seinä pelaamisessa tulikin vastaan siksi, että seuraava “ajotasokoe” ei auennutkaan vaikka olin suorittanut kaikki edelliset haasteet kultamitalin arvoisesti. Ihmeteltyäni asiaa, lisää haasteita löytyikin sitten toisaalta valikoissa vaeltamalla ja pääsin etenemään – jäin tosin ihmettelemään, mikseivät kaikki haasteet voineet olla samassa päävalikossa. Vaihtoehtoisesti eteneminen olisi voinut sujua vain toisessa paikassa kerrallaan. Pelin haastevalikot olivat muutenkin melko runsaasti haarautuvia: pelin käynnistyksestä johonkin tiettyyn haasteeseen mentäessä vasta viides ‘Enter’ aloittaa varsinaisen pelin.
(Kuvat kuvakaappauksia pelistä)
Valikkojen läpikäymisestä toki oli se hyöty, että löysin minipelit, jotka olisin saattanut muutoin missata kokonaan. En tiedä, tekikö näppiksellä pelaaminen kaikesta turhan vaikeaa, mutta jotkut niistä tuntuivat olevan käsittämättömän vaikeita. Esimerkkinä vaikkapa Icaros, jossa täytyy ensin ottaa pyörällä vauhtia ja sen jälkeen räpytellä puisilla siivillä mahdollisimman pitkälle. Ohje neuvoo painamaan varovasti kaasua, mutta ainakin näppiksellä vaihtoehtoina on täysiä tai ei ollenkaan, joten kuskiparkani oli jatkuvasti rähmällään jo ennen ilmalentoon vauhtia antavaa ramppia. (Ja kyllä, rämpytin kaasua, en pitänyt pohjassa.) Onnistuneemmista minipeleistä esimerkkinä annettakoon oma suosikkini Freestyle, jossa mennään pyörän sijasta suksilla, tavoitteena tehdä ilmastuntteja ja päästä mahdollisimman pitkälle kaatumatta.
Pelaaminen on kuitenkin yleisesti ottaen varsin sujuvaa, vaikka matka tyssääkin välillä ihan käsittämättömiin kaatumisiin, jos fysiikkamoottori päättää pyörän olleen asteen väärässä kulmassa töyssyyn nähden. Toisaalta myös muutamaan kertaan onnistuin nousemaan selältäni ja jatkamaan matkaa vaikka olen aika varma tämän olevan reaalimaailmassa mahdotonta. Useimmiten kuitenkin pelissä epäonnistumisista voi syyttää vain itseään eivätkä ihmepelastuksetkaan mitenkään yleisiä ole.
Epäonnistumisista puheenollen, niitä tulee paljon ja siihen kannattaa varautua. Eräskin kenttä vei useamman kymmenen yritystä ennen kuin sain sen läpi ilman kaatumisia. En sano, että kaikki pitäisi päästä kertarysäyksellä läpi, mutta kyseessä oli kuitenkin Easy-tason kenttä ensimmäisten parin pelitunnin aikana. Ellei olisi ollut “pakko” pelata eteenpäin arvostelun vuoksi, olisin kyllä lopettanut pään hakkaamisen seinään jo aika paljon aiemmin ja siirtynyt johonkin toiseen peliin, jossa eteneminen onnistuu.
Käytännössä siis koin pelin puuduttavaksi ja itseääntoistavaksi joko liian helpon tai liian vaikean etenemisen takia. Sopivan haastavia kenttiä ei juuri löytynyt ja vaikeustaso tuntui ailahtelevan laidasta laitaan koko ajan. Tasokokeen sisältämät kikka kolmoset (C-kokeen backflip esimerkiksi) eivät myöskään tulleet heti seuraavissa haasteissa eteen, joten oli vähän kysymysmerkki, miksi ne piti ylipäätään sisällyttää tasokokeeseen vai olisiko ratoja pitänyt järjestellä hieman paremmin.
Toinen rasittava seikka on hitaasti kertyvä valuutta. Pelissä on mahdollista kustomoida kuskiaan ostamalla uusia vaatteita, mutta valitettavasti rahaa tulee niin hitaasti, ettei nätimpiä pikseleitä kannata kovin nopealla aikataululla hamuta. Värien vaihtaminen on sentään mahdollista heti alkuun ja ilmaista. Uusia mopoja voi ansaita käyttöönsä, mutta pettymyksekseni naiskuskeja ei ollut tarjolla. Ehkä seuraavassa Trialsissa?
Valikon rönsyilevästä jäsentelystä ja muista pikkuvioista huolimatta Trials on varsin pätevä taitopeli, vaikka se aloittelijoille tuntuu olevan armoton. Sisältöä ei myöskään puutu, sillä pelin sisältämien valmiiden ratojen lisäksi sen sisältämällä editorilla voi tehdä omia ratoja tai verkosta ladata muiden tekemiä ratoja. Jos siis saat tekniikkasi hinkkaamisesta hurjat kicksit, Trials saattaa olla elämäsi paras sijoitus. Meille muille: kannattaa ehkä valita jokin enemmän anteeksiantava peli, jolla on muutakin annettavaa kuin fysiikkamoottori.
Tiivistelmä
+ pätevä fysiikkamoottori
+ käytännössä loputon sisältö
+ visuaalisesti nätti
– vaikeustason vaihtelu
– rönsyilevät valikot
– satunnaiset fysiikkabugit
Arvosana
Satunnaisena nautintona taitopeleistä piittaamattomille:
Tavistyttö
Taitopeleistä, pisteiden maksimoinnista ja ranking-listojen dominoinnista innostuneille:
Todellinen nörttityttö
Pelissä on myös moninpelimahdollisuus. Moninpeliä ei tätä arvostelua varten ole testattu, joten se ei vaikuta arvosanaan suuntaan taikka toiseen.
