Alusta: XBox 360
Studio: Epic Games, People Can Fly
Julkaisija: Microsoft Studios
Genre: Third-person shooter
Ikäraja: 18
Gears of War: Judgement on sarjan uusin peli ja ensimmäinen, jonka pääasiallisena kehittäjänä ei ole toiminut Epic Games. Sarjan kaikki neljä osaa ovat third-person shooter-tyyppisiä pelejä, joissa seurataan kahdesta tai neljästä hahmosta koostuvaa COG-ryhmää (Coalition of Ordered Government) läpi erilaisten sankarillisten tehtävien. Kaikkien osien tapahtumat sijoittuvat Sera-nimiselle planeetalle, jonka ihmiset ovat valloittaneet ja ruvenneet pumppaamaan sen syvyyksistä öljyn kaltaisesti käytettävää imulsionia ja tottakai lähteneet sotimaan keskenään sen hallinnasta (Pendulum Wars). Maan alla asuvat Locustit havaitsivat ihmiset ja päättivät tulla maan päälle valtaamaan planeettansa takaisin Emergence Day:na tunnettuna päivänä. Sarja alkaa 14 vuotta Emergence Dayn jälkeen, kun sarjan kolme ensimmäistä osaa päähenkilöä esittänyt legendaarisen maineen saavuttanut Marcus Fenix vapautetaan vankilasta, jossa hän on virunut viimeiset neljä vuotta. Sarjan kolme ensimmäistä osaa kertovat, kuinka pieni COG-yksikkö Marcus Fenixin johdolla kamppailevat Locusteja vastaan.
Gears of War:Judgementin tapahtumat lähtevät käyntiin, kun sarjan aiemmista osista tuttu luutnantti Damon Baird on saanut oman ryhmän johdettavakseen ja on ensitöikseen onnistunut johtamaan sen sotaoikeuteen. Oikeudenkäynnissä käsitellään sinne johtaneita tapahtumia, jotka pelaaja pääseekin kokemaan ensi kädessä flashbackien muodossa. Pelin tapahtumat sijoittuvat Locust -sodan alkuaikoihin, eli käytännössä kyseessä on sarjan prequel. Pelin mukana tulee myös pelaamalla avattava lisäkampanja, Aftermath, jonka tapahtumat sijoittuvat Gear of War 3:n rinnalle.
(Kuvituksena käytetty pelin pressikuvia.)
Judgement on edeltäjiensä tavoin hauskaa seikkailua vaihtelevissa maisemissa. Kuten ennenkin, hahmot ovat keskimääräistä räiskintäpeliä monipuolisempia ja jokaisella on selkeästi oma luonteensa. Sarjan kolmannen osan jäljiltä oli mukava nähdä Cole Train (sotamies Augustus Cole) jälleen nuoruuden voimissaan. Sarjan yksi parhaista puolista on aina ollut moninpeli ja se loistaa edelleen.
Tiivis Tunnelma
Ensimmäinen muutos, jonka itse huomasin aikaisempiin osiin verrattuna oli chaptereiden lyhyys. Jokainen yksittäinen chapter kestää vain muutaman minuutin ja vaikutus tunnelmalle on huomattava. Tämän lisäksi jokaiselle yksittäiselle chapterille voi lisätä vaikeustasoa poistamalla tehtävän salaisen luokittelun. Tämän vaikutus vaihtelee aikarajoituksista näkyvyyden rajoituksiin sekä ase- ja ammusrajoituksiin. Nämä lisäävät tehtävien vaikeustasoa vaihtelevissa määrin, mutta olivat aina kiinnostavia. Poislukien sumun/savun lisäys. Pelityylini perustuu hyvinkin usein kaukaa tappamiseen ja hernerokkasumu, jossa ei nähnyt selkeästi edes aseensa päähän, ei oikein toiminut yhteen sen kanssa. Toisaalta partnerini, jonka pelityyli on paljon enemmän iholle menevää, ei juurikaan häiriintynyt näistä, joten kyseessä on puhdas makuasia.
Chaptereiden sisältö on myös muuttunut hyvinkin paljon. Jokaisessa todistajanlausunnossa on monen monta chapteria, joissa on yleensä hyvinkin vaihtelevat tavoitteet. Toki eteneminen on yleinen tavoite, mutta sen lisäksi jokaiseen todistajanlausuntoon kuuluu vähintään yksi puolustuschapter, jossa käytännössä pelataan Survival-kenttä kampanjan sisällä. Toinen mukava yllätys oli vastustajien vaihtuvuus kenttien sisällä; jos pelaaja kuolee ja tehtävä näin ollen epäonnistuu, vaihtuvat uuden aloituksen jälkeen tulevat vastustajatkin. Näin ollen, jos ensimmäisellä pelikerralla vastaan tulee esimerkiksi Grinder, voi seuraavalla latauksella tulla vastaan Mauler.
