Joulu lähestyy uhkaavasti. Toisaalta moni meistä haluaisi ilahduttaa itseään tai jotakuta muuta itse tehdyllä lahjalla. Lisäksi jotkut meistä saattavat fanittaa niin omituisia asioita, että valmislahjan metsästäminen saattaisi kauniisti ilmaistuna olla hieman nihkeää. Tämän postauksen olemassaolon tarkoitus on manipuloida muutkin ihmiset lankanörttiyden saloihin.
Mistä lähteä liikkeelle?
Oman pehmolelun virkkaamiseen tarvitset ainakin jonkinlaiset langankäsittelytaidot. Puutteellista osaamista on nykyään helppo lähteä paikkaamaan netin avulla. Esimerkiksi täältä löytyy paljon ohjeita. Jo yksinkertaisilla keinoilla pääsee pitkälle. Itse en ole oppinut kuin muutamia asioita koulun käsityöopetuksen lisäksi, enkä koe kuitenkaan olevani kädetön. Perusgeometrian ymmärtäminen ja sillä kikkailu auttanee enemmän kuin överihienot erikoissilmukat. Opettele siis tekemään ainakin palloja ja pötkylöitä.
Materiaaleina tarvitset ainakin lankaa ja virkkuukoukun. Jos teet pienikokoisia pehmoleluja, lankaa per tuotos kuluu aika vähän ja täten pääset alkuun pienehkölläkin lankavuorella. Mikäli lopputuloksesta on tarkoitus tulla kolmiulotteinen, tarvitset myös jotain, jolla sen täyttää. Hätätapauksessa pumpulikin käy, mutta sillä on taipumus näkyä ainakin löyhistä teoksista läpi. Lisäksi pumpuli on aika kovaa, joten esimerkiksi lapsukaisille suunnattuja pehmoleluja en lähtisi sillä täyttämään. Usein kuitenkin olen sortunut kyseistä materiaalia käyttämään, esimerkiksi tämän kirjoitukseni esimerkeissä “oikean” täytevanun karattua jonnekin.
Tee oma nörttipallo
Tältä se sitten näyttää: Pokémon Umbreon.
Tapausesimerkkinä toimii hätäisesti väsäämäni lempi-pokémoniani Umbreonia esittävä joulukoristepallo. Aikaa kului noin tunti. Pallon syntyhistoria on tällainen:
1) Valitsin sopivan nörtiksi katsomani aiheen. Valinta oli helppo, koska olen fanittanut kyseistä uljasta kissa-koira-kettua jo kauan, ja toisaalta minulla ei ollut aiheesta pehmolelua jo ennestään. Suhteellisen yksivärinen söpöeläin on muutenkin helppo toteuttaa palloksi.
2) Kaivoin oikeanväriset langat, virkkuukoukun, pumpulia, pari nappia, neulan ja lankaa esille. Koska otus on kelta-puna-musta, sopivia värisävyjä löytyi kätevästi valmiiksi.
3) Tein pallon ja täytin sen. Kirosin pumpulin kuultamista läpi. Pallontekotaidosta on iloa myös, jos ei muuten keksi joululahjaa lemmikkikissalleen.
4) Virkkasin palloon ripustuslenkin ja korvat. Korvat olisin voinut virkkamisen sijaan väsätä vaikkapa askarteluhuovasta. Olisivat voineet tulla sillä lailla vähän symmetrisemmiksi… Noh, ensi kerralla teen sitten anatomisesti pätevämmän Umbreon. (Ylipäätänsä asioiden märehtiminen jälkikäteen auttaa esimerkiksi kehittämään omia 3D-taitoja uusille urille.)
5) Ompelin otukselle silmänapit ja virkkasin lajityypilliset rengaskuviot. Silmät ovat eri paria, koska nappivarantoni on kotoisin kierrätyskeskuksesta ja siten vähän sekalainen. Olin erittäin tyytyväinen, että minun ei tarvinnut toteuttaa silmiä jollakin vaihtoehtoisella, hankalammalla tavalla.
6) Päättelin langanpätkät, julistin tuotoksen valmiiksi, ja yritin ottaa siitä mahdollisimman imartelevia kuvia. Valaistusolosuhteiden huonouden ja teoksen mustuuden vuoksi se oli erittäin helppoa. Päätin tehdä seuraavan version aiheesta hieman eri tavalla. Toisaalta asuinkumppanini tunnisti monsterin lajilleen ihan oikein.
Nopea tonttu
Tästä on hyvä aloittaa pikkujoulukausi.
Tontun idean keksin saatuani käsiini “muutaman” kuohuviinipullon korkin. Koska kyseiset korkit ovat jo valmiiksi figuurimaisen muotoisia, visio korkista tontuksi oli aika luonnollinen tapahtuma. Kyseisiä kivoja askertelukorkkeja saa helposti hamstrattua ilmaiseksi esimerkiksi vappuna julkisilta paikoilta. Oman tonttuni vartalo on hyvin todennäköisesti peräisin Senaatintorilta, jonne joku “ystävällinen” sielu oli jättänyt sen dyykattavaksi.
Tarvitset yhden kivannäköisen korkin, tusseja tai kyniä, lankaa, virkkuukoukun ja ehkä myös liimaa. Tusseilla voit piirtää tontullesi naaman ja värittää vartalon. Tontunkin voit toteuttaa nörtisti, jos jonkun sopivan ja kivan ihmismäisen hahmon tiedät.
Lakkia varten luo silmukkaketju, joka ulottuu suunnileen tontun pään ympäri. Liian löysäksi jääneen lopputuloksen voit liimata tontun päähän kiinni, joten se ei ole niin vakavaa. Yhdistä silmukat renkaaksi ja virkkaa pari ekaa kerrosta normaaleja kiinteitä silmukoita. Sitten koittaa kaventamisen vuoro olettaen, että sinäkin haluat normaalin tonttulakin näköisen lopputuloksen. Itse kavensin joka kolmannella kerroksella neljästä kohdasta. Käytännössä siis samanlaista kuin pipon kärjen kaventaminen, mutta harvemmilla kerroksilla. Suunnilleen samanlaiseen lopputulokseen pääse varmasti muillakin tavoin. Tietysti on mahdollista myös ommella lakki esimerkiksi parista huopakolmiosta, jos virkkaaminen ei inspiroi.
Lopuksi länttää lakki tontun päähän. Virkattu päähine painaa enemmän kuin tontun vartalo ja täten kyseinen jouluhenkilö pyrkii pyllähtämään kumoon. Etsi tontulle jokin mukava paikka, jota vastaan nojata. Omani laitoin hyllyn päälle.
***
Eli: oma pehmo on kohtalaisen helppo toteuttaa, jos hallitset muutaman käsityötekniikan ja osaat ideoida kykyjesi rajoissa. Paremman näköisiä lopputuloksia oppii tässäkin lajissa vääntämään kokemuksen kautta. Esimerkiksi kissa on sopiva “uhri” pehmeälle joululahjalle, koska hyvin todennäköisesti tykkää läiskiä sitä tai röhnöttää sen päällä riippumatta siitä, miten onnistunut lopputulos sinun mielestäsi on.
