Julkaisija: UbiSoft
Kehittäjä: RedLynx
Alustat: iOS
Genre: Taito-/ajopeli
Ikäraja: S (iTunesissa 4+)
RedLynx on yksi Suomen isoista pelitaloista. RedLynx pääsi maineeseen julkaistuaan motocross-moottoripyöräpeli Trialsin, jossa pelaajan tehtävänä on pyöräilijän painopistettä muuttamalla yrittää ajaa haastavat radat läpi kaatumatta. Trials on loistavasti tehty peli, jossa hyvin helpolla pelimekaniikalla on saatu aikaiseksi peli, jossa riittää pelattavaa eikä pelissä pärjääminen ole kiinni kuin omista taidoista.
Pelissä pelaaja näkee jonkun arvotun toisen pelaajan auton punaisena haamuautona ja seuraavaan tähteen oikeuttavan tuloksen “pelaaman” auton sinisenä. Arvostelija ei oikeasti ole ihan näin huono, on vain tosi vaikeaa ottaa kuvia iPhonella kesken pelin. 😀
(Kuvat kuvakaappauksia pelistä.)
Samaa ideaa seuraa myös RedLynxin kehittämä uusi peli MotoHeroz. Pelissä pelaajalla on käytössään kentän mukaan vaihtuva suurirenkainen monstertruck, joka pelaajan tulisi saada maaliin mahdollisimman nopeasti hurjasti poukkoilevaa maastoa pitkin. Kuten Trialsissa, pelaajan ainoat kontrollit ovat kaasu ja jarru sekä suuntanappulat, joilla auton kulmaa voi muuttaa esimerkiksi ilmalentojen aikana.
MotoHeroz on hyvin uskollinen peli Trialsille eikä sinänsä ole mitään syytä miksi ajoneuvona on auto eikä moottoripyörä kuskeineen. Oletan, että ainoa syy on se, että pienellä matkapuhelimen näytöllä pyöräilijästä vain tulisi niin pieni ettei pelaamisesta tulisi mitään. Lähtökohtaisesti voidaankin sanoa, että jos pitää Trialsista niin tästäkin pelistä pitää.
Wheeee!
Peleissä on kuitenkin pieniä eroja ja jostain syystä MotoHeroz ei ainakaan minulla saanut aikaan samanlaista pakkomiellettä kuin Trials aikoinaan. En ole ihan varma, mistä ongelma johtuu sillä peli ei kuitenkaan ole niin erilainen, mutta syyn täytyy johtua jotenkin seuraavaksi luettelemistani tekijöistä, joista kaikki eivät suinkaan ole negatiivisa asioita.
Ensinnäkin plussaa siitä, miten ajoneuvon liikuttaminen on pelissä ratkaistu. Sekä iPadillä että iPhonella pelialueen alalaitoihin ilmesyvät pelinappulat joilla autoa ohjataan. Tämän seurauksena i-laitetta pidetään aivan kuin se olisi vanhanmallinen käsikonsoli Watch & Playn ajoilta. Tämä tekee pelaamisesta luonnollista ja hyvin toimivaa, joskaan ei kovin tarkkaa työtä – tai ehkä se johtuu vain iPhonen pienestä näytöstä jolloin auton täsmällistä kulmaa ei aina ihan tule tajuttua. Hyvää ohjauksessa on myös se, että tämä malli pitää sormet poissa itse pelin tieltä.
Vaikka MotoHeroz on maksullinen peli se siitä huolimatta yrittää saada pelaajan panostamaan yhä enemmän ja enemmän rahaa peliin. 🙁
Mutta se, että ohjaus ei ole kovin tarkkaa johtaa siihen, että tietyin paikoin pelikenttien suunnittelu on aivan liian anteeksiantamatonta. Kyseessä on tietenkin taitopeli, joten pelin ei ole tarkoituskaan olla helppoa, mutta kun peliä pelaa pikkuisen pomppivassa bussissa niin hommasta ei meinaa tulla yhtään mitään. Muuten asia ei ole ongelma, mutta kun autolla pitäisi sukeltaa ahtaisiin luoliin tai hypätä rotkon yli tai muuten auto jää jumiin, niin se syö naista.
…Varsinkin kun pelissä pääsee etenemään vain saavuttamalla pelissä tähtiä, jotka puolestaan saavutetaan ajamalla ratoja tarpeeksi nopeasti ja se tarkoittaa käytännössä täydellistä suoritusta. Tässä voi ottaa huomioon myös sen, että osaa tähdistä ei voi saada auki kuin päivittämällä erikseen kunkin kulkuneuvon (eli auto ei vain kulje tarpeeksi nopeasti ilman päivityksiä) ja jos tähtiä ei saa aikaiseksi niin tarvitaan rahaa. Rahalla voi myös avata päivitykset, mutta sitä ei saa kuin todella hidasta tahtia tahkomalla samoja kenttiä yhä uudestaan ja uudestaan.
Ja tietenkin rakettimoottoreista loppuu bensa juuri kun maali tulee näkyviin. :'(
Kolmas erikoisuus on se, että ihan pelin alussa peli tietenkin haluaa opettaa pelaajalle miten kaikkia pelin eri mekaniikoita käytetään. Hyvä juttu sinänsä, mutta kun peli ei mitenkään kerro, että nyt pelataan tutoriaalikenttiä ja yhtäkkiä jokainen vastaantuleva kenttä sisältää jonkin katolle kiinnitettävän pomppuvieterin tai rakettimoottorit etkä tajua yhtään mitä olet tekemässä ja _miten_ kyseisiä ihmelaitetta tulisi hyödyntää (peli kyllä kertoo mitä nappuloita pitäisi painaa) ja ohjaus on epätarkkaa ja yhtäkkiä olisikin kai pitänyt tajuta hypätä takaisin, kiven yli, mihin mun vieteri nyt katosi… Grr! Olin jo jättää pelin pelaamisen kesken, mutta onneksi ammattiylpeyteni ei antanut minun lopettaa pelaamista ihan niin lyhyeen, koska heti toisessa kenttäkokoelmassa peli palasi taas “normaaliksi” ja pomppuvieterit ynnä muut muuttuivat jälleen vain hyvin harvoin vastaantuleviksi harmeiksi.
MotoHeroz on hauska peli Trialsin jalanjäljissä, jonka oppimiseen ei kulu kauaa aikaa ja jossa riittää uudelleenpelattavaa pitkäksi aikaa.
Yhteenveto
+ Jos pidit Trialsista pidät todennäköisesti tästäkin.
+ Selkeä ja nätti grafiikka.
+ Toista pelaajaa ja aikarajaa kuvaavaa haamuautoa vastaan on hyvä pelata ja siitä saa vinkkejä mitä itse voisi tehdä paremmin.
– Pomppuvieterit ja muut erikoislaitteet ovat liian epämääräisiä ja tuntuvat vain hidastavan menoa.
– Epätarkka ohjaus yhdistettynä anteeksiantamattomiin kohtiin pelissä kävi hermoille. (Syy saattoi olla myös pelaajan huonoudessa tai iPhonen näytön pienuudessa)
Arvosana
Ihan söpö naapurin tyttö.