Sumua ilman vaikeustason nostoa
Tappava Tekoäly
Tekoäly on harvoin parannus ihmispelaajiin verrattuna, mutta toisaalta harvoin se on myöskään niin suuri haitta kuin tässä pelissä. Kilo-tiimin tekoälylliset jäsenet ovat suorastaan hämmästyttävän itsetuhoisia, nähtävästi ainoastaan paikalla rynnätäkseen keskelle vihollisjoukkoja huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Kun he eivät ole ryntäämässä varmaan kuolemaan, he tekevät parhaansa heittäytyäkseen tulilinjalle ja sitten nillittävät, kun saavat friendly fireä niskaansa. Toisaalta, tekoälyn heikkous on yhteistyö-moninpelin voitto ja hetki tekoälyn kanssa saa pelaajan rakastamaan pelikavereitaan entistä enemmän.
Myönnettäköön, tässä osassa positiivista on se, että Kilon tekoälyjäsenet eivät kuole. Ne menevät maihin ja hyödyttömiksi saatuaan liikaa vahinkoa, mutta niiden luokse ei ole kiirettä.
Joku tiimikavereista vielä ryntää tielle.
Moninpeli
Aiemmista osista tuttu Horde-moodi on korvattu kahdella uudella pelimoodilla; Survival ja OverRun. Survivalissa puolustetaan jotain kohdetta hyökkäävältä Locust-armeijalta. OverRunissa puolestaan vuorotellen puolustetaan ja hyökätään, jokaisella pelikierroksella joutuu pelaamaan sekä locustia että ihmistä. Tähän pelimoodiin on yhdistetty myös edellisestä osata tuttu Beast-moodi, eli jokaisen kuoleman jälkeen valitaan käytettävä hahmoluokka uudestaan. Horden poistuminen oli minulle suuri puute, koska se oli edellisissä osissa oma suosikkini kaikista pelimoodeista. Beast ei koskaan valloittanut sydäntäni samalla tavalla, joten OverRun olikin siihen nähden selkeä parannus. Jäin kuitenkin kaipaamaan kolmososan Hordesta tuttua tukikohdan rakentamista ja päivittelyä sekä mahdollisuutta lähteä lipettiin, kun locusteja alkoi olla liikaa.
Kuten ennenkin, kampanja on täysin moninpelattava ja se on edelleen ainakin omasta mielestäni pelin parasta antia. Tarina sinällään on melko kaavamainen, mutta se etenee loogisesti ja toimii mukavana runkona hahmojen väliselle kanssakäymiselle.
Taistelua Multiplayerissä ei enää käydäkään Locusteja, vaan toisia CoGeja vastaan.
Paljon pieniä muutoksia
Sarjan tähän osaan on tullut paljon pieniä muutoksia, jotka ovat monin tavoin kovin hit-or-miss-tyylisiä kokemuksia. Itse jäin kaipaamaan kovastikin moninpelissä mahdollisuutta kiinnittää kranaatteja seinään. Toisaalta pelissä esitellyt uudet aseet, kuten muunneltu tarkkuuskivääri Markza, olivat hyvinkin hauskoja. Aiemmissa osissa on hahmoilla aina ollut kannossaan pistooliksi luokiteltava ase, kranaatteja sekä kaksi isompaa asetta (haulikko, tarkkuuskivääri, lancer jne) ja tässä osassa niitä on vähennetty kahteen aseeseen ja kranaatteihin. Pelikontrollit muutettiin myös jostain syystä tähän osaan, mutta koska ne muutettiin Halo-maisemmiksi, en itse edes huomannut asiaa, ennen kuin partnerini mainitsi asiasta.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on sinällään sangen tyypillinen Gears of War -sarjan peli. Siinä on kaikki tyypilliset sarjan pelin hyvät puolet ja muutama uusi huono puoli, mutta siinä on uusi tarina ja uutta pelattavaa tuntikausiksi. Sarjaa tuntemattoman voisi edelleen olla parempi aloittaa sarjan aikaisemmista osista, mutta tämäkin peli on sangen viihdyttävä ihan omillaankin, eikä vaadi aiempaa tuntemusta.
Tiivistelmä:
+ Tiiviimmät kentät
+ Survival-tyyliset kentät osana kampanjaa.
+ Tutut, mutta vieraat päähahmot.
– Aiempaa tahmeammat pelikontrollit.
– Aiempaa rasittavampi tekoäly.
– Horde-moodin poistuminen.
Arvosana:
Ihan söpö naapurin tyttö.
